Epistä

Jadella oli tänään epikohtaus, viime kohtauksesta aikaa noin 10 kuukautta. Oltiin metsälenkillä isomman koiraporukan kanssa ja loppuvaiheessa lenkkiä otimme Jaden syrjään karstattavaksi. Siitä kun se lähti muiden perään, ei takajalat toimineetkaan ja kohtaus pamahti päälle. Kohtaus oli onneksi melko lievä, pari minuuttia kesti kouristelu/tärinä ja jalkojen jäykkyys, sitten helpotti. Palautui myös melko nopeasti. Ehkä viisi minuuttia kohtauksen jälkeen takajalat olivat vielä melko jäykät, mutta sitten oli jo ihan normaali oma itsensä.

Mietin tässä, että voiko kohtaus johtua tulevasta juoksusta. Viime kohtaus liittyi selvästi tyttöjen juoksuihin (juoksivat joulukuun lopulla yhtäaikaa) ja nyt taas joulukuulle odotan molemmille juoksua. Molemmat kovasti tekevät juoksua jo, Jade on juossut aina säännöllisesti 6kk välein ja Nera ilmeisesti kerran vuodessa. Toivottavasti tulevat juoksut eivät nyt aiheuta enempää kohtauksia, mutta jos näin käy, niin sterilointia täytyy harkita jo ensi vuodelle. Katsotaan.

Tässä Jade vuodelta 2008. Kuva © Sari Eskelinen

ToToa

Torstain tokot (ToTot) lyhyesti ja ytimekkäästi, niinkuin tässä blogissa tapana on. Tokoiluseurana meillä oli Bamse ja Poppis, ja Paulalta sainkin hyviä vinkkejä luoksetulon stoppeihin.

Alkuun naksuttelin kontaktia. Siitä lähdin ottamaan muutaman seuraamispätkän, ja otettiin paljon käännöksiä vasempaan ja sitä takapään käyttöä muutenkin harjoiteltiin. Palkkaus myös nopeista täyskäännöksistä.

Sitten paikallaolo pitkällä välimatkalla ja itse liikuin ja olin välillä selinpäin Nerppuun. Tällä hain vähän erilaisuutta siihen tavis alo-paikallaoloon. Ihan sama missä olen ja miten olen, mutta paikalla pysytään. Pari minuuttia kesto ja hyvin pysyi.

Sitten hyppyä. Pari ALO-hyppyä, jonka jälkeen harjoiteltiin AVO-hyppyä niin, että jätin koiran istumaan ja tänne käskyllä luokse eteen istumaan. Tuota pitää vielä harkita, että pidänkö käskyn "tänne" vai vaihdanko sen esim. "hyppää"-käskyksi, jos vaikka kokeessa koira sattuisi hypyn jälkeen olemaan liian vinossa estettä päin ja kiertäisi "tänne"-käskyllä... Pitää myös harjoitella seisomisesta istumista kaukokäskyinä, ilman käsimerkkiä.

Sen jälkeen ruutuun kolme kertaa, jonka jälkeen vauhtinoutoa ja kapulan pitämistä. Juoksin itse kapulan kanssa, koira rinnalla ja nakkasin ja vauhtia löytyi noutoon kummasti. Edes hiekkainen kapula ei ällöttänyt. Palautus eteen, muutaman sekuntin pitäminen ennen kuin otan kapulan. Sen jälkeen annoin kapulan takaisin muutamaksi sekunniksi ja sitten iso palkka. Tuota pitämistä pitää harjoitella erikseenkin ja sitten vauhdikasta palautusta ilman painostavaa "pakkopitämistä" myös.

Noutojen välillä leikittiin patukalla ja sekin innosti kapulan nopeaan hakemiseen. Oikein iloisia ja nopeita noutoja.

