Potilaan kuulumisia

Jaden toipuminen leikkauksesta on lähtenyt käyntiin suht hyvin. Se syö ja juo, vatsa toimii ja virtsankarkailua ei ole tässä vaiheessa ollut. Omasta mielestään on täysin kunnossa ja koiran levossa pitäminen on hiukan haasteellista, kun se lyö koko ajan leikkiasentoon "tehdään jotain!"-asenteella. Niitä äkkinäisiä, voimakkaita liikkeitä kun tulisi välttää.

Tänään Jadella oli epilepsiakohtaus. Viimeisin kohtaus oli toukokuun alussa (pitää vielä tarkistaa muistanko oikein). Hormonitoiminta on nyt varmasti aika sekaisin, ja koko sairastuminen+leikkaus on ollut stressaava kokemus. Kohtaus oli keskitasoa, itse kramppaus kesti pari minuuttia.

Kohtaus alkoi tuttuun tapaan, takajalat jäykistyivät ja Jade tuli eteeni istumaan kummallisessa asennossa. Yritin saada Jaden seisomaan, mutta takajalat painuvat pihdissä alas. Jade oksensi ja kramppasi pari minuuttia, runsaasti kuolaten. Sitten kouristelut laantuivat ja koira palasi tähän maailmaan. Heti kohtauksen jälkeen Jade kävi pissalla ja vaikutti ihan normaalilta. Sisälle tultuaan se kuolasi vielä ja läähätteli, eikä olisi malttanut jäädä omaan petiinsä rauhoittumaan. Menin lattialle sen viereen istumaan ja silittelin tovin ja Jade rauhoittui pikkuhiljaa.

Katsotaan tuleeko kohtauksia lisää näin leikkauksen "jälkioireina".

Tänään irrotan liimasiteen leikkaushaavan päältä. Itse side on siistin näköinen, joten haava ei todennäköisesti ole vuotanut tai märkinyt. Laitan sitten blogiin kuvan leikkausarvesta, pitäähän se muistoksi ottaa.



 

Rankka päivä

Meillä on täällä tällainen toipilas...

Belgialainen potilas

Jadella alkoi muutama päivä sitten tiputtelu, limaista vuotoa. Jade ei vaikuttanut mitenkään kipeältä, ainoastaan joi hiukan enemmän kuin tavallista. Muita oireita ei ollut. Keskiviikkona vuoto runsastui ja aloin soitella eläinlääkärit läpi. Yhdessä paikassa osattiin jo sanoa, että kyseessä on todennäköisesti märkäkohtu ja sitä itsekin olin jo vähän epäillyt. Onneksi saatiin lyhyellä varoitusajalla lääkäriaika Eläinlääkäriasema Otukseen. Eilinen päivä sitten vierähtikin siellä.

Aamupäivästä kävimme tutkimuksissa. Jade ultrattiin ja märkäähän siellä kohdussa näkyi. Leikkausaika saatiin vielä samalle päivälle ja palasimme kahdeksi lääkäriin, missä Jadelle annettiin rauhoittavat aineet leikkausta varten. Tuntui aika pitkältä tovilta, minkä Jade jaksoi taistella nukahtamista vastaan, mutta antoi se sitten lopulta periksi. Tuli vähän orpo oli, kun piti jättää koira sinne eläinlääkärin lattialle, mutta osaaviin käsiinhän se jäi.

Neljän aikaan tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja Jade on herännyt. Kiireesti potilasta kotiin hakemaan. Tietysti oli ruuhka-aika ja meinasin jo, että kävelemälläkin ehtisin nopeammin Jaden luokse, mutta maltoin kuitenkin jäädä autoon istumaan. Matkaakin kun oli useampi kilometri.

Päästiin paikanpäälle ja hoitaja lähti heti hakemaan Jadea. Sieltä se raukka hoiperteli tötterö päässään luokse. Aika pihallahan se oli, mutta selvästi tunnisti kuitenkin omaksi ihmisekseen.

Hoitaja antoi meille jatkohoito-ohjeet ja lääkärikin kävi kertomassa miten leikkaus oli sujunut. Kohtu oli kuulemma laajentunut, mutta ei vielä ollut mikään hengenvaarallinen tilanne kuitenkaan. Hyvä aika leikkaukselle jokatapauksessa.

