Hassuja tapoja

Mulla on ollut tarkoituksena jo pitemmän aikaa rustata tänne pieni selonteko koirieni kummallisista ja huvittavista tavoista. Varmasti kaikkien koirilla on outoja päähänpistoja, mutta Jade varsinkin on taitava kehittelemään itselleen uusia hassuja vinkeitä. Voi olla, kuten useiden ihmislastenkin äitien tapauksessa, että nämä hassuttelut huvittavat lähinnä itseäni, mutta ihan pakko silti jakaa ne tänne blogiinkin ;-)

Aloitetaan Jadesta.

Aina, kun tulen kotiin, Jade heittäyttyy leikkiasentoon monta kertaa ja jos/kun otan sukat pois jaloista (se on taas minun outo tapani), Jade varastaa sukan ja menee omaan petiin sitä aarretta nuuhkimaan :-D Jade mielellään myös auttaisi sukkien poissaottamisessa. Olen monesti pohtinutkin, että siitä tulisi hyvä avustajakoira...

Jade muistaa kaiken. Täällä uudessa asuinpaikassamme on asumaton talo, jonka pihalla oli pari kuukautta sitten kissa. Kissa oli tosi rohkea ja Jaden kanssa tutkailivat toisiaan tovin verkkoaidan välistä. Nykyään taloa ohittaessamme Jaden pitää jokakerta tarkistaa olisiko kissakaveri paikalla, aina yhtä innostuneena.

Jade haluaa tassunpesulle lenkin jälkeen. Kevään kurakelien aikaan joka lenkin jälkeen piti suunnata tassunpesulle. Jade ilmeisesti tykkää kovastikin tavasta, koska se haluaa tassunpesulle silloinkin, kun sille ei olisi tarvetta :-P Se istuu lenkin jälkeen kylppärin ovelle odottamaan, että ovi avataan ja juoksee suihkuun. Jos ovea ei avata, Jade raapaisee ovea tassulla. Tätä tapaa olen pikkuhiljaa häivyttänyt, mutta jos kylppärin ovi on auki, kun tulemme lenkiltä, niin sinnehän Jade ensimmäisenä suuntaa vieläkin.

Jaden tyylinäyte vedessä tolskaamisesta

Jade pyytää lupaa sängylle/sohvalle tulemiseen. Jade on aina kotona saanut olla sohvalla ja sängyllä, mutta muutama vuosi takaperin se kehitti itselleen tavan, missä ilman lupaa ei ole sohvalle/sänkyyn asiaa. Jade laittaa pään sohvaa/sänkyä vasten ja seisoo siinä niin kauan, että annan luvan hypätä. Melko kohtelias koira ;-) Tämänkin se on keksinyt ihan itse.

Lenkillä Jade tykkää kävellä ihmisten jalkojen välissä... Kesken kävelyä Jade tunkee pään jalkojen väliin ja kävelisi mielellään siinä koko lenkin ajan. Se ei kuitenkaan ole ihan helpoin tapa lenkittää koiraa ja moisista yllätyshyökkäyksistä olen joskus melkein kaatunutkin.

Jade talvella haluaa kantaa minun lapaseni postilaatikolta kotiin. Tein sille kerran tai pari niin, että annoin lapaset kannettavaksi, koska postia oli niin paljon, että sain ne paljailla näpeille paremmin kannettua. Tämän jälkeen Jade odottaa AINA saavansa lapaset kannettavaksi ja on oikein ylpeä tehtävästään.

Jade leikkii Neran kanssa edelleen kuin Nera olisi pentu. Se juoksee liioitellun hitaasti Neraa karkuun, niin että Nera saa sen kiinni ja heittäytyy selälleen hirveän dramaattisella tömähdyksellä :-D

Jade haukkaa vettä

Jos Jade on hirveän innostunut esim. ruoan saamisesta, se pakittaa. Se voi peruttaa huoneesta poiskin, steppailemalla taaksepäin. Ja tulee kohta takaisin, vain pakittaakseen taas pois.

Jos tarjolla on jotain superherkkua, Jade tekee kaikki temppunsa nanosekunnissa. Se pitäisi joskus kuvata, kun belgiakka kertaa temppurepertuaarinsa namien toivossa.

Jade ulvoo, jos tapahtuu jotain tosi hauskaa. Sellainen tosihauska juttu voi olla sekin, että emäntä nousee aamulla sängystä.

