Treenitaukoa ja treeniä

Tottiksen suhteen en ole juuri treenannut Neran kanssa yhtään mitään. Juoksun takia se ei ole parhaimmassa iskussa ja ehkä tauko tottiksesta tekee hyvääkin.

Sen sijaan ollaan oltu vähän ahkerampia maastossa :) Esineruututreenissä olen tehnyt suunnitelman mukaan pitkää ja kapeaa ruutua, missä esine on ollut joka kerta siellä ruudun takalinjalla. Harjoitellaan ruutuun irtoamista ja vahvistetaan ajatusta, että esine löytyy sieltä takaa. Nerppu on hoksannut idean jo hyvin, mikä ei ollutkaan yllätys minulle - kyllähän se nopeasti omaksuu uudet asiat, kunhan ne oikein sille opettaa.

Esine löytyi!

Jälki ajettiin viime maanantaina. Tein melkein täysmittaisen alokasluokan jäljen Neralle todella vaihtelevaan ja hankalaan maastoon, missä olin nyrjäyttää nilkkani jyrkkää rinnettä alas kompuroidessani. Jälki vanheni puolisen tuntia. Ihan täysin tyytyväinen en jäljen ajamiseen ollut, mutta osittain siinä oli omaakin syytäni. Hyviäkin juttuja oli, kuten se että kuudesta kepistä viisi löydettiin. Se yksi keppi jäi metsään, kun Nera ajoi piikistä ohi ja kiersi sitten aika kaukaa takaisin jäljellä - keppi oli jossain siinä lähellä.

Eli plussaa:
- Nera nosti jäljen janalta erinomaisesti
- kepit löytyi 5/6, vaikka vauhtia oli vähän liikaakin
- hankala maasto: ryteiköt, ojat ja leveän tien ylitys sujuivat ongelmitta
- ajoi tiukan ensimmäisen kulman todella tarkasti

Miinusta:
- hirveä vauhti ja pieni hosumisen meininki, mikä on hyvin epätyypillistä Neralle. Se pääsi vauhdin makuun heti janalta jäljen nostettuaan, kun liina jäi kiinni ryteikköön ja päästin liinan irti - Nera paahtoi jo menemään kaukana ennen kuin sain liinan päästä taas kiinni.
- hukkasi jäljen piikillä ja kiersi pitkän mutkan kautta takaisin jäljellä. Taas sitä hosumisen meininkiä.

Olisi pitänyt puuttua siihen kaahottamiseen heti, koska kiireen maku jäi koko jäljen ajamiseen. Se vain oli yllätys minulle, koska Nera on yleensä hyvin rauhallinen ja tarkka jäljestäjä ja nyt oli menossa sata lasissa koko ajan. Loppujäljestä roikuin liinassa vähän tiukemmin, niin vauhtikin tasaantui. Silti, aika pitkälle ohjaajan moka. Ensi kerralla mennään taas vähän rauhallisemmin ja tarkemmin, emme ota tavaksi tätä koheltamista :P

Jade loukkasi etutassunsa, kun oltiin vierailemassa Susannan & Tilli-belgin luona. Molemmista anturoista irtosi riekaleet, kun Jade ja Tilli juoksivat sepelikivitiellä edestakaisin. Jade olikin sitten useamman päivän saikulla, kun se ontui molempia etujalkojaan. Siksi tämän postauksen kuva ovat Nerasta, joka lähti minulle malliksi kivipadolle loikkimaan ja poseeraamaan :)

Molempien juoksut alkavat olla loppusuoralla. Katsotaan josko jo ensi viikolla päästäisiin mukaan ohjattuihin agitreeneihin.