Esineitä etsimässä, part deux

Eilen tein juuri sellaisen esineruututreenin, mitä nyt kaivataankin. Ongelma on, että koira ei irtoa ruudun loppupäähän, kun on tottunut löytämään ensimmäisen esineen ruudun keskivaiheilta. Ratkaisu ongelmaan on, että teen pitkiä kapeita ruutuja ja laitetaan nyt aluksi esine jokakerta sinne ruudun takaosaan.

Vein ensimmäisen esineen näöllä ja hetsasin esineellä. Ruutu oli noin 40m pitkä ja 10m leveä. Hyvin irtosi hakemaan esineen ja teki hyvän nopean piston. Toinen esine vietiin niin, että Nera näki sen, että lähdin viemään esinettä, mutta ei nähnyt mihin se vietiin. Irtosi taas hyvin ruudun päähän asti, mutta ei malttanut etsiä, vaan juoksi takaisin. Uusi lähetys ja sama toistui - tällä kertaa tosin oli jo yritystäkin, mutta ei ehkä tarpeeksi malttia, vaan pääpaino oli enemmänkin vauhdissa. Kolmas lähetys ja nyt jäi etsimään hetkeksi ruudun puoliväliin, mutta pian siitä siirtyi sitten ruudun takaosaan ja löysi esineen - hurjalla vauhdilla mamman luokse palkkaa syömään ja ylitsevuotavia kehuja kuuntelemaan. Hieno juttu, että Nera teki hommia loppuun asti, vaikka esine ei löytynytkään helpolla :)

Tytöt kirmailevat omalla niityllä

Seuraava ruututreeni tulee olemaan saman kaavan mukaan.

Tänään meillä olisi ollut agitreenit, mutta Nera tekee juoksua kovasti ja keskittyy lähinnä itsensä putsaamiseen, eli se ei ole oikein treenivireessä. Katsotaan aloittaako juoksun nyt vai teeskenteleekö vain. Neran juoksuvälihan on ollut n. 1½-vuotta ja viime juoksu oli tammikuussa. Jade aloittaa juoksun ihan parin päivän sisään, se juoksi joulukuun lopulla. Jaden "kesäjuoksun" aikaan Nera on monesti tehnyt juoksua, mutta ei ole kuitenkaan varsinaisesti juossut, joten saa nähdä onko tuo juoksuväli muuttumassa nyt vai ei. Ainakin hormonit täällä hyrrää kovasti molemmilla akoilla.

Lempikukkani Unikko