Jadehan oli tarkoitus leikata seuraavan juoksun jälkeen eli tammi-helmikuussa, mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnitellaan. Jadekin on kuitenkin jo 6-vuotias narttu, jolla on ollut valeraskauksia noin 3-vuotiaasta lähtien - märkäkohtu-riskiryhmää takuulla. Siksi suosittelenkin sterilointia niille, jotka ovat asiaa pohtineet ja talosta löytyy jo aikuisen ikäinen narttu, jolle ei ole pentuja suunnitelmissa. Jatkossa en odota ihan yhtä kauan sterkkaamisen kanssa vastaavassa tilanteessa, mutta jälkiviisaushan se paras viisaus on.

Pääasia, että Jade on nyt leikattu ja on toipumassa. Kaksi viikkoa yritän pitää sen mahdollisimman rauhassa ja levossa, mutta jonkin muun koiran kuin belgianpaimenkoiran kanssa se olisi vähän helpompi homma ;-) Remmissä kuljetaan kaikki lenkit ja pihallekaan se ei pääse itsekseen, ja vielä vähemmän Neran kanssa.

Antibioottikuuri popsitaan ja siihen päälle kipulääkitys. Jade voi hyvin olosuhteisiin nähden - ehkä vähän liiankin hyvin, koska on omasta mielestään täysin kunnossa. Koira, joka reagoi nanosekunnissa kaikkeen, on hiukan haastava pitää totaalilevossa... Mutta yritys on kova!

Bloginkin kautta pitää vielä kiittää Jaden hyvästä hoidosta Otuksen henkilökuntaa...! Täällä toivutaan pikkuhiljaa, entistä ehommaksi :-) Kiitokset myös kotijoukoille kaikesta avusta!

Mielenkiinnolla odotan myös miten sterilointi vaikuttaa Jaden epilepsiaan. Sehän olisi ollut se päällimmäinen syy leikkauttaa Jade - märkäkohdun ajattelin olevan vanhempien narttujen vaivoja...

Agilitya kuvissa

Kävin pitkästä aikaa kuvaamassa agilitya. OKK:lla oli 22.-23-9 kisat ja lauantaina kävimme Pamun ja Pääskyn kanssa vauhdikkaita suorituksia katselemassa. Sää oli ikvän harmaa ja oli siinä ja siinä, ettei vettäkin nakellut. Silti sain otettua muutaman kuvan, joihin olin ihan tyytyväinen. Kuvasin manuaalilla ja siinä on vielä opeteltavaa. Kuvia katsellessani läpi huomasin heti miten asetuksia olisi missäkin pitänyt muuttaa - näinhän sitä oppii :-)

Ohessa muutama kuva ja loputhan löytyy tuttuun tapaan galleriasta.

Tarkoitus oli myös katsoa kisoja, mutta eipä noita ratoja tule seurattua kunnolla kuvatessa. Siinä keskittyy ihan muihin asioihin kuin ohjauskuvioihin :-D Ehkä pitää käydä jotkut kisat katsomassa ihan oppimismielessä, ILMAN kameraa...

Miljöö-kuvausta

Valokuvauskurssiaiheista porinaa tulossa.

Viime torstaina kurssilla aiheena oli miljöö-kuvaus ja tehtävän ottaa viiden kuvan sarja Tuirasta. Kuvat jäivät ikävä kyllä koulun koneelle, mutta ei niissä mitään ihmeellistä ollutkaan. En keksinyt mitään teemaa sarjalleni, enkä muutenkaan ollut kovin tyytyväinen otoksiin. Yritän muistaa ottaa kuvat tikulle ensikerralla jokatapauksessa, niin saan ne tänne blogiin talteen.

Kotitehtäväksi saatiin sama aihe, mijöö-kuvaus, viiden kuvan sarja. Muutama aihe minulla onkin mielessä, mutta katsotaan saanko niitä toteutettua. Tänään teen ensimmäisen kierroksen katselemassa mahdollisia kuvauspaikkoja ja makustelemassa teemoja.

Kuvissa saisi kuulemma mielellään olla ihmisiä ja opettajan mukaan kukaan ei omista kasvojaan - eli rohkeasti vain vieraitakin kuvaamaan. Itsestäni ajatus tuntuu hassulta. En viitsi kysyäkään keneltäkään vieraalta saako ottaa kuvia, koska en halua väkinäisiä poseerauksiakaan. Ja kuinka moni ventovieras ihminen edes suostuu kuvattavaksi noin vain?

