Rankka päivä

Meillä on täällä tällainen toipilas...

Belgialainen potilas

Jadella alkoi muutama päivä sitten tiputtelu, limaista vuotoa. Jade ei vaikuttanut mitenkään kipeältä, ainoastaan joi hiukan enemmän kuin tavallista. Muita oireita ei ollut. Keskiviikkona vuoto runsastui ja aloin soitella eläinlääkärit läpi. Yhdessä paikassa osattiin jo sanoa, että kyseessä on todennäköisesti märkäkohtu ja sitä itsekin olin jo vähän epäillyt. Onneksi saatiin lyhyellä varoitusajalla lääkäriaika Eläinlääkäriasema Otukseen. Eilinen päivä sitten vierähtikin siellä.

Aamupäivästä kävimme tutkimuksissa. Jade ultrattiin ja märkäähän siellä kohdussa näkyi. Leikkausaika saatiin vielä samalle päivälle ja palasimme kahdeksi lääkäriin, missä Jadelle annettiin rauhoittavat aineet leikkausta varten. Tuntui aika pitkältä tovilta, minkä Jade jaksoi taistella nukahtamista vastaan, mutta antoi se sitten lopulta periksi. Tuli vähän orpo oli, kun piti jättää koira sinne eläinlääkärin lattialle, mutta osaaviin käsiinhän se jäi.

Neljän aikaan tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja Jade on herännyt. Kiireesti potilasta kotiin hakemaan. Tietysti oli ruuhka-aika ja meinasin jo, että kävelemälläkin ehtisin nopeammin Jaden luokse, mutta maltoin kuitenkin jäädä autoon istumaan. Matkaakin kun oli useampi kilometri.

Päästiin paikanpäälle ja hoitaja lähti heti hakemaan Jadea. Sieltä se raukka hoiperteli tötterö päässään luokse. Aika pihallahan se oli, mutta selvästi tunnisti kuitenkin omaksi ihmisekseen.

Hoitaja antoi meille jatkohoito-ohjeet ja lääkärikin kävi kertomassa miten leikkaus oli sujunut. Kohtu oli kuulemma laajentunut, mutta ei vielä ollut mikään hengenvaarallinen tilanne kuitenkaan. Hyvä aika leikkaukselle jokatapauksessa.

Jadehan oli tarkoitus leikata seuraavan juoksun jälkeen eli tammi-helmikuussa, mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnitellaan. Jadekin on kuitenkin jo 6-vuotias narttu, jolla on ollut valeraskauksia noin 3-vuotiaasta lähtien - märkäkohtu-riskiryhmää takuulla. Siksi suosittelenkin sterilointia niille, jotka ovat asiaa pohtineet ja talosta löytyy jo aikuisen ikäinen narttu, jolle ei ole pentuja suunnitelmissa. Jatkossa en odota ihan yhtä kauan sterkkaamisen kanssa vastaavassa tilanteessa, mutta jälkiviisaushan se paras viisaus on.

Pääasia, että Jade on nyt leikattu ja on toipumassa. Kaksi viikkoa yritän pitää sen mahdollisimman rauhassa ja levossa, mutta jonkin muun koiran kuin belgianpaimenkoiran kanssa se olisi vähän helpompi homma ;-) Remmissä kuljetaan kaikki lenkit ja pihallekaan se ei pääse itsekseen, ja vielä vähemmän Neran kanssa.

Antibioottikuuri popsitaan ja siihen päälle kipulääkitys. Jade voi hyvin olosuhteisiin nähden - ehkä vähän liiankin hyvin, koska on omasta mielestään täysin kunnossa. Koira, joka reagoi nanosekunnissa kaikkeen, on hiukan haastava pitää totaalilevossa... Mutta yritys on kova!

Bloginkin kautta pitää vielä kiittää Jaden hyvästä hoidosta Otuksen henkilökuntaa...! Täällä toivutaan pikkuhiljaa, entistä ehommaksi :-) Kiitokset myös kotijoukoille kaikesta avusta!

Mielenkiinnolla odotan myös miten sterilointi vaikuttaa Jaden epilepsiaan. Sehän olisi ollut se päällimmäinen syy leikkauttaa Jade - märkäkohdun ajattelin olevan vanhempien narttujen vaivoja...