Kas näin leikkii belgi...

Tervetuloa syksy...!

Lämpimiäkin päiviä on riittänyt vielä, mutta syksy tuntuu varsinkin aamu- ja ilta lenkeillä kirpeänä, kuulaana ilmana ja alkaa jo näkyäkin punertuvissa ja kellastuvissa lehdissä, tuikkivana tähtitaivaana.

Tämä lauma ottaa syksyn vastaan hyvillä mielin - kun ei ole niin hirveä helle, jaksavat mustaturkit paremmin nauttia metsässä tallailusta. Blogisihteeri sytyttää muutaman kynttilän illalla ja kaivaa villasukat kaapin kätköistä.

Viikonloppuna on kyllä tarkoitus kokeilla miten kylmää elokuinen jokivesi on. Ehkä emme kuitenkaan haluaisi päästää kesästä irti ihan vielä...! ;)

Pentutreffit

Vihdoin saatiin aikaiseksi nähdä Katia ja Tildaa pentutreffien merkeissä. Meillähän on suurinpiirtein samanikäiset pennut, Tilda taitaa olla muutaman viikon vanhempi kuin Nera. Mukavaa, kun pennut saavat telmiä keskenään - Neralla onkin kaikki muut kaverit ihan aikuisia :)

Tyttöset tulivat juttuun hienosti. Ensin juostiin kilpaa ja sitten painittiin. Melkoisia hiekkakuonoja pennut olivatkin leikkituokion jälkeen...!

Kuvaaminen oli haasteellista, pennuilla oli sen verran paljon virtaa ja vauhtia. Asetuksia sai muutella koko ajan, jotta sai molemman pennun värit näkymään hiekkataustaa vastaan. Valoa oli, mutta tuntui koko ajan siltä kuin olisi kuvannut vastavaloon - ihan sama minnepäin kameran suuntasi. Onneksi kuitenkin pari kuvaa onnistui vauhdikkaasta kaksikosta :)

Kiitos seurasta Kati ja Tilda! :) Loput kuvat löytyvät galleriasta.

Tokotytöt

Vaikka ei viime aikoina varsinaisesti treenaamassa ollakaan käyty, on tokoiltu melkein päivittäin jotain pientä Jaden ja Neran kanssa.

Jaden kanssa olen lähinnä naksutellut seuraamisessa kontaktia. Mökillä ollaan treenattu noutoja ja muita alo- ja avoliikkeitä, sekä tunnaria ja ruutua. Ensi viikolla olisi tarkoitus raahata Jadekin häiriötä saamaan oikeiden treenien muodossa - intoa tytsällä ainakin piisaa :)

Neran kanssa ollaan otettu perusjuttuja. Luoksetuloa, paikallaoloa istuen ja maaten, sivulletuloa, maahanmenoa, kontaktia naksutellen. Nerppu oppii nopeasti ja noin pieneksi pennuksi malttaa tehdä asioita ihailtavan keskittyneesti - vaikka tietysti kaikki treenailumme lyhyitä ovatkin vielä :)

Tänään Nera pääsi katselemaan isojen koirien treenejä, kun hurautimme Sussun ja Tillin kanssa yliopistolle treenailemaan. Paikalla oli useita koirakkoja ja jäimme vähän syrjempään, ettei
häiriötä olisi liikaa. Neran kanssa treenailtiin juuri noita yllämainittuja ja hirmu-innokas tokoilija Nerppu onkin - se on se makkaran vetovoima, joka saa pikkukoiran heittämään vaikka volttia ilmassa ;)

Tarkoituksena oli myös harjoitella muiden ohittamista ja pari kertaa kävimmekin käveleskelemässä lähempänä muita treenaajia. Nera katseli kyllä muita ja siimahäntä vipattaen olisi halunnut mennä moikkaamaan kaikkia ihmisiä, mutta mennään-käskyllä otti kontaktia (ja makkaraa).

Sussun ja Tillin treenailuja oli kiva katsoa, kun parivaljakko on edennyt niin kovasti lyhyessä ajassa. Pikkuhiljaa kun siihen touhuun lisää häiriötä, niin hyvä tulee :)

Elokuun erikoiset

Herkullisista syksyisistä sävyistä koiramaisiin kuviin... Kuvien aiheena voisi olla vaikkapa koirani kahdet kasvot: ne pirulliset löytyvät alimmista kuvista ;)

Nerppana alkaa näyttää jo "isolta" tytöltä. Tässä vaiheessa tyttö kasvaa vain koivista ja korvista, mutta kyllä noilla tikkujaloilla pystyssä pysyy ja dumbokorvilla kuulee hyvin!

Nerasta on kuoriutunut kesän aikana melkoinen vesipeto - kepin perässä syöksytään jokeen kuin aikuiset koirat konsanaan!

Välillä maltetaan olla kiltisti valokuvia varten ;) Nerppu osaa olla paikoillaan istuen ja maaten, mutta jos kuvaaja ei ole tarpeeksi vikkelä, alkaa pikkulikka komentaa haukkuen kiirehtimään! Eihän pikkukoira VOI jaksaa kovin kauan poseerata, kun leikkimäänkin pitäisi ehtiä...! :P

Ja itse asiaan: leikkimiseen. Ilmeet ovat hurjia, varsinkin ihan viimeinen kuva on minusta suorastaan kauhistuttava kaikessa karmeudessaan ;)

Pikku-prinsessat. Klikkaa suuremmaksi, jos uskallat...! :D