Jade=hassu. Toki sillä on ärsyttäviäkin tapoja, mutta suurin osa on tällaisia harmittomia ja huvittavia.

Neralla on muutama outo tapa.

Se rakastaa kuoppia ja koloja. Okei, moni koira tykkää kaivaa kuoppia ja koloja, mutta Nera riehaantuu, jos se löytää valmiita kuoppia ja koloja, mihin mahtuu tunkemaan päänsä. Ei ehkä mikään maailman terveellisin tapa tämäkään, mutta huvinsa kullakin ;-)

Ehkä tämä lasketaan tuohon kuoppafetissiin, mutta Nera rakastaa myös siltarumpuja. Se on pennusta asti juossut siltarumpuja läpi ja juoksee vieläkin, jos löytää tarpeeksi ison. Jos rumpuun ei mahdu koko koira, vähintään pää pitää yrittää tunkea sinne.

Nera tykkää muutenkin ahtaista paikoista. Se nukkuu mieluiten sängyn alla. Mitä matalampi sänky, sen kovemmin Nerppu "kiroilee" sängyn alle ryömiessään ja sittenkin mouruaa kuin kissa siellä ahtaassa kolossaan. Tuota Nerpun ääntelyä on hankala kuvailla, se on sellaista lievästi "harmistunutta" mölinää :-D

Treenitaukoa ja treeniä

Tottiksen suhteen en ole juuri treenannut Neran kanssa yhtään mitään. Juoksun takia se ei ole parhaimmassa iskussa ja ehkä tauko tottiksesta tekee hyvääkin.

Sen sijaan ollaan oltu vähän ahkerampia maastossa :) Esineruututreenissä olen tehnyt suunnitelman mukaan pitkää ja kapeaa ruutua, missä esine on ollut joka kerta siellä ruudun takalinjalla. Harjoitellaan ruutuun irtoamista ja vahvistetaan ajatusta, että esine löytyy sieltä takaa. Nerppu on hoksannut idean jo hyvin, mikä ei ollutkaan yllätys minulle - kyllähän se nopeasti omaksuu uudet asiat, kunhan ne oikein sille opettaa.

Esine löytyi!

Jälki ajettiin viime maanantaina. Tein melkein täysmittaisen alokasluokan jäljen Neralle todella vaihtelevaan ja hankalaan maastoon, missä olin nyrjäyttää nilkkani jyrkkää rinnettä alas kompuroidessani. Jälki vanheni puolisen tuntia. Ihan täysin tyytyväinen en jäljen ajamiseen ollut, mutta osittain siinä oli omaakin syytäni. Hyviäkin juttuja oli, kuten se että kuudesta kepistä viisi löydettiin. Se yksi keppi jäi metsään, kun Nera ajoi piikistä ohi ja kiersi sitten aika kaukaa takaisin jäljellä - keppi oli jossain siinä lähellä.

Eli plussaa:
- Nera nosti jäljen janalta erinomaisesti
- kepit löytyi 5/6, vaikka vauhtia oli vähän liikaakin
- hankala maasto: ryteiköt, ojat ja leveän tien ylitys sujuivat ongelmitta
- ajoi tiukan ensimmäisen kulman todella tarkasti

Miinusta:
- hirveä vauhti ja pieni hosumisen meininki, mikä on hyvin epätyypillistä Neralle. Se pääsi vauhdin makuun heti janalta jäljen nostettuaan, kun liina jäi kiinni ryteikköön ja päästin liinan irti - Nera paahtoi jo menemään kaukana ennen kuin sain liinan päästä taas kiinni.
- hukkasi jäljen piikillä ja kiersi pitkän mutkan kautta takaisin jäljellä. Taas sitä hosumisen meininkiä.

