Tästä se (agi)ura urkenee

Tänään meillä oli agilitytreenit. Viime aksailusta onkin jo aikaa, toki silloin tällöin ja satunnaisesti ollaan jotain pikkuliitelyäkin otettu tilaisuuden tullessa. Mukava päästä ohjattuun ryhmään :)

Tällä kertaa meitä oli vain kolme koirakkoa paikalla, joten saatiin kaikki kivasti treeniaikaa. Nera pääsi aloittamaan ensimmäisenä: ohjelmassa oli keppejä, keinua ja puomia. Meillehän keinu on melko vieras este; en ole sitä juurikaan ottanut, koska olen pelännyt opettavani sen koiralle väärin. Keppejä mennään vielä ronskin käsiavun kanssa, mutta puomi me sentään hallitaan :D

Aloitimme kepeillä. Ensin piti vähän muistella mikä tämä homma olikaan, mutta sujuihan se sitten ihan hyvin. Vasemmalta puolelta. Oikealta puolelta en osaa ohjata koiraa, eikä koira osaa lukea minua :P Tätä pitää harjoitella. Tulee muuten kiire, jos pitää juosta aina koira vasemmalla puolella. Sen verran vauhdikas belgi on agilityssa, eikä Nerppu ole mikään poikkeus.

Sitten keinua, missä mokasin heti alkuun, kun päästin Neran itsenäisesti keinun suorittamaan ja sille olikin yllätys, että "maa katosi alta" - kuvitteli varmaan kiipeävänsä A:ta tai puomia. Hyvä minä. Enhän toki halunnutkaan turhan helpolla päästä keinun opettelemisessa :P Nera oli sitten sitä mieltä, että keinu on nyt nähty, mutta sain sen pakotettua keinun suorittamaan muutaman kerran niin, että kouluttaja laski keinun varovasti alas. Mitenkään hirveän paineistunut Nera ei kuitenkaan ollut, vaan söi nakkeja keinulta ihan hyvällä ruokahalulla. Jatkamme keinutreenejä tällä hiukan varovaisemmalla tyylillä :)

Puomissa Nera sekoitti ensin sen keinuun ja hyppäsi kesken nousemisen alas, mutta vein sen kertaalleen puomin läpi hihnassa ja sitten puomi sujuikin vanhaan malliin. Ihan kiva vauhti (vaikka sitä toki saa lisää halutessaan), hyvä pysähtyminen kontakteille ja sitten siitä irtosi kivasti putkeen. Tehtiin myös putkesta puomille sama harjoitus ja Nera teki vauhdikkaasti ja hyvin.

Loppuun otettiin hyppy+hyppy+putki-sarjaa. Nerppu irtosi ja luki minua hyvin - vasemmalla puolella. Siinä näki, että ohjaaja ei ole ihan parhaimmassa mahdollisessa kunnossa, kun Nera irtosi ja suoritti esteet nopeasti - tuli vähän kiire. Oikelta ohjattuna Nera pyöri liian lähellä vaikka esteet suorittikin. Eli pitää nyt tosissaan treenata sitä, että koira VOI olla siellä oikealla puolellakin. Nimittäin jos meinataan joskus kisatakin, niin en vain ole tarpeeksi nopea ohjaamaan vain yhdeltä puolelta :D

Ensi viikolla jatkoa jatkokurssille :) Tällä viikolla vielä tokoillaan ja jos viikonloppuna on hyvä sää, niin käydään hallilla aksaamassakin.

Black Master's Chords Of Fame, Luonnetesti

Esineitä etsimässä

Tänään käytiin ottamassa esineruututreeniä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Viime vuonnahan lumet sulivat paljon nopeammin ja maastoon päästiin kuukautta aiemmin. Nyt täällä on metsissä jo sen verran kuivaa, että sinne pääsee helposti treenailemaan.

