Mihin mun pentu on kadonnut...?

Huhtikuun tytöistä tänään synttäreitään viettää Nerppu :) Neralle tulee jo kolme vuotta täyteen: mihin mun pentu on kadonnut...?! Kai se on jo aikuinen, ainakin iän puolesta.

Taitava tokotyttö

Aina ei pysy kaikki jalat maassa ;)

Nerpun synttärit osuu vappuaattoon, joten ainakin grilliherkuista on luvassa pientä maistiaista :) Synttärilahjaksi saatiin paikka BH-kokeeseen, johon on vielä tovi aikaa treenatakin.

Synttärionnittelut meidän pennulle! Pentu-tittelistä emme hevillä luovu - aikaisintaan joskus sitten, jos saadaan taas ihan oikea pentu taloon :) Siihen asti Nerppu saa toimittaa junnukoiran virkaa.

Viikon kolmannet

Tänäänkin käytiin ottamassa pikkutokoilut Nerppulin kanssa yo:n parkkiksella, seuraksi saatiin Paula ja Poppanen. Vire ei ollut nyt paras mahdollinen, ja Neran mielestä ylivoimaisen paha häiriö oli samalla parkkiksella peruuttamisharjoituksia tehnyt autoilija, joka ajeli korostetun hitaasti edestakaisin meidän edessä. Nera mitä ilmeisimmin odotteli autosta tulijaa ja kuvitteli sieltä treenikamujen saapuvan, mutta ainakin saatiin hyvää häiriöharkkaa :)

Vire jäi muutenkin vähän puolitiehen tänään. Seuraamisissa jätätti ja liikkeestä maahanmeno oli  h-i-d-a-s. En oikein jaksanut panostaa virittelyyn heti alkuun, mikä on tietysti huono juttu ja olin vissiin muutenkin vähän liian painostava.. Tämän päivän treeneissä parasta antia olivatkin sitten paikallaolot. Hyppykin sujui ihan kivasti, mutta kaikissa muissa liikkeissä näkyi se huono vire. Ensi kerralla täytyykin keskeyttää harkat, eikä palkata tuollaisesta puolivaloilla tekemisestä ollenkaan.

No oppia ikä kaikki. Ensi kerralla vähän innostavampaa meininkiä luvassa :)

 Kiitos leikkikuvista Pamulle! :)

Taas liidetään!

Päästiin Neran kanssa agilityn jatkokurssille kesäkaudeksi ja treenit alkavat 9.5. Mukava päästä pitkästä aikaa ohjattuihin agitreeneihin - ehkä tässä pääsisi sen verran etenemään, että voisi harkita jossain vaiheessa kisaamistakin. Toki sitä ennen on paljon treenattavaa ja uutta opittavaakin. Helpoimmalla varmasti pääsisi, kun hankkisi Neralle ohjaajaksi jonkun toisen - innokkaat vapaaehtoiset siis ilmoittautumaan minulle :D

Mutta jos vapaaehtoista ohjaajaa ei ala kuulua, niin sitten pitänee rämpiä itse tuon koiran perässä :) Katsotaan mitä siitä tulee...!

Nerppu, 12 viikkoa, tutustumassa esteisiin :)

Hyvä minä!

Kerrankin tein juuri sellaiset treenit, mitä olin suunnitellutkin. Nopeat, vauhdikkaat tokoilut ilman turhaa seisoskelua ja odottelua koiralle, ja vire pysyi koko treenin ajan korkealla.

Aloitin hihnassa seuraamisella, minkä Nerppu teki tosi hyvin ja siitä heti perään vapaana seuraaminen, mikä sekin sujui ihan mallikkaasti. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno, missä meni hitaasti maahan, mutta kuitenkin heti käskystä alkoi valua maata kohti (kokeillaan saada siihen sitä vauhtia vähän lisää jatkossa). Luoksetulo x 2, vauhdikkaat ja hyvät. Liikkeestä seisominen oli erinomainen, mutta vahvistan seuraavissa treeneissä vielä erikseen seis-käskyä, mitä ALO-hypyssäkin tarvitaan.

