Hikinen iltapäivä

Tänään oli oikeastaan tasotesti jäljen ja esineruudun suhteen. Lähdimme Saaran kanssa jälkimetsään tarkoituksena tehdä Neralle jälki ja esineruutua molemmille koirille.

Esineruudussa tökki ja pahasti. En ole tehnyt tarpeeksi syvää ruutua, koska kumpikaan koirista ei irronnut ruudun takaosaan ja jäivät pyörimään etualalle. Nera tosin alkuun kruisaili kauempanakin, mutta ei se aktiivisesti etsinyt esineitä, kunhan juosta posotti vain menemään. Ja kun ei sattunut esine osumaan juoksuradalle, niin koko idea hävisi pikkubelgin päästä. Näöllä haki sitten yhden esineen. 

Opettavaista. Nyt tiedän tasan tarkkaan millainen meidän seuraava esineruututreeni on :) Tehdään pitkä ja kapea ruutu, ja harjoitellaan nyt aluksi sitä ruudun päähän irtoamista niin, että se esine löytyy joka kerta sieltä. 

Kyllä sievästi sanottuna harmitti, että koira, jonka kuvittelin hoksanneen ruudun idean hyvinkin, oli ihan pihalla. Mutta luultavasti Neraa hämäsi tosiaan se, että ensimmäinen esine ei löytynytkään ruudun alkupäästä, jonka jälkeen se ei tajunnut ollenkaan tekevänsä esineruutua. Positiivista tässä oli tietysti se, että nyt ainakin tiedän millä mallilla ruutu oikeasti on ja millaista treeniä meidän pitää tehdä. Uskon Neran hoksaavan nopeasti tuon, että kauas irtoaminen kannattaa esineruudussa.

Ruudussa tuli jo kuuma ja Nera oli aika sippi juoksenneltuaan rundia ruudussa. Jälki oli sillä aikaa vanhentunut sen tunnin ajan ja pituutta jäljellä oli alokasluokan verran. Jäljellä oli kuusi keppiä ja maasto oli vaihtelevaa kanervikkoa ja soista metsikköä. Suopursut tuoksuivat todella voimakkaasti.

Oli jännä lähteä pitkästä aikaa vieraan ihmisen jälkeä ajamaan. 95% ajasta ajamme minun jälkiä. Janalla Nera otti takajäljen, mutta en kyllä antanutkaan sille tarpeeksi löysiä ja aikaa ratkaista suuntaa. Minusta näytti, että se ottaa takajäljen, joten lähdin sinne päin itsekin. Uusi lähetys.

Nera jäljesti hyvin. Maavainulla ja vauhdikkaasti, mutta häseltämättä. Hyvin Nerppumaista toimintaa. Eka keppi löytyi hienosti. Kulmat ajoi tarkasti. Yhden kepin se jätti metsään, mutta merkkasi kyllä kepin paikan. Ei vain malttanut sitten kunnolla etsiä, enkä itsekään löytänyt keppiä. Nera ei ilmeisesti siinä kohdassa ollut ihan jäljen päällä, koska sai vainun kepistä, mutta ei sitten alkanut etsimään muutamaa pyörähdystä lukuunottamatta.

Polkujen ylitykset sujuivat hyvin, samoin pienemmät ojat ylitettiin nopeasti. Isommalla ojalla Nera jäi juomaan ja se joi pitkään, minkä jälkeen se nousi toiselle puolella oksentamaan. Sitten se alkoi syödä oksennustaan (aikaisemmin saanut ruokapalkkaa nostamistaan kepeistä). Siinä meillä meni pitempi tovi. Lopulta jouduin hätistelemään Neran pois ruokatauoltaan ja etsimään jälkeä uudelleen, koska arvelin, että oksennusepisodi oli saanut meidät poikkeamaan jäljeltä.

Hetken aikaa Nera pyöri ojan reunoja ja vaikutti sitten löytäneen takaisin jäljelle. Minä epäilin kyllä, että ollaanko enää ollenkaan jäljellä, mutta onneksi aika pian löytyikin taas keppi, mikä sai minutkin uskomaan koiran kykyihin. Loppujälki sujui ongelmitta, Nera meni tasaista vauhtia eteenpäin ja poimi loput kepit talteen. Jäljestää se osaa. Eikä vieraan ihmisen jälki/kepit sitä hetkauttanut suuntaan tai toiseen.

Aikaa meillä meni n. 15 minuuttia, eli pitkästä oksu-ruokatauosta huolimatta oltaisiin oltu ajoissa takaisin. Jäljellä nyt treenataan lisää janaa ja ehkä tuollaisia vetisempiä ojiakin pitää löytää enemmän jäljelle. 

Mutta, vaikka kaikki ei mennytkään niinku Strömsössä, niin erinomaisen hyvää treeniä meille ja tiedänpä tosiaan mitä pitää treenata lisää ja miten. 

Torstaina treenataan lisää, ainakin esineruutua. Katsotaan saanko myös manipuloitua jäljentallaajan itselleni :D