Tarkoituksena oli, että tänään otetaan esineruutua ja huomenna/ylihuomenna ajetaan kauden ekat jäljet. Tein vähän normaalia pienemmän ruudun kuivaan kangasmetsään. Nera sai aloittaa ja sille vein ruutuun kaksi esinettä, toisen melkolailla keskelle ruutua ja toisen vasempaan laitaan.

Hyvin Neralla oli muistissa mitä esineruudussa tehdään. Se haki alle minuutissa molemmat esineet. Vauhtia siis riitti ja nokka pelasi :D

Jade keräsi vähän kierroksia odotellessaan omaa vuoroaan, mutta hienosti Jadekin löysi ensimmäisen esineen. Toisen sen kävi välittömästi merkkaamassa, mutta päätti sitten vähän rundata ruutua läpi, josko jotain parempaa löytyisi. Piti lähettää se uudelleen toinen esine hakemaan. Ei vain akka meinannut uskoa, etteikö ruudussa olisi ollut vielä jotain todella jännää. Kyllä se sitten sen toisenkin esineen toi sieltä, mutta melko tyypillistä Jadea se ruutukaahailu taas oli :D Pääasia, että Jadella oli hauskaa.

Huomenna sitten käyn polkemassa jäljet valmiiksi, niistä raporttia myöhemmin :)

Pikku-Neepu leikkii

Tottista (etenkin noutoa ja paikkallamakuuta) treenataan illalla. Paikkista pyrin nyt vahvistamaan vähän joka käänteessä. Uusia kokeita on kuitenkin tulossa, enkä haluaisi kokeiden kosahtavan epäonnistuneeseen paikallaoloon. 

BH Nerppu

Eilen oli sitten BH-kokeen vuoro. Tiedossa oli, että paikallaoloon on yhtäkkiä hiipinyt jonkinsortin epävarmuus ja pitkät puuduttavat seuraamiskaaviotkin vähän mietitytti, mutta tuloksena silti läpimennyt BH-koe :)

Toivoin ennen koetta, että oltaisiin ensimmäisessä parissa ja päästäisiin tekemään tottis ensimmäisenä. No kuinka ollakaan oltiin viimeisessä parissa ja päästiin tekemään tottis viimeisenä :P

Paikallamakuussa Nera oli jäänyt jo kyynärien varaan. Sitä en itse huomannut, koska nurmikko oli niin pitkä ja oli kiire jättää koira, kun niin jännitti. Siitä se oli pian noussut istumaan ja sitten seisomaan ja liikkunut jonkin verran eteenpäin. Kun parimme oli saanut tottiksen tehtyä ja palasin Neran luokse, se seisoi noin metrin lähempänä kuin mihin olin sen jättänyt.

Kentällä oli paljon pupun papanoita, mikä kiinnosti aika moniakin koiria. Seuraamisissa Nera teki välillä nättiä pätkää, mutta unohtui sitten kelkasta ja haisteli maata. Ei siis mitään hirmunäyttävää seuraamista :D Henkilöryhmään olen tosi tyytyväinen. Se meni niin vapaana kuin kytkettynäkin hienosti.

Jäävät liikkeet uusilla säännöillä olivat ihan ok, vaikka niissäkin Nera hieman jätätti/haisteli maata valmistelevissa osuuksissa. Luoksetulo oli vauhdikas, mutta perusasento hiukan vino.

Tuomarina meillä oli leppoisa Allan Aula, joka meinasi jo ennen koetta, että porukka on sen näköistä, että kaikilla varmaan menee koe läpi :) 10 koirakosta vain yksi hylättiin.

