sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Nerppu luonnetestissä

Perjantaina suuntasimme Saaran kanssa auton nokan kohti Nokiaa ja Nokian kautta Raisioon, missä pidettin Turun Palveluskoiraharrastajat RY:n järjestämä luonnetesti. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Sirpa Heilä. Black Master's koiria mukana oli kuusi, mm. Neran veli Cima.

Yön vietimme Nokialla Viinikanniemen leiriskällä, perinteiseen Road Trip-tyyliin :D Paistoimme makkaraa, kävimme katsomassa Suomi-Kanada peliä respassa, saunoimme ihanassa rantasaunassa ja heitimme talviturkit hyytävän kylmään Pyhäjärveen. Sää oli sateinen ja hyvin tuulinen, mutta ei se haitannut - mukavaa oli silti...!


Kylmä tuuli vain yltyi testipäiväksi ja melkein olisi saanut olla toppatakit niskassa, jotta olisi pysynyt lämpimänä. Ja me kun luultiin, että etelässä on jo kesä! Käytiin välillä autossa lämmittelemässä, ettei ihan kokonaan palelluttu.

Nerppu odottaa makkaraa...

Nera oli testivuorossa seitsemäntenä. Vähän tietty jännitti omaa vuoroa odotellessa, mutta Nerppu oli koepaikalla erittäin rauhallinen ja itsevarma. Läheiseltä treenikentältä kuului välillä laukauksia, eikä Nera niitä noteerannut mitenkään. Ennen testiä moikattiin Cima-veljeä ja Viola-siskoa, mutta jälleennäkeminen ei ollut mitä lämpimin - Cima oli Neran mielestä turhan innokas tekemään tuttavuutta ja siskon kanssa ei oikein yhteistä säveltä löytynyt. Kyllä Nera lopuksi innostui vähän leikkimäänkin Ciman kanssa, mutta meni sillä tovi lämmetä velipojan leikkiyrityksille.

Black Master's Call the Man "Cima"
Cima
Black Master's Craddle of Love "Viola"

Sitten itse testiin :)

Aluksi menimme tuomarin juttusille ja Nera kävi heti moikkaamassa uutta tuttavuutta. Tuomari kyseli ne perinteiset asiat: montako koiraa, kuka koirista on pomo, miten asutaan, vahtiiko Nera pihaa, onko sillä ollut ääniarkuutta. Tuosta ääniarkuudesta tuomari sanoikin, että oli katsonut jo meidän odotellessa omaa vuoroa, kun viereisellä tottiskentällä ammuttiin, että Nera ei siihen mitenkään reagoinut.

Sitten taisteluhalun testaamiseen, eli tuomari leikitti Nerppua. Tämähän meillä olikin hyvin tiedossa, että Neralla ei ole mikään suurensuuri taisteluhalu, vaan se on keppien ja motskareiden repimisessä vähän tuulella käyvä - eli joskus taisteluleikit on erittäin mieluista puuhaa ja joskus se on EVVK. Tänään se oli vähän EVVK. Nera leikki minun kanssani, mutta ei sitten alkanut tuomarin kanssa revittelemään.

Kelkalla Nera haukkui kovasti, mutta heti kelkan pysähdyttyä Nera uskaltautui kelkkaa haistelemaan. Sen jälkeen minun piti kumartua kelkan viereen ja kehua koiraa, mutta Nera oli jo unohtanut koko kelkkaepisodin eikä ollut kiinnostunut kelkasta enää - se näkyi myös kelkan ohittamisessa, koska Nera ei kelkkaa väistänyt takaisintullessa.

Puolustamishalua Neralla ei juurikaan ollut (paitsi kelkalla). Kun toinen tuomareista "hyökkäsi" kontin takaa keppiä heiluttaen ja huutaen, Nera vain seisoi vierelläni pihahdustakaan päästämättä remmi löysällä, eikä väistänyt tai osoittanut minkäänlaista pelkoa hyökkääjää kohtaan. Siinä se vain katseli, että "jaa tällainen juttu tällä kertaa". En tiedä tajusiko se edes, että kyseessä piti olla uhkaava tilanne vai katsoiko se, että eipä tuo emäntäkään näytä mitään panikoivan, niin hätiäkös tässä. Vaikka Nera ei puolustanut minua tai itseään siinä tilanteessa, niin hieno juttu minusta oli se, että koira ei pelännyt ollenkaan.

Sitten vuorossa "temppurata" eli haalarin ja tynnyrin ohittaminen, pehmeyden testaaminen. Kun haalari räpsähti pystyyn Neran naaman edessä, niin Nera hätkähti, mutta palautui oitis. Haalaria ohitettaessa Nera käveli haalarin päälle sitä hetkeksi haistelemaan ja se oli siinä. Tynnyrin kanssa vähän sama juttu, ei Nera ollut oikein moksiskaan moisesta rämistelystä eikä väistänyt tynnyriäkään takaisintullessa.

Pimeässä huoneessa ehdin istahtamaan tuolille ja kuulin hetken päästä, kun Nera päästettiin sisälle taloon - siitä pari sekuntia, niin Nera nuolaisi minua polvesta ja hyppäsi syliin. Testin sihteeri oli ihan ihmeissään, kun tulimme samantien ulos ja tuomareiden mukaan Nera olikin päivän nopein pimeässä huoneessa.

Itseään Nera ei puolustanut seinään jätettäessä, ja oli ilmeisesti siinäkin ollut pitkään ihmeissään hyökkääjästä, mutta kuitenkin väistänyt lopuksi.

Laukaukset kuultiin, mutta niihin ei reagoitu mitenkään, joten siinäkään ei ollut ongelmaa.


Pisteet jakautuivat sitten näin:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

+++ laukausvarma

+150 ja -10, yhteensä +140 pistettä ja laukausvarma.


Tuomarikommentteja en muista juurikaan, mutta tuosta toimintakyvystä sanoivat, että se on kohtuullisen toimintakyvyn paremmassa päässä. Tuomareiden mukaan Nera paineistui hieman, mutta selvitti kaiken vastaantulevan ilman suurempia ongelmia ja että se on rehellisesti vilkas koira. Taistelutahdon jäädessä pieneksi loppupisteet sitten tipahtivat hieman, mutta minusta tämä testitulos on kyllä Neran näköinen. Se on kiva, täyspäinen koira, jonka kanssa on helppo elää ja olla, mutta hirveän isoa moottoria (taistelutahto, terävyys) sillä ei ole - onneksi Nerppu on tosi ahne, joten motivointi sentään onnistuu makkaralla :D

Nerasta luonnetesti oli pala kakkua, se oli minusta rento ja itsevarma lähestulkoon koko testin ajan, ja unohti sekunnissa koko testin :D Hyvä Nerppuli!

C-sisaruksia: Cima, Nera & Viola



2 kommenttia:

  1. Hyvä hyvä Nerppuli! :) Mullekin tulee semmonen vaikutelma, että testi kuvastaa hyvin Nerppua. Nerppuhan on tolkku tapaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihan mukava tyttö :) Semmoinen pikkumussukka <3

      Poista