Lavastetut kuvat voisivat olla yksi mielenkiintoinen mahdollisuus ja yksi reipas mallikin minulla voisi olla käytettävissä, mutta pitää nyt hioa noita ideoita ja miettiä sitä TEEMAA ensin. Valokuvaus kun ei aina olekaan niin yksinkertaista, että otetaan vain kuvia ;-)

Viikko aikaa, palataan asiaan myöhemmin. Tässä muutama vanha miljöökuva:

Jadekin on ollut tämän viikon televisiotähtenä, kun valokuvansa on näkynyt AVA-kanavan mainoskatkoilla. Tässäpä kuva, jonka AVA:lle eksynyt on voinut bongata.

Toyotasta Ferrariin

Tällä viikolla ei tosiaan ollut ohjattuja agitreenejä, niin kävimme sitten hallilla ominpäin treenailemassa. Eilen mukana menossa oli myös Jade, mihin otsikkokin viittaa ;-)

Torstain treeneissä harjoiteltiin kepeille irtoamista, ja tehtiin neljän esteen sarjaa kepit-puomi-putki-putki ja samaa toiseen suuntaan. Nera irtosi ensimmäisen kerran kepeille mahtavasti ja suoritti kepit virheettä! Olin todella iloinen ja ylpeä. Parilla seuraavalla kerralla ajattelin ja ennakoin liikaa ja irtoaminen kepeille oli töksähtävämpi :-P Hienosti irtosi myös putkiin vaikeammistakin kulmista ja etäisyyttäkin oli jo useampi metri putkiin.

Jade kun pääsi tekemään pientä radantynkää, niin johan tuli ohjaajalle kiire. Tuntui tosiaan kuin olisi vaihtanut turvallisen Toyotan ratista Ferrarin puikkoihin. Jadella oli erittäin hauskaa, minulla oli hauskaa ja päästeltiin tovi täysiä menemään.

Ferrarissa ei ole pienempää vaihdetta, mutta luulen, että tuosta Toyotasta löytyy vielä isompiakin vaihteita, kunhan päästään kunnolla vauhtiin lajissa molemmat :-)

Jade satumetsässä

Tänään käytiinkin sitten kokeilemassa löytyykö isompaa vaihdetta ja kyllä Nerakin menee lujaa, kunhan ohjaus on edes sinnepäin oikein. Hallissa oli valmiina mielenkiintoinen rata, joka tarjosi mahdollisuuksia erilaisiin ohjauskuvioihin ja harjoituksiin. Rataan kuului kolme putkea, okseri, hyppyjä, puomi ja A-este.

Alkuun halusin harjoitella ohjaamista hypyille eri kulmista ja keskittyä omaan vartalonkäyttöön. Nera ohjautui hyvin hankalistakin kulmista ja irtosi hyvin. Sitten otettiin koko rataa ja niinkuin sanoinkin, vauhtia löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Mukava nähdä miten koira syttyy lajiin koko ajan enemmän ja enemmän :-) Agitreeneissä meillä molemmilla on oikeasti tosi hauskaa ja onnistuneen suorituksen jälkeen Nera hyppää innoissaan syliin asti kehuja ja kiitoksia hakemaan.

Erikseen harjoiteltiin pussia ja rengasta. Pussia ei olla otettu Neran kanssa sitten pentuaikojen jälkeen. Jotenkin on mokoma este päässyt unohtumaan kokonaan meiltä. Yksin sitä oli vähän hankala harjoitella, mutta jätin Neran paikallaoloon pussin suulle ja menin itse toiseen päähään pitämään pussia ylhäällä. Näin tehtiin n. 3-4 kertaa ja sitten vauhdista niin, että Nera meni tunnelin itsekseen.

Rengas sujui hyvin, ei mennyt kertaakaan rautojen välistä, joten sitä on pakko pitää edistymisenä ;-)

AVO-VOI-tokot

Lyhyt raportti siitä mitä tehtiin tämän päivän treeneissä.

Ihan alkuun otettiin paikallaoloa EVL-tyyliin, että jokainen koira käskytettiin erikseen maahan ja istumaan. Kaksi lyhyttä paikallaoloa, missä Nera ensimmäisessä haisteli hieman maata (mistä huomautin) ja muuten oli kohtuuskarppina. Sitten olisi otettu kolmas paikallaolo perään, mutta se olisi ollut jo sellainen vietintappaja Neralle, että jätimme sen väliin.