En muista tarkkaan mitä palautetta saatiin, mutta siitä tuomari kommentoi, että koira on iloinen ja yhteistyökykyinen ja välillä seuraa hyvin, mutta tarvitsee vielä jonkin verran lisäkäskyjä. Ohjaaja noudatti sääntöjä hyvin, mutta välillä teki kaaviot vähän liian pitkiksi (menin askelissa sekaisin). Ja paikallaolosta sen verran, että koira oli levoton, mutta ei se tottis yhteen liikkeeseen kaadu - tottelevaisuusosio hyväksytysti läpi :)

Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa. Nerppu talsi remmi löysällä siinä vieressä, eikä hätkähtänyt mitään häiriöitä. Allu sanoikin, että Nera suhtautui kaikkeen näkemäänsä neutraalisti. Eli BH koe suoritettiin hyväksytysti.

Nyt jatketaan treenejä. Pieni toive olisi päästä syksyllä jälkikokeeseen, mutta tottiksessa on vielä paljon tekemistä. Onhan tässä kyllä kesä aikaa treenata. Ei menis ne sertitkään hukkaan, kun sais käyttöpuoleltakin jotain tuloksia :)

Kempele RN

Käytiin tänään katselemassa Kempeleessä belgikehät - tuomarina Maija Sylgren kaikilla muunnoksilla. Nerppua en ollut ilmottanut, koska se on täysin karvaton tällä hetkellä, eikä meitä muutenkaan varmaan enää noissa ryhmänäyttelyissä juurikaan nähdä, ellei sitten satu olemaan erityisen kiinnostava tuomari :)

Sää ei ollut ihan ideaali kuvaamista ajatellen: harmaata ja välillä tihkutti vettä, mutta ei sentään kaatamalla tullut missään vaiheessa. Kaikki belgit taisin kuitenkin kuviin saada ja alla niistä muutama. Loput löytyy galleriasta.

ROP + SERT Marmara Unbelievable Rascal

ROP-veteraani Taikurin Ultima Thule

Cappuccino in Black Z Kovarny

Kleo Des Terres Bergeres VSP + SERT

 Grotskuja paikalla oli 11, tervuja 10, maleja 2 ja lakuja 2.

Distant Venus Z Kovarny

Qojotes Sweet Strawberry

Energetic-Action's Gismet ROP + SERT

ROP-VET Santhrax Chica Sanya

Eleketun Betoni

Taikatalven Devil's Dance

Kyllä se kotona osaa :D

Tänään käytiin treenailemassa yliopiston nurtsilla Nerpun ja Hirmujen kera. Suunnitelmissa oli saada alle pari hyvää paikallaoloa ja sitten vain hyvässä vireessä tehtyä seuraamista ja jääviä.

Vire oli kohdillaan heti alusta. Otin kontaktia ja perusasennosta maahanmenoa ja istumista. Sen jälkeen Nerppu joutui tauolle katselemaan, kun Pamu ja Lumikki-göötti tokoilivat ja leikkivät. Se sisuunnutti pikkupeekinkin, ja kivasti tehtiin hommia oikein hyvässä vireessä. Vanha kikkakakkonenkin muistui mieleen vireen nostattamisesta ja sitäkin kokeiltiin - tämän kun muistaisi ennen koettakin :P

Paikallaoloissa oli vähän epävarmuutta. Otin pariminuuttisen paikkiksen meidän setin alkuun ja sen Nerppu tsemppasi ihan kivasti, vaikka hyvää häiriötä teki treenikentälle hinkuvat kaverit kentän laidalla. Palkka takana ja repussa. Toisen paikallaolon otin loppuun ja siinä Nera nousi istumaan, kun koirakavereilla oli jotain erimielisyyttä - se oli Nerpusta vähän turhan kova häiriö. Kävin käskemässä takaisin maahan ja siinä sitten pysyi minuutin ajan, ja pääsin vapauttamaan palkalle.

Seuraamiset teki kivasti, jäävätkin olivat hyvät. Noutoa harjoittelin Paulan ohjeilla vauhdin saamiseksi ja kaksi tosi nopeaa ja iloista noutoa tehtiin uusilla vinkeillä. Loppuun otin ruutuhassuttelua ja yhden ruutuun pysäyttämisen, mistä vapautus loppupalkalle.