Olisi pitänyt puuttua siihen kaahottamiseen heti, koska kiireen maku jäi koko jäljen ajamiseen. Se vain oli yllätys minulle, koska Nera on yleensä hyvin rauhallinen ja tarkka jäljestäjä ja nyt oli menossa sata lasissa koko ajan. Loppujäljestä roikuin liinassa vähän tiukemmin, niin vauhtikin tasaantui. Silti, aika pitkälle ohjaajan moka. Ensi kerralla mennään taas vähän rauhallisemmin ja tarkemmin, emme ota tavaksi tätä koheltamista :P

Jade loukkasi etutassunsa, kun oltiin vierailemassa Susannan & Tilli-belgin luona. Molemmista anturoista irtosi riekaleet, kun Jade ja Tilli juoksivat sepelikivitiellä edestakaisin. Jade olikin sitten useamman päivän saikulla, kun se ontui molempia etujalkojaan. Siksi tämän postauksen kuva ovat Nerasta, joka lähti minulle malliksi kivipadolle loikkimaan ja poseeraamaan :)

Molempien juoksut alkavat olla loppusuoralla. Katsotaan josko jo ensi viikolla päästäisiin mukaan ohjattuihin agitreeneihin.

Varoitus: seuraava postaus sisältää pentukuvia!

Kuvissa 6-viikkoiset Taiga Doo's H-pennut ja galleriasta löytyy lisää pentukuvia pentukuumeisille :)

Meillä juostaan

Nera sitten aloitti juoksun. Tähän asti juoksuväli on ollut tosiaan yli vuoden reilustikin ja tämä onkin Neran kolmas juoksu. Edellinen juoksu oli tammikuussa, joten noin 6kk jäi nyt väliksi. Jännä nähdä milloin seuraava juoksu tulee, pysyykö väli tässä puolessa vuodessa niinkuin Jadella.

Nera todennäköisesti astutetaan seuraavasta juoksusta, mutta siitä (ja tulevasta isäehdokkaasta) lisää sitten myöhemmin.

Tänään oli aikomus mennä kuvailemaan Oulun KV-näyttelyyn belgikehiä, mutta edellinen ilta venähti hauskassa seurassa pitkäksi ja aamulla nukutti niin makeasti, että jäi kuvailut tältä erää. Nerppua ei oltu ilmoitettu, koska ilmottautumisaikaan arvelin sen olevan nollaturkissa kesällä - mikä nyt ei ihan pitänytkään paikkaansa. Turkki on ihan jees, joten sen puoleen näyttelyyn olisi voinut mennäkin.

Nyt jäädään juoksutauolle ohjatuista treeneistä. Kotosalla hiotaan AVO-liikkeitä kondikseen ja hömpötellään aksaakin vähän kotikutoisilla esteillä. Jälkeä ja esineruutua otetaan myös ensi viikolla :)

Luontopolulla

Tänään kävimme aamusta lenkkeilemässä Pilpasuon luontopolulla ja yhteensä 7km tuli matkaa tallailtua kauniissa maisemissa. Sää oli hiostavan lämmin ja aamu pilvinen, tosin välillä aurinkokin kurkisteli pilvien lomasta. Mukava reissu ja koirat juoksivat taas varmaan tuplaten saman verran kuin mitä me ihmiset kävelimme. Mennään kyllä toistekin :)

Siis minnepäin?

Kaikkea sitä luonnosta löytää

Taas tuli mieleen ajatus miten hauskaa olisi lähteä lyhyelle vaellusreissulle Lapin maisemiin. Ehkä sitten joskus myöhemmin. Kuntoa pitäisi kohottaa melkoisesti ennen moista urakkaa, enkä oikein ole vakuuttunut omasta erähenkisyydestänikään, vaikka ennemmin minä metsään menenkin kuin kaupunkiin :)

Pentuja siellä, pentuja täällä...

No ei sentään täällä täällä ;) Meillä ei ole pentuja vielä, eikä sitä omaa pentuakaan ole tulossa aikoihin, mutta aina silloin tällöin ilmenevään pentukuumeeseen on nyt paljon apuja lähistöllä. Saaralla on ihania shelttipentuja ja Paulalla 9-viikkoa vanha Pääsky-belgi.

Tällä kertaa shelttipennuista ei ole kuvasaastetta ollenkaan, mutta tässä on linkki kuvagalleriaan, jossa pentusia voi käydä ihailemassa. Aivan ihania, tomeria pikkupentuja ovat :)

Sen sijaan Pääsky-belgi pääsi muutamaan kuvaan, joista tässä pari maistiaista ja lisää galleriassani. Harmi, että oli vähän harmaa, pilvinen ilta, niin säätöjen kanssa sai kyllä kikkailla liikaakin. Toivottavasti seuraavilla Pääsky-treffeillä aurinkokin paistaa :)

Pääsky oli myös oikein reipas ja suloinen pikkuriiviö.