Seuraavaksi harjoiteltiin ruudun loppuosaa, eli sitä seuraamaan tulemista, kun ohjaaja kävelee pois päin koirasta. Se sujui hyvin ja Nera osasi hakea oikean paikan. Loppuun otettiin pakittamista ja takapään käyttöharjoituksia - näitä tehdään kotiläksynä lisää :-)

Me valssattiin!

Tänään päästiin mukaan syksyn ensimmäisiin ohjattuihin agitreeneihin :) Porukkaa on tuplasti enemmän kuin mitä kesällä, mutta sehän nyt oli odotettavissakin. Onneksi ryhmä jaetaan kahteen osaan ja treenailemme tästä lähtien 16.30-17.15.

Tänään tehtiin seitsemän esteen rataa, jossa oli mukana A-este, kaksi putkea ja hyppyesteitä. Olin tosi iloinen siitä, että Nera irtosi hyvin putkiin ja hypyillekin kohtuuhyvin :-) Oma ohjauksenikin oli ihan ok, muutamaa ajatusvirhettä lukuunottamatta. Saatiin jopa valssi onnistumaan hyppyesteillä...!

Häiriötä oli paljon enemmän kuin kesän treeneissä ja oltiin sisällä hallissa. Ainoastaan erittäin vauhdikkaan ja äänekkään kelpien meno sai viilipytty-Nerankin kuumenemaan, mutta muuten Nerppu oli mainiosti kuulolla ja itse radalla ei huomannutkaan mitään häiriöitä. Ilmeisesti hallin lattialle oli tippunut nameja, koska monen koiran meno tyssäsi haisteluun, mutta Nera keskittyi itse asiaan :-)

Seuraavan kerran aksataan perjantaina, käydään hallilla harjoittelemassa rengasta, pujottelua ja valssaamista ja takaaleikkauksia, sekä irtoamista hypyille. Ensi viikolla ei ole ohjattuja treenejä, joten käymme varmaan pariin kertaan hallilla itseksemme treenaamassa.

Hyvä Kuva, osa 2

Vietettiin Jaden kanssa vähän laatuaikaa kahdestaan ja kamera toki oli matkassa - Jaden kun saa kiltisti poseeraamaan ihan minne vain ja miten vain. Tytöillä on muutenkin karvanlähtö alkamassa ja Jadella se on totaalinen karvanlähtö näin syksyisin, niin nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä ottaa Jadesta hyviä kuvia. "Talvella ei palttoota kaipaa" on vissiinkin Jaden motto ;-)

Jadesta sain kaksi mielestäni oikein hyvää kuvaa, jotka ovat tässä:

Tässä vielä samaa sarjaa, mutta ei ihan niin hyvä kuin nuo kaksi edellistä. Tässäkin on kiva fiilis, mutta mustaa naamaa olisi saanut näkyä ehkä hitunen enempi ;-)

Ja Jadeen liittyen, tämä sarjis on NIIN Jadea, että sekin oli pakko ottaa mukaan tähän postaukseen.

Hyvä Kuva

Valokuvauskurssin ensimmäinen kotitehtävä oli ottaa omasta mielestä hyvä kuva. Vanhoja kuvia ei kelpuuteta. Aikaa kaksi viikkoa.

Erittäin yksinkertaiselta kuulostava tehtävä onkin yllättävän vaikea. Millainen on hyvä valokuva? Minusta hyvässä valokuvassa on kaikki kohdallaan valotuksesta, rajauksesta, tilanteesta ja tunnelmasta lähtien - mutta jotta kuva olisi jotenkin erityisen Hyvä, siinä tulisi olla myös jokin juju. Jokin erityinen yksityiskohta tai ajatus, mikä tekee kuvasta onnistuneen.

Hyvää Kuvaa on vaikea ottaa tarkoituksella. Suurin osa omista hyvistä kuvistani ovat olleet onnekkaita otoksia. Toki koiria kuvatessa sarjakuvauksen ansiosta satojen kuvien joukossa on yleensä muutama hauska tilannekuva. Joskus kuvaa miettiessä/valmistellessa se ajatuskin on jo valmiina. Näkee jossain täydelliset lavasteet kuvan tapahtumalle. Eri asia on sitten se saako valokuvasta sellaisen, kun on sen pään sisällä visioinut.

Inspiraation metsästäminen on ihan oma lukunsa. Syksyllä kuvaamaan inspiroi kauniit ruskan värit, kesällä valo ja vesi, kevättalvella aurinko. Mutta inspiraatiota on hankala pakottaa tai kiirehtiä.