Sitten paikallaolo istuen 1 min ja loppuun niitä luoksetulon stoppeja. Ohjeiksi saatiin, että tehdään jatkossa paljon läpijuoksuja, että saadaan vauhti pidettyä luoksetulossa ja jotta Nera ei ennakoisi pysäytystä. Treenaillaan stoppeja myös putken ja kiertämisen avulla.

KIITOS treeniseurasta Pamu & Pop! :)

Taiga Doo's F-pentu kirmailemassa

Pentujakin nähtiin, kun treenejä ennen rapsuttelin vähän Jennin 8kk ikäistä tervutyttö Herttaa, joka oli todella suloinen ja reipas koiralapsi, ja eilen kävin katsomassa Taiga Doo's G-poikaa, 4-viikon ikäistä shelttipienokaista.

Back on track(ing)

Olimme muutaman päivän korvessa nauttimassa maalaiselosta, tuoreista pullista ja kaikenmaailman treenailusta :) Ohjelmassa oli tietty tokoa ja tänään olin sen verran reipas, että kävin aamusta tallomassa kolmet jäljet metsään. Voihan se kohta ensilumikin sataa ja jälkijutut jää sitten tauolle.

Tokoiluissa harjoiteltiin ruutua, noutoa ja avo-hyppyä. Noudosta pitäisi nyt saada maailman hauskin juttu, joten siihen otin vauhdikkaita palautuksia ja hieman sitä perusasennossa kapulan pitämistä, mikä on Nerpusta nyt varsin ikävää. Jade syttyy jo pelkästä noutokapulan näkemisestä, joten asenteissa tytöillä on tämän(kin) asian suhteen eroa... Mutta muistelisin, ettei Jadekaan nuorena ollut kovin innostunut noutamisesta ja varsinkaan kapulan pitämisestä, mutta jotenkin olen saanut sille noutoon hyvän fiiliksen, vauhdin ja innokkuuden. Sama pitäisi nyt tehdä tämän teinin kanssa :)

Jäljet ajettiin siis tänään aamusta. Ne vanhenivat noin 30-40min. Nerpun jälki oli noin 400m, kolmella kepillä, yhdellä tien ylityksellä, kahdella terävällä kulmalla. Maasto suurimmaksi osaksi kosteaa sammallikkoa ja ryteikköä.

Hienosti Nerpun nenä toimii edelleen. Lähti janalta hyvin, jäljesti koko ajan kuono maassa, määrätietoisesti edeten, ei eksynyt kertaakaan jäljeltä ja nosti kaikki kepit. Erityisen hieno oli tien ylitys, jossa ei emmitty hetkeäkään.

Ensi keväällä treenaillaan vielä janoja varmemmaksi, mutta muutenhan tuo osaa kyllä erinomaisesti tämän homman. Projektina onkin sitten ne pk-noudot... Niissä riittää tekemistä.

Jaden jälki oli v-mallinen, 2 keppiä. Vauhtia oli enemmän kuin tarkkuutta ja seilasi hieman jäljen päällä, mutta kulman ajoi hienosti ja molemmat kepit löytyivät vaivatta, joten ihan kelpo suoritus :)

Liito-oravan agitokot

Tänään kävimme hallilla vähän liitelemässä ja tokoilemassa. Tarkoitus oli alunperin vain tokoilla, mutta homma kääntyikin enemmän agin puolelle. Hallilla oli joku muukin treenaamassa, mutta heidän treeninsä olivat sopivasti jo loppusuoralla ja saatiin sitten ihan omassa rauhassa treenailla.

Jälleen kerran se treenisuunnitelman tärkeys jäi päällimmäiseksi mieleen näistä treeneistä. Aikaa ei mene turhan jahkailuun ja ihmettelyyn, ei koiralla eikä ohjaajalla. Eli ensi viikolla ne suunnitelmat on paperille raapustettuna mukana ja niiden mukaan treenataan. Jatkossa pidetään myös agit ja tokot erikseen, niin ei tarvii koiran ennakoida ja arvailla putkeen syöksymisiä ym. kesken seuraamisen. Hyvin opettavainen reissu siis ;)

Pikkubelgin kiusaamista. Kuva by Pamu.