Voipi olla, että en ehdi ihmeitä tekemään tuon paikallaolon suhteen ennen ensiviikon koetta, mutta pitää nyt keskittyä vireeseen ja siihen, että kokeessakin olisi kivaa ja tehtäisiin jännittämisestä huolimatta hyvät suoritukset. Jokatapauksessa hyvä fiilis jäi tämän päivän treeneistä :) Sen sijaan Suomi-Venäjä jääkiekkopelistä ei jäänyt niin mukavia fiilareita :P

Aina ei voi onnistua...

Kevät on virallisesti täällä ja uintikausi korkattu - Jaden toimesta. Siinä on kyllä yksi harvinaisen innokas vesimonsteri. Ei tarvii paljon kehoitella uimaan, eikä edes keppiä heittää (vaikka se olisikin Jaden mielestä parhautta): kunhan rantaan päästään ja koirat irti, niin tietää kyllä mihin Jade suunnistaa. Nerppu peesailee rannalla, ehkä vähän kahlailee vieressä, mutta sille vesi ei selkeesti ole Se Juttu, niinkuin isosiskolle.

Eleganttia menoa by Jade

Pari viimeistä päivää on ollut tosi lämmintäkin - mukavaa vaihtelua räntäsateisiin ;) Eilen saatiin niskaamme kevään ensimmäinen kunnon ukkosmyräkkäkin, mutta onneksi meillä ei pelätä ukkosta.

Eilen sitä vettä tuli muutenkin kuin kaatamalla. Harmi vain, että meillä oli tokokoe, ulkona. Meidän osalta ei mennyt eilen ihan niinku Strömssössä. Neralle tuli ennen koetta ehkä vähän turhan pitkä odottelu ja kaatosateessa virittelyt se koki painostavaksi (koska ei halunnut istua tai määtä märällä maalla - ja sitä ON harjoiteltu). Muutenkin valmistelevat treenit ym. eivät olleet ihan sellaiset kuin olisi pitänyt olla, joten vähän huonot lähtökohdatkin kokeeseen oli. Nera osaa liikkeet, mutta nyt ongelmat oli sitten fiilispuolella.

Nera oli ihan kuutamolla kentällä. Luoksepäästävyys 10, siinäkään ei muuta ongelmaa kuin se, että Nera ei oikein ollut perusasennossakaan skarppina, vaan katseli jotain muuta mielenkiintoista jossain kaukana. Paikallaolossa tarvitsi kaksi käskyä maahanmenossa ja nousi sitten melkein heti istumaan. Istui varmaan reilun minuutin (jolloin oli vielä jotain toivoa pisteistäkin), mutta samassa rivissä oli erittäin äänekäs ja levoton pikkukaveri, joka sitten lähtikin paikallaolosta - tämä varmasti lisäsi Nerpun epävarmuutta ja Nera nousi sitten seisomaan. Seisoi loppuajan paikoillaan, juuri ennen ajan päättymistä otti askeleen eteenpäin.

Tämä oli minusta erittäin paska juttu, koska Neralla ei ole pitkiin aikoihin ollut paikallaolossa epävarmuutta. Paikallaolon varmaksi rakentaminen tällaisten epäonnistumisesten jälkeen on aina työlästä, mutta jospa tässä tällä kertaa oli kyseessä vain jonkinlainen aivopieru Nerpun osalta.

Meillä on koe myös ensi viikolla, joten päätin sitten jättää kokeen kesken paikallaolon jälkeen. Koira oli minusta huonossa vireessä ja itsellekin tuli sen verran epävarma fiilis, että en olisi pystynyt kehään menemään vain hauskaa pitämään. Varmaan olisimme laahustaneet kakkos- tai kolmostuloksen sieltä, mutta mietin sitä tulevaa koetta ja millaista treeniä haluan Neralle seuraavaa koetta varten. Laamailu ilman palkkaa ei ehkä ole se motivoivin treeni.