Esineitä etsimässä, part deux

Eilen tein juuri sellaisen esineruututreenin, mitä nyt kaivataankin. Ongelma on, että koira ei irtoa ruudun loppupäähän, kun on tottunut löytämään ensimmäisen esineen ruudun keskivaiheilta. Ratkaisu ongelmaan on, että teen pitkiä kapeita ruutuja ja laitetaan nyt aluksi esine jokakerta sinne ruudun takaosaan.

Vein ensimmäisen esineen näöllä ja hetsasin esineellä. Ruutu oli noin 40m pitkä ja 10m leveä. Hyvin irtosi hakemaan esineen ja teki hyvän nopean piston. Toinen esine vietiin niin, että Nera näki sen, että lähdin viemään esinettä, mutta ei nähnyt mihin se vietiin. Irtosi taas hyvin ruudun päähän asti, mutta ei malttanut etsiä, vaan juoksi takaisin. Uusi lähetys ja sama toistui - tällä kertaa tosin oli jo yritystäkin, mutta ei ehkä tarpeeksi malttia, vaan pääpaino oli enemmänkin vauhdissa. Kolmas lähetys ja nyt jäi etsimään hetkeksi ruudun puoliväliin, mutta pian siitä siirtyi sitten ruudun takaosaan ja löysi esineen - hurjalla vauhdilla mamman luokse palkkaa syömään ja ylitsevuotavia kehuja kuuntelemaan. Hieno juttu, että Nera teki hommia loppuun asti, vaikka esine ei löytynytkään helpolla :)

Tytöt kirmailevat omalla niityllä

Seuraava ruututreeni tulee olemaan saman kaavan mukaan.

Tänään meillä olisi ollut agitreenit, mutta Nera tekee juoksua kovasti ja keskittyy lähinnä itsensä putsaamiseen, eli se ei ole oikein treenivireessä. Katsotaan aloittaako juoksun nyt vai teeskenteleekö vain. Neran juoksuvälihan on ollut n. 1½-vuotta ja viime juoksu oli tammikuussa. Jade aloittaa juoksun ihan parin päivän sisään, se juoksi joulukuun lopulla. Jaden "kesäjuoksun" aikaan Nera on monesti tehnyt juoksua, mutta ei ole kuitenkaan varsinaisesti juossut, joten saa nähdä onko tuo juoksuväli muuttumassa nyt vai ei. Ainakin hormonit täällä hyrrää kovasti molemmilla akoilla.

Lempikukkani Unikko

Kissakuvia

Laitetaan taas vaihteeksi koirablogiin kissakuvia piristykseksi :) Näissä kuvissa poseeraa pikkusiskoni Pikkukissa, joka vapaaehtoisesti alkoi minulle malliksi. Pikkukissan kissakaveri Viiru ei ollut ollenkaan niin innokas poseeraamaan, vaan se tuli joka kerta kameraa katsomaan suljinäänen kuultuaan, eikä oikein hoksannut ideaa ;) Pikkukissa sen sijaan olisi kujeillut kameran edessä vaikka kuinka pitkään.

On nuo kissatkin melko hauskoja otuksia, todella persoonallisia. Sitten joskus, kun asun omassa talossa maalla, niin sitten meillekin tulee ehdottomasti kissa...! Jade suhtautuu kissoihin täysin neutraalisti, mutta Nera luulee olevansa kaikkien kissojen paras ystävä - pikkusiskon kissat ovat onneksi tottuneet tuollaiseen vähän pöhkömpäänkin pölkkäriin, niin eivät pelänneet toisen kömpelöitä ja yli-innokkaita leikkiinkutsuja ;)

Pidettiin siskon kanssa tyttöjen iltaa saunan ja paljun merkeissä. Olipahan ihana kesäilta. Samalla reissulla tytöt pääsivät uimaan Montan lampeen ja mukaville kävelyretkille Muhoksen metsiin Tilli-kaverin kanssa. Paljuun oli muuten mukava pulahtaa seuraavanakin päivänä, kun hellettä oli lähemmäs kolmisenkymmentä astetta. Pitäiskö se itellekin hommata palju omalle terassille? ;)

Hikinen iltapäivä

Tänään oli oikeastaan tasotesti jäljen ja esineruudun suhteen. Lähdimme Saaran kanssa jälkimetsään tarkoituksena tehdä Neralle jälki ja esineruutua molemmille koirille.