Loppuun hyppyä, missä lähti hyppäämään innokkaasti, mutta tuli vähän vinoon esteen taakse, joten sitä seisahtumista pitää ottaa erikseen ja palkkaamista suoraan esteen yli. Otin hypyn viisi kertaa (siinä tuli ehkä liikaa toistoa), ja yhdessä tarvitsi lisäkäskyn, kun vieraampi koirakko tuli lähelle seisomaan (hyvää häiriötä).

Seuraavat tokot sitten lauantaina, missä otetaan tuota hienosäätöä vähän enemmän, mutta yritän silti pitää vireen hyvänä ja fiiliksen katossa :)

Paikka.

Tänne!

Kumpi voitti...?

Vielä riittää lunta... Aita sentään jo vähän näkyy.

Viime vuonna tähän aikaan oltiin jo jälkimetsässä - nyt maastokauden korkkaus menee varmasti toukokuun loppuun.

Kermapeban parkkistreenit

Tänään käytiin Nerpun kanssa korkkaamassa kevään parkkistreenit yliopistolla. Vesisateen jäljiltä märkä asfaltti oli oikeastaan tosi hyvä treenialusta, koska Neralle tuo märkyys on monesti kynnyskysymys - siihen ei voi istua, eikä siinä varsinkaan voi maata!

Tarkoitus oli pitää suhteellisen lyhyet ja motivoivat harkat, ja onnistuinkin siinä suurimmaksi osaksi. Ohjelmassa oli paikallaoloa istuen, maaten, seuraamista (painotus perusasennossa ja täyskäännöksissä), nouto ja liikkeestä seisomista. Lisäksi otettiin luoksepäästävyyttä, koska näillänäkymin uramme ALO-luokassa jatkuu sittenkin muutaman kokeen verran. Nera ei ole valmis AVO:on vaikka liikkeet alkavatkin olla melko mallillaan, mutta niiden hiomiseen tarvitsee vielä aikaa, joten kisakokemusta haetaan sitten alokkaasta.

Paikallaolot olivat tosi hyvät, niin istuen kuin maaten. Paikallamakuu kesti noin 3min ja kävin palkkaamassa välillä. Istuminen noin minuutin ajan. Nerppu oli ihan skarppina, vaikka paikallamakuussa se katseleekin paljon mitä muut tekee.

Seuraamisissa oli minusta ihan mukava vire ja tyytyväinen olen siihen, että kaikki perusasennot teki, vaikka maa olikin yök-märkä.

Nouto oli perussuoritus. Hiukan turhan hidas mun makuun edelleen, vaikka teknisesti ihan kelpo suoritus. Vauhtia noutoon haetaan Leena Välimäen tokokurssilta toukokuun alussa ja muitakin vinkkejä vireen nostamiseen ja ylläpitämiseen.

Liikkeestä seisomista otin takapalkalla ja takapalkan kanssa Nera jätättää hiukan seuraamisessa, mutta pysähtyy hyvin, joten siksi käytän sitä toisinaan, napakoita pysähtymisiä korostaakseni.

Luoksepäästävyydessä meillä on se ongelma, että Nera nousee monesti seisomaan ja menisi vähän vastaankin innoissaan tulijasta, mutta se nyt ei ole kovinkaan paha ongelma - jokatapauksessa nyt vahvistetaan sitä paikoillaan pysymistä sivulla, mukavista uusista ihmisistä tai vanhoista tutuista huolimatta :)

Treenit jatkuvat huomenna ja lauantaina. Agilityn jatkokurssinkin pitäisi alkaa ensiviikolla.

Vauhtia löytyy ainakin luoksetuloon :)

Vetskukehät häämöttää...