Mutta epäonninen koe pitää nyt jättää taakse ja alkaa treenata ensi viikkoa varten. Hirveästi ei ole aikaa paikkailla tuota epäonnistumista paikallaolossa, mutta keskitytäänkin enemmän siihen vireeseen ja yritän saada koiran hyvässä vireessä kokeeseen asti.

Hyvällä tuulella

“Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).”

Tämän haasteen olen nähnyt jo monen blogissa, ja Pamu haastoi meidätkin mukaan  Olen taas hirmutylsä, enkä jatka haastetta eteenpäin kenellekään, vaan jätän haasteen avoimeksi - kuka tahansa voi tämän bongatessaan ottaa osaa haasteeseen :)

Hyvän mielen asioita:

1. Luonto
Luonnossa liikkuminen on terapeuttista ja eheyttävää :) Luonnon kauneus inspiroi ja antaa voimaa ja energiaa.

2. Jade & Nera
Ei voi hymyilemättä katsoa näiden kahden riemukasta leikkiä keskenään. Ihanat, uskolliset ystävät, jotka toki harmaita hiuksiakin aiheuttavat, mutta myös sitä hyvää mieltä rutkasti :)

3. Valokuvaus
Harrastus, jossa voi aina oppia uutta ja missä saa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta :) Kamera kaulassa on pakollinen asuste. Aina sitä täydellistä kuvaa metsästämässä ja paremmasta putkesta haaveillen ;)

4. Vuodenajat
Suomessa parasta on kaikki neljä vuodenaikaa. Rakastan kevään tuoksua, kesän lämpöä, syksyn värejä ja talven tunnelmaa.

5. Puusauna
Puusaunaa on ihana lämmittää ja siellä on tietysti maailman parhaimmat löylyt. Pulahdus jokeen ennen saunaa tekee kokemuksesta täydellisen :)

6. Joulu
Olen ehdottomasti joulufani, mutta en mikään täydellisyyden tavoittelija siinäkään - parasta joulussa on hyvä ruoka, läheiset, tunnelma ja musiikki.

7. Takkatuli
Tunnelmallinen ja vilukissan paras kaveri :)

8. Komedia
Rakastan kunnon sitcomeja, amerikkalaista stand up-komediaa, roasteja, leffoja ja rakastan nauramista. Arkielämän komedia on kylläkin toisinaan/monesti vielä parempaa :D

9. Bloggaus
Blogia olen kirjoittanut kuuden vuoden ajan, lähinnä omaksi ilokseni ja on aina mukava palata vanhojen muistojen ja kuvien pariin. On aina myös mukava tavata uusia ihmisiä, jotka ovat blogissa vierailleet ja tietävät minut & blogin päätähdet sitä kautta. Blogi on pitkäaikaisin päiväkirjani, joka on avoin kaikille.

10. Onnistuminen/itsensä ylittäminen
Paras tunne maailmassa :) Kaikesta oppii.

Nerppu luonnetestissä

Perjantaina suuntasimme Saaran kanssa auton nokan kohti Nokiaa ja Nokian kautta Raisioon, missä pidettin Turun Palveluskoiraharrastajat RY:n järjestämä luonnetesti. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Sirpa Heilä. Black Master's koiria mukana oli kuusi, mm. Neran veli Cima.

Yön vietimme Nokialla Viinikanniemen leiriskällä, perinteiseen Road Trip-tyyliin :D Paistoimme makkaraa, kävimme katsomassa Suomi-Kanada peliä respassa, saunoimme ihanassa rantasaunassa ja heitimme talviturkit hyytävän kylmään Pyhäjärveen. Sää oli sateinen ja hyvin tuulinen, mutta ei se haitannut - mukavaa oli silti...!

