Missä viipyy talvi...?

Ei vieläkään kunnon pakkasia ja lunta...! Ylihuomenna ollaan sentään jo joulukuun puolella. Viime talvi oli monen mielestä liian luminen, mutta minusta melkolailla täydellinen - ainoastaan hankikanto jäi vähäiseksi keväällä, mikä rajoitti metsissä kulkemista jonkin verran enimmän lumen aikana.

Eilen oltiin melkein 10 pakkasasteessa ja meillä oli tokotreenit hallilla. Onneksi saatiin kyyti treeneihin; oli nimittäin sen verran pureva viima, että olisimme jäätyneet jo menomatkalla. Kotiinpäin kuljettiin reippaalla vauhdilla, turhia pysähtelemättä. Itse treenit olivat ihan ok, mutta kyllä tuo -10 astetta alkaa olla meidän (tai ehkä ennemminkin minun) kipurajoilla. Harjoiteltiin lähinnä hyppyä, ruutua ja kaukoja. Tila oli jaettu tällä kertaa kahtia, ja vähän turhan tiiviisti joutui tokoilemaan muiden kanssa. Haluan kuitenkin edes vähän tilaa ympärilleni. No, yleensähän hallilla onkin tilaa.

Tarkempaa tokoraporttia sitten loppuviikosta. Lauantaina suuntaamme OKK:n hallille Pohjoisen Belgien tottisvuoroa testaamaan :)

Suurta draamaa ;)

 Jadella oli epikohtaus lauantaina 26.11. Kohtaus oli lievä ja näkyi ainoastaan takapään jäykkyytenä ja sitä seuranneena sekavuutena, joka kesti max minuutin. Toipuminen kesti myös minuutin verran. Missään vaiheessa ei ollut kouristuksia. Kohtauksesta toivuttuaan Jade lähti hakemaan palloa. Viime kohtauksesta aikaa pari viikkoa ja sitä edeltäneestä melkein 11kk. Voi hyvinkin olla, että kohtauksia tulee lisää nyt tyttöjen juoksun aikana - tämäkään ei ollut yllätys, vaikka ikävä juttu tietenkin olikin. Kummankaan juoksu ei ole vielä alkanut, mutta alkaa olla ainakin Jaden kohdalla kysymys ennemminkin päivistä kuin viikoista milloin se alkaa. Nerpun juoksut on mulle suuri mysteeri, mutta kun edellisestä juoksusta on pian vuosi aikaa, ja silloin tytöt juoksivat yhtä aikaa, niin voisi kuvitella, että Nerankin juoksut ovat tuloillaan.

Jade melkein nollaturkissaan; mitä sitä turkilla talvella tekee...? 

Ja ihan päinvastoin mitä sääennustuksissa on luvattu, minä odotan lunta ja pakkasia saapuvaksi ihan näinä päivinä ;)

Treeniä, treeniä...

Torstaina oli vuorossa ToToa Paulan ja Hirmujen kanssa :) Mukana menossa oli oikein reipas gööttilapsi Lumikki; tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa minkänäköinen pentu kyseessä on. Nerppu oli oikein ihastunut ja innostunut pikkugöötistä, kai se kuvitteli Lumikin olevan miniversio Hipasta :D Jokatapauksessa pennun kanssa treffaaminen oli melkoinen virtapiikki Neralle, joka oli hyvin täpinöissään päästessään tokottelemaan.

Aloitimme kontaktilla ja lyhyillä seuraamispätkillä. Siitä muutama nopea maahanmeno ja siirryimme harjoittelemaan siivekkeen kiertämistä/luoksetulon stoppia. Kiertäminen oli Nerpusta hurjan hauskaa ja se tekikin sen kovalla vauhdilla ja irtosi kaukaakin kiertämään. Se kiersi myös vähän kauempana olevat siivekkeet, sen verran innoissaan touhusta pikkubelgi vaihteeksi oli ;) Oli kieltämättä naurussa pitelemistä, sen verran vauhdikasta kohellusta se oli. Pari stoppiakin otin ja hienosti pysähtyi.

Sitten noutoa. Juostiin yhdessä ja heitin kapulaa. Nopeasti haki ja palautus nätisti eteen. Kerran tiputti, joten kapulan pitämistä pitää nyt oikeasti treenata, eikä vain aikoa.

