Aina ei voi onnistua...

Kevät on virallisesti täällä ja uintikausi korkattu - Jaden toimesta. Siinä on kyllä yksi harvinaisen innokas vesimonsteri. Ei tarvii paljon kehoitella uimaan, eikä edes keppiä heittää (vaikka se olisikin Jaden mielestä parhautta): kunhan rantaan päästään ja koirat irti, niin tietää kyllä mihin Jade suunnistaa. Nerppu peesailee rannalla, ehkä vähän kahlailee vieressä, mutta sille vesi ei selkeesti ole Se Juttu, niinkuin isosiskolle.

Eleganttia menoa by Jade

Pari viimeistä päivää on ollut tosi lämmintäkin - mukavaa vaihtelua räntäsateisiin ;) Eilen saatiin niskaamme kevään ensimmäinen kunnon ukkosmyräkkäkin, mutta onneksi meillä ei pelätä ukkosta.

Eilen sitä vettä tuli muutenkin kuin kaatamalla. Harmi vain, että meillä oli tokokoe, ulkona. Meidän osalta ei mennyt eilen ihan niinku Strömssössä. Neralle tuli ennen koetta ehkä vähän turhan pitkä odottelu ja kaatosateessa virittelyt se koki painostavaksi (koska ei halunnut istua tai määtä märällä maalla - ja sitä ON harjoiteltu). Muutenkin valmistelevat treenit ym. eivät olleet ihan sellaiset kuin olisi pitänyt olla, joten vähän huonot lähtökohdatkin kokeeseen oli. Nera osaa liikkeet, mutta nyt ongelmat oli sitten fiilispuolella.

Nera oli ihan kuutamolla kentällä. Luoksepäästävyys 10, siinäkään ei muuta ongelmaa kuin se, että Nera ei oikein ollut perusasennossakaan skarppina, vaan katseli jotain muuta mielenkiintoista jossain kaukana. Paikallaolossa tarvitsi kaksi käskyä maahanmenossa ja nousi sitten melkein heti istumaan. Istui varmaan reilun minuutin (jolloin oli vielä jotain toivoa pisteistäkin), mutta samassa rivissä oli erittäin äänekäs ja levoton pikkukaveri, joka sitten lähtikin paikallaolosta - tämä varmasti lisäsi Nerpun epävarmuutta ja Nera nousi sitten seisomaan. Seisoi loppuajan paikoillaan, juuri ennen ajan päättymistä otti askeleen eteenpäin.

Tämä oli minusta erittäin paska juttu, koska Neralla ei ole pitkiin aikoihin ollut paikallaolossa epävarmuutta. Paikallaolon varmaksi rakentaminen tällaisten epäonnistumisesten jälkeen on aina työlästä, mutta jospa tässä tällä kertaa oli kyseessä vain jonkinlainen aivopieru Nerpun osalta.

Meillä on koe myös ensi viikolla, joten päätin sitten jättää kokeen kesken paikallaolon jälkeen. Koira oli minusta huonossa vireessä ja itsellekin tuli sen verran epävarma fiilis, että en olisi pystynyt kehään menemään vain hauskaa pitämään. Varmaan olisimme laahustaneet kakkos- tai kolmostuloksen sieltä, mutta mietin sitä tulevaa koetta ja millaista treeniä haluan Neralle seuraavaa koetta varten. Laamailu ilman palkkaa ei ehkä ole se motivoivin treeni.

Mutta epäonninen koe pitää nyt jättää taakse ja alkaa treenata ensi viikkoa varten. Hirveästi ei ole aikaa paikkailla tuota epäonnistumista paikallaolossa, mutta keskitytäänkin enemmän siihen vireeseen ja yritän saada koiran hyvässä vireessä kokeeseen asti.