Kylmä tuuli vain yltyi testipäiväksi ja melkein olisi saanut olla toppatakit niskassa, jotta olisi pysynyt lämpimänä. Ja me kun luultiin, että etelässä on jo kesä! Käytiin välillä autossa lämmittelemässä, ettei ihan kokonaan palelluttu.

Nerppu odottaa makkaraa...

Nera oli testivuorossa seitsemäntenä. Vähän tietty jännitti omaa vuoroa odotellessa, mutta Nerppu oli koepaikalla erittäin rauhallinen ja itsevarma. Läheiseltä treenikentältä kuului välillä laukauksia, eikä Nera niitä noteerannut mitenkään. Ennen testiä moikattiin Cima-veljeä ja Viola-siskoa, mutta jälleennäkeminen ei ollut mitä lämpimin - Cima oli Neran mielestä turhan innokas tekemään tuttavuutta ja siskon kanssa ei oikein yhteistä säveltä löytynyt. Kyllä Nera lopuksi innostui vähän leikkimäänkin Ciman kanssa, mutta meni sillä tovi lämmetä velipojan leikkiyrityksille.

Black Master's Call the Man "Cima"

Cima

Black Master's Craddle of Love "Viola"

Sitten itse testiin :)

Aluksi menimme tuomarin juttusille ja Nera kävi heti moikkaamassa uutta tuttavuutta. Tuomari kyseli ne perinteiset asiat: montako koiraa, kuka koirista on pomo, miten asutaan, vahtiiko Nera pihaa, onko sillä ollut ääniarkuutta. Tuosta ääniarkuudesta tuomari sanoikin, että oli katsonut jo meidän odotellessa omaa vuoroa, kun viereisellä tottiskentällä ammuttiin, että Nera ei siihen mitenkään reagoinut.

Sitten taisteluhalun testaamiseen, eli tuomari leikitti Nerppua. Tämähän meillä olikin hyvin tiedossa, että Neralla ei ole mikään suurensuuri taisteluhalu, vaan se on keppien ja motskareiden repimisessä vähän tuulella käyvä - eli joskus taisteluleikit on erittäin mieluista puuhaa ja joskus se on EVVK. Tänään se oli vähän EVVK. Nera leikki minun kanssani, mutta ei sitten alkanut tuomarin kanssa revittelemään.

Kelkalla Nera haukkui kovasti, mutta heti kelkan pysähdyttyä Nera uskaltautui kelkkaa haistelemaan. Sen jälkeen minun piti kumartua kelkan viereen ja kehua koiraa, mutta Nera oli jo unohtanut koko kelkkaepisodin eikä ollut kiinnostunut kelkasta enää - se näkyi myös kelkan ohittamisessa, koska Nera ei kelkkaa väistänyt takaisintullessa.

Puolustamishalua Neralla ei juurikaan ollut (paitsi kelkalla). Kun toinen tuomareista "hyökkäsi" kontin takaa keppiä heiluttaen ja huutaen, Nera vain seisoi vierelläni pihahdustakaan päästämättä remmi löysällä, eikä väistänyt tai osoittanut minkäänlaista pelkoa hyökkääjää kohtaan. Siinä se vain katseli, että "jaa tällainen juttu tällä kertaa". En tiedä tajusiko se edes, että kyseessä piti olla uhkaava tilanne vai katsoiko se, että eipä tuo emäntäkään näytä mitään panikoivan, niin hätiäkös tässä. Vaikka Nera ei puolustanut minua tai itseään siinä tilanteessa, niin hieno juttu minusta oli se, että koira ei pelännyt ollenkaan.

Sitten vuorossa "temppurata" eli haalarin ja tynnyrin ohittaminen, pehmeyden testaaminen. Kun haalari räpsähti pystyyn Neran naaman edessä, niin Nera hätkähti, mutta palautui oitis. Haalaria ohitettaessa Nera käveli haalarin päälle sitä hetkeksi haistelemaan ja se oli siinä. Tynnyrin kanssa vähän sama juttu, ei Nera ollut oikein moksiskaan moisesta rämistelystä eikä väistänyt tynnyriäkään takaisintullessa.