Piilopaikallaolo noin minuutin. Asteita oli -5 ja hallin maapohja tietysti tosi kylmä. Itse paikallaolo sujui hyvin, mutta sen jälkeen Nerppu nosteli tassujaan. Nyt ei sitten oteta turhan pitkiä paikallaoloja pakkasella hallilla tai ulkona, jotta ei palelun takia nouse istumaan tms.

Pari luoksetulon läpijuoksua otin myös, mukavalla vauhdilla ja sitten paikallaoloa istuen. Liikkeestä seisomisen kahdesti takapalkalla, hyviä. Kaukot oli tosi kivat, oikein erityishyvällä loppupalkalla :) Nopeahkot vaihdot, eikä liikkunut ollenkaan eteen/taakse.

Loppuun otimme hyppytreeniä, jota meitä aikaisemmin hallissa treenannut mölliryhmä oli harjoitellut. Kolme hyppyä, joiden jälkeen nopea istuminen/seisominen/maahanmeno. Kiva harjoitella hyppyäkin vähän eri tavalla. Tosin kun nämä olivat agiesteitä, Nera tarjosi heti siivekkeen kiertämistä :D Jaiks.

Ihan tavis AVO-hyppy otettiin kahdesti ihan tavistokoesteellä vielä, hyvin onnistui sekin.

Nyt suunnittelemaan mitä ensi kerralla (MA) treenataan, vaihtelua rutiineihin ainakin :)

JK: Torstaina saatiin ensilumi maahan :D Pysyikin vuorokauden yli, mutta nyt on taas hieman vetisempi keli. Saisi kyllä tulla jo lumi maahan, pääsisi yrittelemään joulukorttikuviakin - niillähän on kohta jo kiire :DD

Maanantaiset tokottelut

Eilisissä KAS:sin tokotreeneissä otettiin ohjatusti paikallaoloa istuen ja maaten (piilo), sekä luoksetulon pysähtymistä siivekkeen avulla ja läpijuoksua luoksetulossa. Paikallaolot sujuivat ihan ok, mutta Nera oli mielestäni aavistuksen levoton piilopaikallaolossa (kurkin aina välillä). Hieman haisteli maata alussa muutaman sekuntin ajan, sitten katseli edessään leikkivää bokserinpentua ja toisia ohjaajia, jotka välillä kävivät palkkaamassa koiriaan. En tiedä johtuiko levottomuus siitä, ettei Nera oikein tiennyt missä loppupalkka on, kun jätin repun aika kauas paikallaolopaikasta, eikä Nerpulla ollut suoraa näköyhteyttä siihen. Vapauttaessani paikallaolosta Nera olikin lähdössä ihan väärään suuntaan palkkaa hakemaan - pitääkin siis vaihdella tuota missä palkka on. Mutta hyvin Nera kuitenkin pysyi paikalla, joten sen kummempia ongelmia tässä ei ollut. Paikallaolo istuen oli oikein hyvä.

Luoksetulon stoppia siivekkeen kiertämisen avulla otettiin heti alkuun. Me harjoiteltiin enemmän sitä siivekkeen kiertämistä ja kauempaa siihen irtoamista, mutta muutama onnistunut stoppikin saatiin aikaiseksi. Nera pysähtyy hyvin, joten jatkamme harjoittelua näin, ja kokonaisena liikkeenä otamme stoppia hyvin vähän ennen koetta. Uskon, että kokeessa se toimii ilman ennakointia - jää nähtäväksi ;)

Läpijuoksussa ei ollut ongelmaa: hyvä vauhti löytyi, kuten tavallista, eikä ennakoinut/odottanut pysäytystä.

Sitten niihin omiin touhuiluihin... Nopeita maahanmenoja treenattiin ja siitä sitten kaksi oikein onnistunutta avo-liikkeestä maahanmenoa. Takapalkan kanssa avo-liikkeestä seisominen, saisi olla vieläkin nopeampi pysähdys, mutta muuten hyvä. Kapulan pitämistä: on edistynyt, malttaa pitää, vaikka kädet tulevatkin kapulan kohdalle, ote hieman löystyy, mutta parantaa sitä. Nouto ei ihan onnistunut oppikirjan sääntöjen mukaisesti, kapula oli tosi inhottava ja hiekkainen. Ensi kerralla otetaan noutoa vähän suunnitelmallisemmin, löydetään sellainen kolo, että on tarpeeksi tilaa ja saadaan tarpeeksi vauhtia.

Hyppy sujui tosi kivasti. Otin taas alkuun kahdessa erässä, eli ensin jätin koiran seisomaan esteen toiselle puolella, käskin istumaan ja "tänne"-käskyllä hyppy luokse ja eteen istumaan. Sitten kahdesti koko liikkeenä.

