On sadun alkuna todellisuus,
nuo hehkuvat kesäiset päivät,
kun vesien kirkas läpikuultavuus
ja laulumme mieleeni jäivät;
yhä kaikuna soivat ne soutelusta,
eikä vuodet tuo niihin unohdusta.
Nyt on ulkona lumi ja pakkassää,
ja myrskyn tuulinen hoiku.
Vaan sisällä takkatuli lämmittää
ja lapsen iloinen joiku.
Tämä taikani meille tuo turvan kyllä:
ei tuulien raivo tänne yllä.
Ja vaikka nyt äänen murheellisen,
voit tarinan lävitse kuulla
ja mennyt on kesä onnellinen
ja kadonneeks kaiken vois luulla,
silti tuhota meiltä ei mikään saata,
sitä suloista sadun ihmemaata.
-Lewis Carroll-
nuo hehkuvat kesäiset päivät,
kun vesien kirkas läpikuultavuus
ja laulumme mieleeni jäivät;
yhä kaikuna soivat ne soutelusta,
eikä vuodet tuo niihin unohdusta.
Nyt on ulkona lumi ja pakkassää,
ja myrskyn tuulinen hoiku.
Vaan sisällä takkatuli lämmittää
ja lapsen iloinen joiku.
Tämä taikani meille tuo turvan kyllä:
ei tuulien raivo tänne yllä.
Ja vaikka nyt äänen murheellisen,
voit tarinan lävitse kuulla
ja mennyt on kesä onnellinen
ja kadonneeks kaiken vois luulla,
silti tuhota meiltä ei mikään saata,
sitä suloista sadun ihmemaata.
-Lewis Carroll-
Mun piti ensin tarkistaa, oonko teidän blogissanne. ;-b Pitääpä itsekin perehtyä paremmin Carrollin runoihin yms. Kuulostavat kivalta, ja vetoavat HIRMUjen melankoliseen puoleen.
VastaaPoistaTämä on pieni muistoruno Kentille. Kaunis, haikea, mutta jotenkin hirveän lohdullinen.
VastaaPoistaTutustu ihmeessä Carrolliin. Minä olen lukenut pitkästä aikaa Liisa Ihmemaassa ja Peilimaassa uudelleen.