Aksailuilla aloitettiin. Tehtiin simppeleitä harjoituksia kolmen-kuuden esteen radoilla. Radat koostuivat lähinnä hypyistä ja putkista, A-este ja keppejä otettiin erikseen. Nerppu oli kyllä superhyvä ja hienosti luki mun ohjailun tapaisia huitomisia. Vauhtia piisasi, ja huomasi kyllä heti miten rapakunnossa ohjaaja on. Jossain vaiheessa pitää kyllä keskittyä enemmän tähän agiliitelyyn, kun Nera vaikuttaisi todellakin olevan lupaava lajissa. Ehkä me voitais ensi kesäksi ilmottautua agikurssille, missä joku voisi opettaa mua ohjaamaan koiraa.

Agit sujuivat oikein kivasti, ja kuten todettu jo, todella vauhdikkaasti. Nerppu oli mainiosti kuulolla ja hyvin irtosi vähän vaikeammistakin kulmista hypyille ja putkeen. A-esteellä ei meinannut tehdä alastulo-kontaktia, joten sitä otettiin sitten muutamaan kertaan niin, että ehdin pysäyttämään alas. Kerran onnistuin jopa tökkäämään koiraparkaa silmään "palkaksi" hyvästä kontaktista - sellaiset hetket on kyllä koiraohjaajan tähtihetkiä...

Tokoilussa sitten meininki oli vähän eri. Ei oikein Nerppu olisi malttanut tahkota tokoa. Sekin on nyt tullut huomattua, ettei Nerppu tarvitse kovin montaa toistoa oppiakseen jonkin liikkeen - se luoksetulon pysähdys. Nera ennakoi pysähdystä, mikä näkyy vauhdissa. Minä tykkään, että kyseisessä liikkeessä tullaan luokse LUJAA. Nerpulla on aina ollut näyttävät, vauhdikkaat luoksetulot, mutta nyt se sitten ennakoi pysähtymistä. Vaikka käsky koiraa jätettäessä on eri kuin tavisluoksetulossa. Pitääpä pohtia asiaa... Koira pysähtyy tosi hyvin, niin ehkä tästä lähtien teen sitä hyvin harvoin luoksetulon yhteydessä, vaan vaikka esim. sen kiertämisen kautta. Ja luoksetuloihin sitä yllätyksellisyyttä, eli välillä sellaisiakin, että lähden itse juoksemaan, jotta koiraan tulee vauhtia.

Jaden harjoittelua muutaman vuoden takaa. Kuva by Pamu.

Tilasin kirjastosta Pärssisen ja Mujusen tokokirjat, joista varmaan löytyy vinkkejä näihinkin kuvioihin. Ja huomenna tosiaan olisi se Hanna Helmisen kurssi, jonne voisi mennä kuuntelemaan ja toivon mukaan oppimaankin jotain... :)


Jaden kanssa käytiin Nerpun treenien jälkeen pitkä metsälenkki. Koska syksy on jo pitkällä, on Jadekin jo aloittanut tismalleen aikataulussa karvanlähdön. Ja tuolla tytöllä sitä karvaa riittää... Pitäiskö oikeesti jo hankkia se furminaattori...? :D Jaden kanssa ollaan myös tehty juoksulenkkejä - tämän päivän agitreenien jälkeen kävi kyllä mielessä, että ne juoksulenkit vois ottaa ihan tavaksi, jotta kunto nousisi vähän...

Tunnustuksia

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Kiitos Hennille blogitunnustuksesta :) Koska olen niin hirveän laiska näissä haastehommissa, niin laistan tuosta kakkoskohdasta, hiukan huonolla omatunnolla ;) Kaikki blogit linkkilistallani ansaitsevat tunnustuksen, joten jos haluaa haasteen ottaa vastaan, niin olkaapa hyvä... Olette saaneet tunnustusta minulta! 


