Liito-oravan agitokot

Tänään kävimme hallilla vähän liitelemässä ja tokoilemassa. Tarkoitus oli alunperin vain tokoilla, mutta homma kääntyikin enemmän agin puolelle. Hallilla oli joku muukin treenaamassa, mutta heidän treeninsä olivat sopivasti jo loppusuoralla ja saatiin sitten ihan omassa rauhassa treenailla.

Jälleen kerran se treenisuunnitelman tärkeys jäi päällimmäiseksi mieleen näistä treeneistä. Aikaa ei mene turhan jahkailuun ja ihmettelyyn, ei koiralla eikä ohjaajalla. Eli ensi viikolla ne suunnitelmat on paperille raapustettuna mukana ja niiden mukaan treenataan. Jatkossa pidetään myös agit ja tokot erikseen, niin ei tarvii koiran ennakoida ja arvailla putkeen syöksymisiä ym. kesken seuraamisen. Hyvin opettavainen reissu siis ;)

Pikkubelgin kiusaamista. Kuva by Pamu.

Aksailuilla aloitettiin. Tehtiin simppeleitä harjoituksia kolmen-kuuden esteen radoilla. Radat koostuivat lähinnä hypyistä ja putkista, A-este ja keppejä otettiin erikseen. Nerppu oli kyllä superhyvä ja hienosti luki mun ohjailun tapaisia huitomisia. Vauhtia piisasi, ja huomasi kyllä heti miten rapakunnossa ohjaaja on. Jossain vaiheessa pitää kyllä keskittyä enemmän tähän agiliitelyyn, kun Nera vaikuttaisi todellakin olevan lupaava lajissa. Ehkä me voitais ensi kesäksi ilmottautua agikurssille, missä joku voisi opettaa mua ohjaamaan koiraa.

Agit sujuivat oikein kivasti, ja kuten todettu jo, todella vauhdikkaasti. Nerppu oli mainiosti kuulolla ja hyvin irtosi vähän vaikeammistakin kulmista hypyille ja putkeen. A-esteellä ei meinannut tehdä alastulo-kontaktia, joten sitä otettiin sitten muutamaan kertaan niin, että ehdin pysäyttämään alas. Kerran onnistuin jopa tökkäämään koiraparkaa silmään "palkaksi" hyvästä kontaktista - sellaiset hetket on kyllä koiraohjaajan tähtihetkiä...

Tokoilussa sitten meininki oli vähän eri. Ei oikein Nerppu olisi malttanut tahkota tokoa. Sekin on nyt tullut huomattua, ettei Nerppu tarvitse kovin montaa toistoa oppiakseen jonkin liikkeen - se luoksetulon pysähdys. Nera ennakoi pysähdystä, mikä näkyy vauhdissa. Minä tykkään, että kyseisessä liikkeessä tullaan luokse LUJAA. Nerpulla on aina ollut näyttävät, vauhdikkaat luoksetulot, mutta nyt se sitten ennakoi pysähtymistä. Vaikka käsky koiraa jätettäessä on eri kuin tavisluoksetulossa. Pitääpä pohtia asiaa... Koira pysähtyy tosi hyvin, niin ehkä tästä lähtien teen sitä hyvin harvoin luoksetulon yhteydessä, vaan vaikka esim. sen kiertämisen kautta. Ja luoksetuloihin sitä yllätyksellisyyttä, eli välillä sellaisiakin, että lähden itse juoksemaan, jotta koiraan tulee vauhtia.

Jaden harjoittelua muutaman vuoden takaa. Kuva by Pamu.

Tilasin kirjastosta Pärssisen ja Mujusen tokokirjat, joista varmaan löytyy vinkkejä näihinkin kuvioihin. Ja huomenna tosiaan olisi se Hanna Helmisen kurssi, jonne voisi mennä kuuntelemaan ja toivon mukaan oppimaankin jotain... :)


Jaden kanssa käytiin Nerpun treenien jälkeen pitkä metsälenkki. Koska syksy on jo pitkällä, on Jadekin jo aloittanut tismalleen aikataulussa karvanlähdön. Ja tuolla tytöllä sitä karvaa riittää... Pitäiskö oikeesti jo hankkia se furminaattori...? :D Jaden kanssa ollaan myös tehty juoksulenkkejä - tämän päivän agitreenien jälkeen kävi kyllä mielessä, että ne juoksulenkit vois ottaa ihan tavaksi, jotta kunto nousisi vähän...