Esineruudussa tökki ja pahasti. En ole tehnyt tarpeeksi syvää ruutua, koska kumpikaan koirista ei irronnut ruudun takaosaan ja jäivät pyörimään etualalle. Nera tosin alkuun kruisaili kauempanakin, mutta ei se aktiivisesti etsinyt esineitä, kunhan juosta posotti vain menemään. Ja kun ei sattunut esine osumaan juoksuradalle, niin koko idea hävisi pikkubelgin päästä. Näöllä haki sitten yhden esineen. 

Opettavaista. Nyt tiedän tasan tarkkaan millainen meidän seuraava esineruututreeni on :) Tehdään pitkä ja kapea ruutu, ja harjoitellaan nyt aluksi sitä ruudun päähän irtoamista niin, että se esine löytyy joka kerta sieltä. 

Kyllä sievästi sanottuna harmitti, että koira, jonka kuvittelin hoksanneen ruudun idean hyvinkin, oli ihan pihalla. Mutta luultavasti Neraa hämäsi tosiaan se, että ensimmäinen esine ei löytynytkään ruudun alkupäästä, jonka jälkeen se ei tajunnut ollenkaan tekevänsä esineruutua. Positiivista tässä oli tietysti se, että nyt ainakin tiedän millä mallilla ruutu oikeasti on ja millaista treeniä meidän pitää tehdä. Uskon Neran hoksaavan nopeasti tuon, että kauas irtoaminen kannattaa esineruudussa.

Ruudussa tuli jo kuuma ja Nera oli aika sippi juoksenneltuaan rundia ruudussa. Jälki oli sillä aikaa vanhentunut sen tunnin ajan ja pituutta jäljellä oli alokasluokan verran. Jäljellä oli kuusi keppiä ja maasto oli vaihtelevaa kanervikkoa ja soista metsikköä. Suopursut tuoksuivat todella voimakkaasti.

Oli jännä lähteä pitkästä aikaa vieraan ihmisen jälkeä ajamaan. 95% ajasta ajamme minun jälkiä. Janalla Nera otti takajäljen, mutta en kyllä antanutkaan sille tarpeeksi löysiä ja aikaa ratkaista suuntaa. Minusta näytti, että se ottaa takajäljen, joten lähdin sinne päin itsekin. Uusi lähetys.

Nera jäljesti hyvin. Maavainulla ja vauhdikkaasti, mutta häseltämättä. Hyvin Nerppumaista toimintaa. Eka keppi löytyi hienosti. Kulmat ajoi tarkasti. Yhden kepin se jätti metsään, mutta merkkasi kyllä kepin paikan. Ei vain malttanut sitten kunnolla etsiä, enkä itsekään löytänyt keppiä. Nera ei ilmeisesti siinä kohdassa ollut ihan jäljen päällä, koska sai vainun kepistä, mutta ei sitten alkanut etsimään muutamaa pyörähdystä lukuunottamatta.

Polkujen ylitykset sujuivat hyvin, samoin pienemmät ojat ylitettiin nopeasti. Isommalla ojalla Nera jäi juomaan ja se joi pitkään, minkä jälkeen se nousi toiselle puolella oksentamaan. Sitten se alkoi syödä oksennustaan (aikaisemmin saanut ruokapalkkaa nostamistaan kepeistä). Siinä meillä meni pitempi tovi. Lopulta jouduin hätistelemään Neran pois ruokatauoltaan ja etsimään jälkeä uudelleen, koska arvelin, että oksennusepisodi oli saanut meidät poikkeamaan jäljeltä.

Hetken aikaa Nera pyöri ojan reunoja ja vaikutti sitten löytäneen takaisin jäljelle. Minä epäilin kyllä, että ollaanko enää ollenkaan jäljellä, mutta onneksi aika pian löytyikin taas keppi, mikä sai minutkin uskomaan koiran kykyihin. Loppujälki sujui ongelmitta, Nera meni tasaista vauhtia eteenpäin ja poimi loput kepit talteen. Jäljestää se osaa. Eikä vieraan ihmisen jälki/kepit sitä hetkauttanut suuntaan tai toiseen.