Sitten noihin toisenlaisiin tunnustuksiin:


1. Olen jo keksinyt kolmannen koirani nimen. Tosin kolmatta koiraa meille ei tule vielä ihan hetkeen... Mutta hyvähän se on olla valmiina ;)
2. Molemmat koirani ovat jo niin rutinoituneita valokuvamalleja, että kameran nähdessään pysähtyvät poseeraamaan. Jade "ehdottaa" myös hyviä poseerauspaikkoja hyppien isojen kivien päälle odottamaan palkkaa :D
3. Kouluttelen Neraa paljon naksuttimen avulla tokojutuissa, mutta pääasiassa koulutustyylini on metodien sekamelska ;) 
4. Jos minulla ei olisi belgiä, minulla olisi bordercollie. Eihän ne tietenkään sulje toisiaan pois, mutta mää oon (ainakin toistaiseksi) liian rotu-uskollinen. Lisäksi bortsujen pehmeys arvelluttaa.
5. Tykkään hirveästi näyttelyistä. PK-rotuisen omistajana näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta musta näyttelyt on kivoja - silloin, kun menestyy ;) 
6. Minusta tervukaan ei olisi kammotus, eikä malikkakaan ehkä. 
7. Haluaisin treenata enemmän agia Nerpun kanssa, mutta olen sikahuono ohjaaja. Kaikki valssit ym. on mulle hepreaa. Ehkä me kuitenkin jossain vaiheessa valloitetaan agikentätkin - mutta mitään nollia en lupaa ;) 
8. Meille ei tule uroskoiraa. Koskaan. Olen selkeästi narttuihminen! 

Taitava!

Eilen KAS:sin treeneissä meidän ohjelmassa oli mm. paikallaoloa, luoksetulon stoppia, kaukoja, hyppyä ja koemaista treeniä. Oli tosi kivat treenit ja aina kiva huomata miten ollaan edistytty joissain asioissa.

Aloitettiin paikallaololla. Kävin piilossa (tosin en malttanut olla piilossa kauan) muutaman kerran, palkaten koiraa välillä. Nera ei näyttänyt pitävän kovinkaan kummallisena sitä, että ohjaaja kyykistelee ja kurkistelee aidan takana, joten tästä on hyvä lähteä rakentamaan piilopaikallaoloa varmaksi :) Nera jonkin verran alkoi haistella maata jättäessäni sen yhden palkkauksen jälkeen, ja siihen sainkin vinkiksi tehdä nopeita, yllättäviä palkkauksia, jotta koiran mielenkiinto pysyisi minussa koko ajan.

Otin myös lyhyen paikallaolon istuen.

Sitten treenattiin luoksetulon pysähdystä siivekkeen kiertämisen avulla. Ihan uusi idea minulle, ja koirallekin tuo kiertäminen oli outo juttu. Toki se osaa kepit kiertää ja siinä yhteydessä käsky "kierrä" on tuttu, mutta tässä Nerppu suunnitteli selkeästi siivekkeen yli hyppäämistä koko ajan. No naksutellen asiaa opeteltiin ja opetellaan lisää kotosalla tuota tavaroiden kiertämistä liikkeenä. Ideanahan tässä on se, ettei koira yhdistä aina luoksetuloon tuota pysähtymistä.

Loppuun treenattiin koemaista tilannetta. Jokainen valitsi kaksi liikettä, jotka tehtiin käskytettynä ja "tuomarin" läsnäollessa. Palkkaus samalla tavalla, kuin mitä aikoo kokeessa tehdä. Todella hyvä treeni! Valitsin Neralle ne varmimmat liikkeet, eli luoksetulon ja liikkeestä seisomisen. Luoksetulon suoraan eteen, koska en halua Neran ennakoivan sivulletuloa kokeessa. Palkkauskin onnistui ihan jees; ehkä repulle olisi pitänyt suunnata vikkelämmin, mutta uskon, että asiayhteys tuli Nerpullekin selväksi (=liikkeiden jälkeen loppupalkka). Eikä loppupalkka mikään uusi juttu olekaan. Itse liikkeet sujuivat kivasti. Liikkeestä seisomisen olisi voinut kyllä tehdä AVO-liikkeenä.