Haluaisin kuvata hevosia tai joutsenia. Harmi vain, että niitä ei saa malliksi noin niinku haluamalla :-P Koiria tietysti myös, mutta välillä muidenkin koiria kuin vain omiani ja mielellään ympäristössäkin saisi tapahtua vaihtelua. Sitä Täydellistä Tilannekuvaa edelleen odottelen kohdalle osuvaksi, joten koirienkin kuvaamisessa on vielä paljon haastetta.

Hyvään Kuvaan tarvitsee myös kuvankäsittelyä. Joskus en muuta kuvasta mitään muuta kuin sen koon, mutta useimmiten muokkaan myös valotusta ja rajausta. Netistä löytyvä ilmaisohjelma Gimp on ihan kelpo ohjelma tätä varten, mutta ei ole mielestäni Photoshoppia voittanutta. Pitäisi siis hommata uusi kuvankäsittelyohjelma ja sitä myötä uusi tietokonekin .-D Mutta pitänee toistaiseksi yrittää pärjätä tällä kalustolla mitä on käytettävissä. Koska olisihan uusi objektiivikin kiva ja vaikka uusi kamerakin, jos oikein aletaan tahtomaan kaikkea.

Tähän pohdiskeluun olisi ollut hauska lisätä se Hyvä Kuva lopuksi, mutta en ole saanut otettua sitä vielä, joten tyytyminen on näihin yritelmiin ;-) Hyvän Kuvan metsästys jatkuu tänään.

Aina jaksaa aksaa

Tänään sain aikaiseksi lähteä hallille treenailemaan Neran kanssa esteitä. En tehnyt sen kummempaa treenisuunnitelmaa (pitäisi kyllä ottaa tavaksi agissakin), mutta ajatuksena oli ottaa irtoamisharjoituksia, rengasta erikseen ja hankalampia ohjauskuvioita/hankalia kulmia (oma liike, ohjaaminen).

Hallilla olikin jo treenaajia, niin aloittelimme ulkokentällä, jossa ei ollut kuin pari estettä. Kepit, muuri ja pituus olivat kaikki peräkkäin ja siinä muurin ja pituuden vieressä oli yksi hyppyeste. Johan niilläkin pystyi ottamaan irtoamista ja erilaisia tekniikoitakin harjoittelemaan.

Nerppu oli varsin vauhdikkaalla tuulella ja meillä oli tosi hauskaa. Teknisestikin kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Hienosti Nera suoritti kepit ja irtosi hyvin muurille ja siitä pituusesteelle. Hyvin oli myös kuulolla, kun pituuden sijasta käänsinkin hypylle. Erittäin tyytyväinen olen vauhdikkaaseen pujotteluun!

Sitten päästiin hallille, missä edelliset treenaajat olivat harjoitelleet irtoamista viidellä hyppyesteellä, joten otettiin sitä makupala-alustalla. Rimat olivat matalalla, eli se oli tosi helppo harjoitus, mutta hyvää treeniä meille irtoamiseen.

Loppuun otin A-esteen, U-mutkalla olevan putken ja hyppyesteen sarjan. Tarkoituksella ohjasin putken hankalaan päähään ja siinä tulikin muutama väärinkäsitys koiralle, mutta myös onnistumisia. A-este on kyllä Nerasta sen verran kutkuttava este, että sen kontaktien kanssa saa olla tarkkana jatkossakin - kun vauhtia oli  jo satanen lasissa, Nera hyppäsi ylösmenokontaktin yli. Siinä sitten tarkoituksella hidasteltiin vähän, jotta kontaktit otettiin nätisti.

Viimeiseksi vielä puomi ja putki yhdistelmä ja sitten kotiin.

----------------------
Ja OT aiheeseen: eilen oli valokuvauskurssin ensimmäinen kerta. Teen siitä erillisen postauksen viikonlopun aikana :) Valokuvauskurssi-pulinat merkitsen ihan omalla tunnisteella, jotta ne on helppo löytää ja voin palailla muistiinpanoihini myöhemminkin. Eka kerran perusteella voin vain todeta, että paljon on vielä opittavaa... :-)

Löytökoiralauantai

Kävin viikonloppuna Löytökoiralauantai-tapahtumassa katselemassa ja kuvailemassa. Mätsäri pidettiin Lammassaaressa ja paikanpäällä oli ihan mukavasti sakkia.

Galleriasta löytyy kaikki kuvat, mutta tässä muutama otos :-)

BIS-2

BIS-1