Pimeässä huoneessa ehdin istahtamaan tuolille ja kuulin hetken päästä, kun Nera päästettiin sisälle taloon - siitä pari sekuntia, niin Nera nuolaisi minua polvesta ja hyppäsi syliin. Testin sihteeri oli ihan ihmeissään, kun tulimme samantien ulos ja tuomareiden mukaan Nera olikin päivän nopein pimeässä huoneessa.

Itseään Nera ei puolustanut seinään jätettäessä, ja oli ilmeisesti siinäkin ollut pitkään ihmeissään hyökkääjästä, mutta kuitenkin väistänyt lopuksi.

Laukaukset kuultiin, mutta niihin ei reagoitu mitenkään, joten siinäkään ei ollut ongelmaa.


Pisteet jakautuivat sitten näin:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

+++ laukausvarma

+150 ja -10, yhteensä +140 pistettä ja laukausvarma.


Tuomarikommentteja en muista juurikaan, mutta tuosta toimintakyvystä sanoivat, että se on kohtuullisen toimintakyvyn paremmassa päässä. Tuomareiden mukaan Nera paineistui hieman, mutta selvitti kaiken vastaantulevan ilman suurempia ongelmia ja että se on rehellisesti vilkas koira. Taistelutahdon jäädessä pieneksi loppupisteet sitten tipahtivat hieman, mutta minusta tämä testitulos on kyllä Neran näköinen. Se on kiva, täyspäinen koira, jonka kanssa on helppo elää ja olla, mutta hirveän isoa moottoria (taistelutahto, terävyys) sillä ei ole - onneksi Nerppu on tosi ahne, joten motivointi sentään onnistuu makkaralla :D

Nerasta luonnetesti oli pala kakkua, se oli minusta rento ja itsevarma lähestulkoon koko testin ajan, ja unohti sekunnissa koko testin :D Hyvä Nerppuli!

C-sisaruksia: Cima, Nera & Viola

Hyvä palkka - hyvä treeni

Kun jaksaa vähän panostaa tuohon palkkaamiseen ja palkkaamisen etukäteen suunnitteluun, niin johan löytyy virtaa ja tekemisen intoa taas pikkumustasta. Meillä oli oikein sypäkät treenit tänään ja hyvää häiriötä vähän jokapuolella.

Aloitimme paikallaololla, missä häiriönä oli krikettipeliään aloitteleva joukko intialaismiehiä noin 15 metrin päässä meistä. Paikallaolon pituus noin kaksi minuuttia ja hyvä suoritus kovasta häiriöstä huolimatta. Palkka odotti repussa.

Sitten seuraamista krikettityyppien vierestä ja siinäkin Nerppu malttoi pitää kontaktia. Vire tuntui olevan heti alusta kohdillaan, ja se todennäköisesti johtui siitä, että A) Nera oli nälkäinen (iltaruoka saamatta) ja B) ennen tokoilun aloittamista tein vähän mielikuvaharjoittelua ja sain itsenikin hyvään vireeseen.

Vaihdettiin paikkaa ja siirryttiin läheiselle nurmikentälle, minne oli tullut viisi koirakkoa treenaamaan. Alkuun otin sivulletuloja ja perusasennosta maahanmenoa ja istumista, missä Nera monesti hidastelee, jos häiriö on liian paha. Tätä otin takapalkan kanssa ja Nera keskittyi hienosti.

Sitten paikallaolo, missä Nera oli aavistuksen levoton ja haisteli maata. Pitää nyt ottaa eripituisia paikallaoloja erilaisilla alustoilla - nurmella ei olla tehty paikallaoloa pitkään aikaan. Eipä tuota nurmikkoa ole oikein ollut näkyvissäkään pitään aikaan ;)

Takapalkan kanssa liikkeestä seisominen ja maahanmenot. Ihan superhienot ja nopeat.