Neiti Karvaton

Itseksemme treenailimme loppuja liikkeistä. Kaukot otin parin metrin etäisyydellä. Käsky jättäessäni koiran on "odota", ei "paikka" niinkuin luoksetulossa. Muuten meni todella hyvin, mutta ensimmäisen ma-is vaihtoon tarvitsi toisen käskyn. Loput vaihdot menivät nopeasti ja erittäin tyytyväinen olen siihen, ettei koira liikahdakaan vaihtoja tehdessään eteen/taakse.

Hyppyä otin ALO-hyppynä ja sitten AVO-hyppyä niin, että käskin koiran istumaan esteen toiselle puolella ja sieltä käskyllä "hyppy" ohjasin koiran eteen istumaan. Kertaakaan ei tarvinnut antaa kaksoiskäskyä, ja kerran Nerppuli suoritti omatoimisen hypyn ;) Toki innostamisen ja palkkaamisen kanssa saa olla tarkkana, ettei tule tavaksi tuollainen omatoimisuus.

Otin pari liikkeestä maahanmenoa ja seisomista AVO-tyyliin. Molemmat ihan kelpo suorituksia. Paikallaan seisomista otin muutamaan otteeseen muutenkin, kävelin koiran taakse, naksuttelin ja viereen palkkaamaan.

Muuta emme tainneetkaan ottaa tällä kertaa. Nerpun vire oli koko treenin ajan hyvä ja pysyi hyvänä myös ennen "koesuoritusta" ja sen aikana. Viikonloppuna tarkoituksena on laatia treenisuunnitelma loppusyksyksi, niin ei tule liikaa samoja juttuja jankattua ja muistaa keskittyä niiden "pikkuvikojenkin" hiomiseen.

Tällä viikolla jatkamme vielä tokoilun merkeissä torstaina, jolloin teemme pikapyrähdyksen hallille ennen muiden ohjattuja treenejä, ja lauantaina (mikäli kotosalla ollaan) menen Hanna Helmisen tokokurssille kuunteluoppilaaksi. Voi olla mielenkiintoinen kurssi! :)

Pakkasen puolella

AVO-pohdintaa

Tällä viikolla ollaan vähän katsasteltu millä mallilla meidän AVO-jutut oikeastaan on ja mihin treeneissä pitäisi keskittyä.

Paikallaolo: Lisää varmuutta paikallaoloon loppupalkan kanssa, pikkuhiljaa lisätään vaikeutta eli käyn piilossa ja palaan palkkaamaan koiraa. Tässä meillä on varmasti eniten tekemistä.

Seuraaminen: Seuraa tosi hyvin, kunhan saan viriteltyä oikein. Siihen virittelyyn ja palkkaamiseen pitääkin kiinnittää huomiota, vaihdella palkkaa monipuolisesti ja yllättäen.

Jäävät: Liikkeestä seisominen on hyvä ja kestää sen, että palatessani kävelen taakse tai vaikka ympärikin. Tätä on harjoiteltu jäävissä alusta asti. Liikkeestä maahanmenoon tarvitaan nopeutta ja varmuutta, siihen pitää keksiä parempi tapa palkata...

Luoksetulon stoppi: Käsimerkin ja suullisen käskyn kanssa toimii tosi hyvin. Tätä aletaan varmaan treenailla takapalkan kanssa ja sitten häivyttämään joko käskyä tai käsimerkkiä pois.