Seuraamisissakin oli kiva kontakti ja hyvä paikka, käännöksetkin oli ihan jees. Loppuun leikittiin patukalla ja patukkaa kelpasi noutaakin.

Jatketaan tokoiluja joko torstaina tai lauantaina :)

Huurteisia häntiä - kuvia metsälammelta

Aurinkopäivä ja pitkästä aikaa pääsi koirien lisäksi ulkoiluttamaan kameraa :) Syksy on vähän huono aika uuden kameran hankkimiseen, kun ei pääse säiden takia paljoa harjoittelemaan, mutta jospa kohta saataisiin vaikka lunta maahan ja sitä kautta vähän lisää valoakin.

Juomatauko

Kuvissa esiintyy vanha tuttu sakki belgialaisia (omien tyttöjen lisäksi Tara & Tatti, sekä sheltti Tinka). Taiga Doo's G-pentuakin vähän kuvailin ulkosalla, mutta pennulle oli vähän liian kylmä ilma poseeraamiseen, joten pari pikaista näpsyä vain otin, eikä säädötkään olleet ihan kohdillaan. SIKSI minä suosinkin kesäpentuja ;)

Hännät huurussa :D

Taiga Doo's Go For It, ja ikää 6 viikkoa. Vauhtia olisi jo löytynyt, mutta tosiaan turhan kylmä ilma pienen pojan kurvailla pihalla.

Bloggerissa näyttää muuttuneet tuo kuvien katselu helpommaksi --> jos haluaa klikata isommaksi jonkin kuvan, se aukeaa nyt omaan ikkunaansa tähän tekstin päälle. Hyvä uudistus! :)

TOP 10 = Makuja on monenlaisia

Muutamasta blogista löytyi tällainen "haaste", johon haastan kaikki muutkin tutut bloggailijat osallistumaan. Eli oma TOP 10-lista koiraroduista. Omaa rotua ei saisi listalle laittaa, mutta mikä TOP 10 se ilman belgiä olisi...? Eli teen tämän(kin) haasteen vähän omalla tavallani ;) Belgitkin jaottelin vielä muunnosten mukaan, hyi minua...



1. Belgianpaimenkoira groenendael

Perustelut: Koska belgi on paras. Sopivan kokoinen, kaunis ja elegantti, toimiva  ja liioittelematon paimenkoiran rakenne, into tehdä hommia yhdessä ohjaajan kanssa, tietynlainen kiihkeys ja älykkyys, vauhti jne.

Belgejähän on laidasta laitaan, mutta hyvää belgiä parempaa koiraa ei olekaan. Toivoisin tulevaisuudessa näkeväni enemmän rodunomaisia belggareita, jotka näyttävät belgeiltä ja joiden kanssa voi harrastaa haluamaansa lajia. Kasvattajien soisi keskittyvän ulkonän lisäksi terveyteen ja luonteeseen.

Omat belgini ovat keskenäänkin hyvin erilaisia, molemmilla hyvät ja vähän huonommat puolensa, mutta en ole kyllä rotuvalintaa katunut. Sanotaanko niin, että kaikki muut koirat tuntuvat belgiin verrattuna hiukan tylsiltä... :D



2. Belgianpaimenkoira tervueren

Melkein yhtä sievä kuin groenendael ;) Unelmatervuni olisi oikein punainen, oikein mustalla maskilla. Mukava säpäkkä luonnekin olisi plussaa...!



Kuvassa muutaman kuukauden ikäinen Jabu-tervueren.










3. Bordercollie 

Tämä on se rotu, joka voisi kiinnostaa minua belgin lisäksi ihan oikeasti. Jos belgejä löytyy laidasta laitaan, niin bortsuissa hajontaa vasta onkin. Voisi olla haasteellista löytää juuri minun makuun sopiva bc. Vaikka sellaisiakin tietysti on...

Minusta BC on parhaimmillaan erinomainen harrastuskaveri tokoon ja agilityyn. Ulkonäkökin on miellyttävä.

4. Belgianpaimenkoira malinois

Malikassa epäilyttää lyhyen turkin vaikeus... Mielestäni pitkätukat ovat helppohoitoisempia! :D

Jotenkin malikat vaikuttavat onnettomuusalttiimmiltakin kuin grotskut ja tervut. Mutta jos kiva näy-linjainen nappiyhdistelmästä osuisi kohdalle, niin ainakin voisin harkita :)

5. Kelpie

En oikein tiedä kelpiestä mitään, mutta olen tavannut muutaman mukavalta vaikuttavan yksilön. Luulisin, että tästäkin rodusta löytyisi tarpeeksi potkua ja miellyttämisenhalua. 