Ei kuitenkaan ihan vielä päästä noita veteraanikehiä Jattusen kanssa korkkaamaan, mutta onnitellaan nyt kuitenkin 6-vuotiasta :)

Onnittelut vauhdikkaalle mussukalle! Tällaisista yllä olevien kuvien mukavista hetkistä koostuu aika onnellisen belgitytön (vaiko jo frouvan) elämä :) 

Here comes the sun...

Pääsiäisen aika vietettiin kaukana kapungin rapakoista ja kurakeleistä, yöpakkasten kovettamilla keväthangilla auringonpaisteesta nauttien. Tavaallan nyt on ihanin aika keväästä ja tavallaan ei - kaupungissa tiet alkaa olla sulia ja joka lenkin jälkeen saa mennä tassupesulle, kun pelkkä pyyhkiminen ei tunnu riittävän. Maalla taas on vielä tukevasti lunta jokapaikassa ja siellä kevät näyttääkin kauniimmalta :)

Kotiutuminen uuteen paikkaan on alkanut. Nera on sopeutunut kivasti, mutta Jadella näyttää kestävän hetki tottua uusiin kuvioihin. Se on sen verran vahtiviettisempikin kuin pikkusiskonsa, että naapurista kantautuvat kolahdukset ym. noteerataan murahtelulla. Ulos lähdettäessäkin Jade tuntuu olevan vielä "lähdössä kotiin", sen verran innokkaana se on uudesta asunnosta lähtemässä aina ;) Mutta kyllähän se tästä pikkuhiljaa tottuu ajatukseen, että nyt ollaan kotona. On se tottunut ennenkin.

Molempien kanssa ollaan tottisteltu. Nerpun kanssa lähinnä kaukoja, piilopaikallaoloa ja jääviä (istuminen on jo aika näpsäkkä), Jaden kanssa höpötelty kaikenlaisia kuvioita. Eilen otin treeneihin molemmat koirat, kun en raaskinut jättää Jadea vielä yksin kotiin pitemmäksi aikaa. Hiukan arvellutti miten Jade malttaa odotella omaa vuoroaan, kun tokoilen Neran kanssa, mutta hienostihan se oli. Kaipa tuo rouvaikä alkaa näkyä jo hiukan ja Jade jaksaa pitää mölyt mahassaan vuoroaan odotellessa. Eilen se pääsikin tokoilemaan Paulan kanssa ja itse otin Jaden kanssa loppuun putkeen irtoamista ja muuta Jaden mielestä extrahauskaa puuhailua.

Neralla treenien alku sujui kivasti ja se oli hyvässä vireessä. Otin seuraamista käännöksineen ja Nerppu seurasi oikein hyvällä paikalla ja kontaktilla tehden melko napakat kääntymisetkin. Kaukotkin sujuivat mainiosti - se "vaikein" osuus, eli ensimmäinen maasta istuminenkin onnistui kaikilla toistoilla. Sitten otin hyppyä, ja hyppytreenikin sujui hyvin. Paikallaolot piilossa ja näkyvillä olivat erinomaiset, Nera oli oikein rauhallinen kovasta häiriöstä huolimatta.

Sitten vire vähän lässähti ja esim. noudot olivat melko ponnettommia, vaikka teknisesti ihan ok suorituksia. Otettiin myös ohjattua noutoa, joka oli tällä kertaa Nerpusta silkkaa hepreaa ja noutokapulakin oli vähän äklö siinä liikkeessä.

Lopputreeni menikin siinä, että yritin etsiä sitä kadonnutta vauhtia ja intoa, mutta jokatapauksessa treenien loppuosa oli meidän osalta... tai pikemmin juuri sen vireen osalta... epäonnistunut. Ei niistä treeneistä kuitenkaan huono maku suuhun jäänyt. Pitää vain suunnitella ensikerran treenit etukäteen ja muistaa ottaa ne tauot siihen suunnitelmaan, pitää treenit lyhyinä ja innostavina ja asenne kohdallaan :) Sekä koiralla, että ohjaajalla.

Ja otsikkoon viitaten, keväinen loppukevennys by G. Harrison :)