Ilta-auringossa

Kävimme Saaran kanssa juoksuttamassa belginelikkoa Tatti, Tara, Nera & Jade soramontuilla :) Sen kummallisempia kuvia en saanut, kittilasilla, vauhdikkaasta sakista, mutta laitetaan muutama punertava otos esille.

Joko saadaan mennä, joko...?

Kuka heittäis meille keppiä...? ;)

Täällä nukkua tuhisee kaksi hyvin tyytyväistä belgineitoa nyt - kiitos lenkkikavereille :D

Nomen est omen

Katin ja tollerityttöjen blogista huomasin tällaisen haasteen, jossa selvitetään koirien nimien alkuperää :) Pitkästä aikaa ajattelin ottaa haasteen vastaan. Jaden nimestä olenkin joskus kertonut, taisi olla Koirakuvahaasteen aiheenakin tuo "nimi" joskus muinoin, mutta kertaushan ei ole koskaan pahasta ;)

Jaden virallinen nimi Bella Bambina keksittiin yhdessä kasvattajan kanssa. Se nimi oli muistaakseni molempien listalla, ja jotenkin tuo nimi vain sopi ja sopii edelleenkin Jadelle. Sanaparsihan on italiaa ja tarkoittaa kaunista lasta.

Kutsumanimi oli sitten jo hankalampi. Se nimilista oli huomattavasti pitempi ja mieleisiä nimiä oli useita. Jadesta olisi tullut Sissi, ellei samannimistä ja melkein samanikäistäkin grotskunarttua täällä pohjoisessa olisi jo ollut. Jade taas oli sellainen nimi, jonka olin joskus 11-vuotiaana ajatellut tulevalle tyttärelle. No nykyään en sitä nimeä voisi kuvitellakaan antavani ihmislapselle, mutta Jadelle nimi on täydellinen: tyttömäinen ja kaunis, napakka ja lyhyt.

Jadesta on tietysti lukuisia lempinimiä. Jattunen, Japsukka, Appunen, Appu, akka (kaikella rakkaudella). Jade tietysti tottelee kaikkia nimiään ;)


Neran pentueessa kaikkien viralliset nimet ovat C:llä alkavia biisejä. C'est la vie oli yksi ideoistani, mutta biisien piti olla englanninkielisiä ja niinpä Neran virallinen nimi onkin sitten Chords of Fame. Biisi on Phill Ochsin folk-laulu, ja Marianne Faithfull on levyttänyt sen minulle rakkaimman version. Kyseinen levy löytyy levyhyllystäni, joten nimi ei ole ihan tuulesta temmattu :) Koiran virallisena nimenä se on hieman kieli poskessa ajateltu ;) ;)

Sen verran jatkettiin tuolla italialaisteemalla, että kutsumanimeksi päätin lopulta Neran, joka tarkoittaa italiaksi mustaa. Neran isä on italialainen herrasmies, joten senkin takia minusta oli hauska miettiä italialaisia nimiä/sanoja. Nerasta oli kuitenkin hyvin lähellä tulla Helmi. Jälkeenpäin ajateltuna se nimi ei olisi tuolle belgikakaralle oikein sopinut. Muita vaihtoehtoja olivat mm. Kipinä ja Pippuri, ja vaikka ne luonteen puolesta olisivatkin Helmiä paremmin Neralle sopineet, ne eivät jotenkin tuntuneet oikeilta. Nera sen sijaan kuulostaa juuri Neran nimeltä :D

Neran lempinimistä käytetyimpiä ovat Nerppu, Neppu ja Neppari. Nerppu-Kirppu kuvaa Neraa ehdottomasti parhaiten :) Se on pikkuinen ja suloinen nappisilmä.

Tämän haasteen voi napata itselleen niin halutessaan :)

Joko syksy tulee?

Viikonloppuna ohjelmassa oli puolukan poimintaa/metsäretkeilyä ja kameran uuden putken kokeilemista. Sen ohella ehdittiin ottaa metsätreeniä ja uimassakin käytiin - maanantaina kun oli sellaiset 16 astetta lämmintä ja metsässä tuli sen verran hiki, että piti käydä vielä testaamassa Iijoen vesiä. KYLMÄÄ, mutta sen kai saattoi arvatakin ;)

Black on black

Puolukkaa löytyi jonkin verran, mutta aika hyvin oli metsiköt jo koluttu. Jokatapauksessa marjastaminen koirien kanssa oli niin mukavaa puuhaa, ettei saaliin vähyys hirvittävästi harmittanut. Maanantaina syötiin eväitä laavulla ja ihasteltiin alkavaa ruskaa. Koirat olivat tietysti vapaina koko ajan ja niille mahtoi kertyä kilometrejä vähintään kolme kertaa enemmän kuin meille kaksijalkaisille :) Niin paljon oli taas vauhtia belgitytöissä.

Sukellus suo-ojaan :P

Neralla on muuten erikoinen tapa juosta siltarummuissa... Ainakaan otuksella ei ole ahtaanpaikan kammoa! ;) Pieni koko tietysti edesauttaa tätä harrastusta, mutta melko omalaatuista touhua se taitaa siltikin olla. Neran touhuille sai taas nauraa viikonloppuna :D

Jälkihommiin pääsi tällä kertaa vain Nerppu, molemmille otin esineruututreeniä. Neralle n. 300m jälki, kaksi keppiä, yksi terävä kulma. Vanheni n. 1h 20min.

Erittäin tyytyväinen olen Neran edistymiseen jäljestämisessä. Se on niin syttynyt puuhaan, kuten olen blogissa ennenkin hehkuttanut :) Jälki meni tälläkin kertaa ongelmitta ja molemmat kepit nousivat. Ensi kerralla pitää tehdä vähän pitempi jälki useammalla kepillä. Jadekin saa jälkeillä taas :)

Ruudussa Nera pelitti hienosti ja esineet (3) löytyivät nopeasti. Jade keräsi kierroksia katsellessaan Neran suoritusta ja teki sitten pari tosi innokasta pistoa itsekin. Se näkyy saavan kummasti motivaatiota tuosta odottelusta - niinkuin on tokossakin tullut todistettua :P


Muita "uutisia"... Tietokoneeni kovalevy tekee hidasta kuolemaa. Välillä se toimii, mutta suurimman osan ajasta koneelle ei pääse ollenkaan. Tämä tietää sitä, että kuvien käsittely on aika mahdotonta. Koulun koneilla ei ole photoshoppia. En tiedä tuleeko tämä nyt pahemmin vaikuttamaan blogin päivityksiin, kun en tätä jatkuvasti ole muutenkaan päivittelemässä, mutta katsotaan nyt. Pikkuveljeni on luvannut auttaa koneongelmissa, mutta uuden kovalevyn hankkiminenhan tässä on edessä jokatapauksessa :(

Näyttelyrintamalla ajattelin pitää taukoa loppusyksyn. Alunperin tarkoitus oli lähteä Seinäjoelle ja kyytikin olisi järjestynyt, mutta sen sijaan, että Nera olisi alkanut kasvattaa turkkiaan, se päättikin heittää loputkin karvat menemään. Ihan "nakuna" en halua Neraa viedä näyttelyihin, koska se on muutenkin pieni ja sirorakenteinen tapaus. Katsotaan messaria, jos nyt satun ajatuksesta vielä innostumaan. Siihen mennessä Nerallakin olisi karvaa ;)

Laavulla