Aikaa meillä meni n. 15 minuuttia, eli pitkästä oksu-ruokatauosta huolimatta oltaisiin oltu ajoissa takaisin. Jäljellä nyt treenataan lisää janaa ja ehkä tuollaisia vetisempiä ojiakin pitää löytää enemmän jäljelle. 

Mutta, vaikka kaikki ei mennytkään niinku Strömsössä, niin erinomaisen hyvää treeniä meille ja tiedänpä tosiaan mitä pitää treenata lisää ja miten. 

Torstaina treenataan lisää, ainakin esineruutua. Katsotaan saanko myös manipuloitua jäljentallaajan itselleni :D 

Irtoamista ja väärän puolen harjoittelua

Koska tällä viikolla meillä jää Neran kanssa ohjatut agitreenit välistä, niin kävimme tänään harjoittelemassa esteitä itseksemme. Suunnitelmat olikin valmiina, eikä esteitä tarvinnut sen kummemmin siirrellä. Lämmintä oli +20 astetta ja ihan kesältä tuntui taas vaihteeksi. Ei kylläkään mikään paras sää agilitylle, kun oli hiostavan kuuma ja juostessa tarkeni sitäkin paremmin :D Nera on ns. karvaton, mutta on sillä tuota karvaa kuitenkin sen verran, että kuumahan silläkin oli. Siksi yritin pitää treenit nopeina ja huolehdin, että saimme molemmat riittävästi nesteytystäkin.

Harjoittelimme irtoamista. Irtoamista kaukaa putkeen, ohjasin molemmilta puolita. Tässä ei ollut hirveästi väärintulkitsemisen vaaraakaan, koska putki oli suora ja muut esteet kaukana. Sitten irtoamista kolmen hypyn verran namialustalle, siinäkään ei ollut hankaluuksia. Ja muistin ohjata myös siltä väärältä puolelta. Eipä Nera kylläkään paljoa minua katsellut, kun namialusta veti puoleensa magneetin lailla.

Sitten pujottelua, missä Nera on edistynyt valtavasti. Pujottelun jälkeen otettiin hyppy+putki yhdistelmää, niin että Nera sai irrota namialustalle. Molemmin puolin ohjasin ja hyvin sujui. Pari kertaa otettiin A-este ja sitten A:n alla olevaa putkea, mikä olikin tosi hankala, koska Nera halusi välttämättä mennä A:lle. Se piti viedä melkein putken suulle asti, että malttoi mennä putkeen asti.

Lisäsin sitten vielä tuohon putkeen kaksi hyppyä, joille ohjasin kummaltakin puolelta. Hieman kömpelömpäähän se oli oikealla ohjattuna, mutta lisää harjoittelua vaan :)

Treenin jälkeen Nera käväisi uimassa Kuivasjärvessä ja pääsi siitä hyvästä vielä suihkuun kotona - ei nimittäin ole puhtaimmasta päästä vesi tuossa rapakossa. Mutta pakkohan toinen oli päästää viilentymään ja mukavasti se siitä viilennyksestä piristyikin.

Huomenna mennään ottamaan jälkitreenit Saaran ja koirien kera. Kiva saada erilaista harjoittelua maastoonkin. Siitä sitten raporttia jossain vaiheessa :)

Jade

Ja loppuun marmatusta kuvat.fi-palvelusta: sen uudistukset ovat mielestäni todella typeriä ja mainoksiakin on nyt kaksinverroin enemmän (ja aika kummallisiakin mainoksia, ottaen huomioon, että se on kuvagalleria ja kaikenikäiset voivat sitä käyttää). Tarkoitus lienee, että ilmaisversion käyttäjät joutuisivat päivittämään maksulliseen versioon ja senkin hinta on noussut sikamaiseksi. Pitääkö tässä palata Picasan käyttäjäksi... Plääh. Kaikki turhanpäiväiset uudistukset ovat sieltä ja syvältä, varsinkin kun käytettävyys ei parane ollenkaan - päinvastoin, kaikki on hankalampaa ja monimutkaisempaa. Kuvien tietojakin (jotka kuvaajana minua kiinnostavat) pitää kaivella esiin erikseen näkymään, kun ennen ne sai kuvan alle. Todella surkeita uudistuksia tuossa osoitteessa. Alla olevaa kuvaa paremmin en voisi fiiliksiäni asian suhteen tiivistää...