Nouto: Noutaa hyvin nopeasti ja iloisesti, tulee eteen perusasentoon. Huono (kevyt) ote kapulasta, ei malttaisi pitää suussa luovuttaessa. Eli treenataan sitä kapulan pitämistä. Tähän ollaankin saatu jo hyviä vinkkejä treeneissä.

Kaukokäskyt: Ihan hyvällä mallilla. Kovassa häiriössä en ole vielä ottanut pitkällä etäisyydellä, mutta kotona/lenkillä toimii ihan hyvin parin metrin etäisyydellä. Tekee nopeahkot, varmat vaihdot, liikkumatta eteen/taakse. Pikkuhiljaa lisätään vaikeustasoa tässäkin. Mietin vielä takapalkan kokeilua tässä.

Hyppy: Ihan alussa. Olen hyppyyttänyt edestakaisin, pyytämättä istumaan. Opetellaan ensin tuo palaaminen hypäten ja lopussa lisätään istuminen siihen.

Unohdinko jotain...? ;) Kokeeseen mennään keväällä, riippuen tietenkin ihan siitä miten edistytään. Epiksiin voidaan mennä kokeilemaan vähän keskeneräistenkin liikkeiden kanssa, mutta kokeeseen vien mielelläni vain "valmiin" koiran, joka ainakin teoriassa tietää mitä siltä odotetaan :D

En ole kokonaan haudannut ajatusta jatkaa ALO-luokassa vielä muutaman kokeen verran, mutta treeneissä tosiaan keskityään jatkossa enemmän AVO-juttuihin. Katsotaan sitten kokeen lähestyessä mihin luokkaan ilmoitan Nerpun.

ALO- ja AVO-juttujen lisäksi harjoitellaan tunnaria ja ruutua, sekä ohjatun noudon alkeita. Pysyypähän treenit mielenkiintoisina :)

Pakolliset poseeraukset

Aurinkoinen päivä, kaksi kameraa + kuvaajaa, neljä mustaa koiraa = pakolliset poseerauskuvat :)

Taitava tokotyttö

Tatti-poika

Jatsitytsi

Miten niin pieni belgi...?

Vapaa!

Paikkana Jadelle ja minulle tuttuakin tutumpi Karinkanta. Tuossakin poukamassa monet kerrat keppiä heitetty silloin joskus kauan sitten ;) Kuvat näyttävät taas vähän epäselviltä pikkuisina, joten jos haluaa kurkata miltä kuva oikeasti näyttää, niin kannattaa klikata se isommaksi.

Go Nerppu, go Nerppu...!

Ensimmäinen virallinen tokokoe takanapäin :) Hieman vielä kädet tärisee, mutta ei niin pahasti, etteikö voisi naputella pienen raportin kokeesta...

Nerppu oli ihan kivassa vireessä. Vapaana seuraamisessa se jätätti ja hieman haahuili, mutta muuten teki aikalailla oman tasonsa mukaan. Ohjaajaa jännitti pirusti, mutta hengissä selvittiin ja sehän on pääasia ;) Huomasin, ettei virheisiinkään kukaan kuole. Tuo oma jännittäminen vaikutti varmasti Neran seuraamiseen, mutta muuten belgitytteli teki iloisesti hommia. 

Tuomarina oli Veijo Kinnunen, tosi kiva ja kiltti setä, joka pariinkin otteeseen totesi Nerpun olevan hieno koira :) Tuollaiselta konkarituomarilta on mukava kuulla sellaista palautetta. 

Sitten osa-alueisiin ja pisteisiin:

Luoksepäästävyys 10 

Nousi seisomaan häntä heiluen.

Paikallamakuu 10

Elämäni pisimmät kaksi minuuttia :D Hyvin Nerppu pötkötteli, katseli vähän kaikkea, mutta vaikutti rauhalliselta.

Seuraaminen kytkettynä 10

Kiva suoritus. 