Paikallaolo istuen ja sitten luoksetulo, joka oli todella vauhdikas Nerpputyyliin :)

Nouto oli ihan ok suoritus - lähti vähän hitaasti kapulalle, mutta palautti vauhdikkaasti ja hyvin piti kapulaa. Jos tälleen tekisi kokeessa, niin erittäin tyytyväinen olisin.

Loppuun otin häiriössä sivulletuloja ja maahan menemistä perusasennosta. Siitä sitten loppupalkalle, mikä repussa odotteli. Vire pysyi koko treenin ajan hyvänä ja palkkaus oli todella onnistunutta. Nyt pitää ennen koetta saada hyppytreeniä alle ja panostaa palkkaukseen ja vireeseen, liikkeet kun on hallussa.

Kuvat on Leppiniemen reissulta ja Nerpun tassu on paketissa anturahaavan takia. Haava alkaa olla jo arpeutumassa, joten hyvältä näyttää sen suhteen.

Taiga Doo's Desiree - Tilli

Nerppu tassu paketissa

Epipeikon vierailu

Jadella oli eilen epikohtaus. Tälle vuodelle ensimmäinen, viimeistä aikaa reilut viisi kuukautta.

Olimme koko päivän Leppiniemessä siskoni luona, ja belgikolmikko tietenkin leikki kolmestaan ulkona niinkuin aina. Jade oli ollut jo aikaisemmin minusta tavallista levottomampi, joten tavallaan ei ollut yllätys, että kohtaus pamahti päälle, vaikka ainahan ne tulee yhtä yllättäen.

Tytöt olivat siis pihalla ja olivat leikkineet varmaan tunnin ajan, kun kuulin jonkin oudon ääneen. Kukaan muu ei sitä kuullut, mutta menin tietenkin heti katsomaan ulos, että kaikki on kunnossa. Jadella oli kohtaus päällä, se makasi maassa oven lähellä kouristellen. Nera oli tulossa sisälle, koska se hakeutuu aina pois Jaden läheltä kohtauksen aikana.

Kohtaus kesti varmaan pari minuuttia ja oli minusta sellainen keskitason kohtaus Jadelle: kramppaamista, kuolaamista, lasittunut katse ja takapään jäykistyminen. Kovasti Jade pyrki ylös, mutta pidin sitä maata vasten, koska kohtauksen aikana ei ole hyvä lähteä toikkaroimaan minnekään. Siinä silittelin ja juttelin rauhoittavasti Jadelle ja pikkuhiljaa alkoi silmiin palata normaali katse. Takapään jäännityksen laukeaminen kesti vielä jonkin aikaa. Sitten putsailtiin vedelle ja pyyhkeellä pahimmat kuolat ja liat pois, ja kun Jade oli rauhoittunut, pyysin sen luokse. Jalat kantoivat jo, mutta vähän piti emäntää vasten vielä nojailla.

Kohtauksen jälkeen otin Jaden sisälle lepäämään ja ehkä tunnin levättyään se oli taas oma itsensä.

Ilmoitin Jaden tiedot tanskalaiselle epilistalle, mihin epileptikkobelgianpaimenkoirien omistajat voivat ilmoittaa koiristaan. Olin lomakkeen aikaisemminkin täyttänyt, mutta siinä oli tullut jotain häikkää, koska Jaden tiedot eivät listalle päätyneet. Nyt nekin on sinne päivitetty.

Epilepsiastahan ei valitettavasti tiedetä miten se perityy, enkä usko, että täysin epi-riskitöntä linjaa belgianpaimenkoirissa edes on (valitettavasti), mutta ainakin, kun kohtauskoirista puhutaan avoimesti, niin kasvattajat ja tavalliset belgiharrastajat saavat tietoa.