Seuraaminen vapaana 7½

Tässä haahuili hieman, jätätti... Huono. Syykin on selvä, mutta siitä lisää kirjoituksen "mitä tästä opimme"-osiossa ;)

Liikkeestä maahanmeno 9

Koira hidasteli ja ohjaaja hidasteli , kuului tuomarikommentti. Mää oon vaan tyytyväinen, että meni maahan ekalla käskyllä. 

Luoksetulo 10

Nerppumainen, iloinen ja vauhdikas.

Liikkeestä seisominen 8½

Tämän piti olla meidän hyvä jäävä liike, se varma nakki. Mutta Nera lähti seuraamaan hiukan huonosti ja jäi seisomaan vinoon. Pysähtyi kyllä mielestäni tosi hyvin ja hyvin seisoi paikallaan.

Estehyppy 10

Liike, josta näin painajaisia ennen koetta ;) Hieno suoritus, ei mitään valittamista.

Kokonaisvaikutus 10

En kuollaksenikaan muista mitkä oli perustelut, mutta kovin moni koirakko ei 10 saanut tästä, eli jotain hyvää meissä täytyi olla ;)

Pistemäärä 185, 1-tulos ja KP. Sijoitus 1/9.

JEEEE :D Saatiin ruusukkeetkin, joten pakko Nerppu on laittaa poseeraamaan niiden kanssa valokuvaa varten. Pokaalia en hoksannut hakea, joten meidän on tyytyminen M&M-lahjakorttiin ;) Pisteiden valossa hienosti meni ja pakko olla tosi tyytyväinen meidän onnistumisiin, kuten hyppyyn, luoksetuloon ja hihnassa seuraamiseen. 

Sitten vähän pohdintaa ja muistettavaa ensi koetta varten: koiraa saa palkata kehuin liikkeiden välissä. Nera oli varmasti  ihmeissään, kun en tajunnut/muistanut kehua iloisesti liikkeiden jälkeen. Koiraa voi myös vähän innostaa ennen seuraavaa liikettä sillä kehumisella; tämäkin unohtui ohjaajalta. Sen takia varmastikin tuo vapaana seuraaminen meni sellaiseksi haahuiluksi, kun en ollenkaan innostanut liikkeiden välissä ja takana oli jo pitkät pätkät seuraamista hihnassa. Itse seuraamisessa tuskin on syy, vaan juurikin siinä palkattomuudessa ja edellisen seuraamispätkän jälkeen Nerppu ei ihan jaksanut olla skarppina. Jos liikkeet olisivat olleet toisinpäin, vapaana seuraaminen olisi varmasti sujunut hienosti. 

Eli treenattavaa siinä palkattomuudessa tai pikemminkin palkan vaihtelussa. Välillä treeneissäkin hienosta suorituksesta palkaksi kunnot kehut ja rapsutukset. 

Ja ohjaaja pitää mielessä, ettei virheisiin todellakaan kuole, vaan muistaa hengittää jatkossakin ;) Eiköhän me näillä eväillä jatketa kohti seuraavaa koetta. Siitä, milloin se seuraava koe on, en ole vielä ihan varma. Alkuperäinen suunnitelma oli kisata ALO:ssa yhden ykköstuloksen verran ja siirtyä sitten AVO:on. Mutta saa nyt nähdä mitä keksitään seuraavaksi. AVO-jutut on ihan vaiheessa, vaikkakin osa liikkeistä lupaavasti vaiheessa... :D

Hyvä Nerppu...! 

Syksyn väreissä

Intiaanikesää ei sitten koskaan tullutkaan, mutta vielä voi nauttia kesäisistä harrastuksista - ainakin koirat uskaltautuivat vielä uimaan :) Uuteen kameraan tutustuminen jatkuu, alla kuvapläjäys viikonlopulta. Kuvia tuli otettua niin paljon, että pitää jättää osa seuraavaan blogikirjoitukseen ;)