Ulkonäöltään hieman karu peruskoira, mutta rakenteeltaan toimiva. Liian pieni PK-puolelle...? 

Paimenkoirat ylipäätänsä ovat lähellä minun sydäntäni. 

6. Sheltti

Sheltti on sitten se "jonain päivänä"-rotu.

Haluaisin oikein sievän merle-nartun, jonka kanssa voisi harrastaa agia ja näyttelyitä. Sitten joskus.







7. Australianpaimenkoira 

Tämä on ehkä enemmän sellainen "teoriassa vaihtoehto"-koira. Olen tavannut monta aussia, mutta en kovin montaa, joiden luonne olisi itseäni miellyttänyt. Tässäkin rodussa (kuten bc:ssä) näkyy kyllä rodun äkillinen suosio: kasvattajia ja koiria löytyy laidasta laitaan. Mutta jos joskus sattuisi kohdalle erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä, josta löytyisi pentu käyttöön ja näyttöön, niin voisin ehkä harkitakin.











8. Samojedi

 Sammarit ovat tosi kauniita ja jos asuisin maalla (olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa vaikka valjakkovetoa tms.), niin voisin hyvinkin ottaa sammarin lauman jatkoksi. Näyttely- ja vetoharrastukseen sopivan yksilön.

Tokossa en ole kovin moneen sammariin törmännyt, eikä tämä taida agissakaan olla kovin yleinen rotu... Vaikkakin poikkeuksiakin löytyy, kuten kuvakin todistaa :)








9. Valkoinen paimenkoira

Jos olisi tarvetta isokokoiselle seurakoiralle, ja sattuisi löytämään hyväluonteisen yksilön... Ulkonäöltään todella kaunis. Harmi vain, ettei yksikään valkkari ole sattunut kameran eteen :/ Joten ei kuvaa tällä kertaa.

10. Hollanninpaimenkoira

En oikeastaan tunne yhtään holskua, eikä niitä ole sattunut samoihin harrastuspiireihinkään. En varmaan kuunaan päivänä tule holskua ottamaan, mutta onhan siihen pieni teoreettinen mahdollisuus... Onhan se sentään paimenkoira ja muistuttaa etäisesti (ulkonäöltä) belgiä.

Totista tokopäivitystä ;)

Eilen oltiin Nerpun kanssa tokoilemassa. Ohjelmassa oli mm. hyppyä ja noutoa, ja tällä kertaa ohjaajakin oli kartalla niin palkkaamisen kuin yleensäkin treenaamisen suhteen. Nerppu oli kivassa vireessä ja teki hommia hyvin. Erityisen tyytyväinen olen noutoihin, joita ensin otettiin itseksemme vauhtinoutoina (juoksen yhdessä koiran kanssa ja nakkaan kapulan, koira palauttaa perusasentoon) ja sitten kouluttajan kanssa katsottiin vähän sitä kapulan pitämistä, missä siinäkin ollaan edistytty. Vielä pitää opetella sitä irroittamisen ajoittamista - Nerallahan ote kapulasta löystyy heti, kun ojennan käsiä kapulaa kohti. 

Hypyssä se esteen taakse istuminen oli tällä kertaa vähän nihkeää, joten treenailin sitä pari kertaa erikseen loppuun. Hypätessä pitäisi myös irrota kauemmas esteestä, jotta takaisin hyppääminen olisi helppoa. Mietin kokeilisiko tähän sellaista namipallosysteemiä... Tennispallo-ostoksille siis...! 

Sitten otettiin kaukoja takapalkalla. Pitää kokeilla parempaa takapalkkaa, jotta saisi vaihtoihin vauhtia. Jotain erityisherkkua. Ehkä pitää ottaa tätä myös ihan kädellä ohjaten koiran edessä, jotta se ideakin vahvistuu pienen koiran pääkopassa ;) Ei kiirehditä, kun hyvällä alulla ollaan.

Otin jäävät AVO-tyyliin. Kumpikin ihan jees, maahanmeno oli jopa melko nopea. Pysähtyminen olisi voinut olla säpäkämpi, joten pitää nyt palkita taakse välittömästi pysähtymisestä. 

Sitten seuraamista ja takapään käyttöä, sekä pari lyhyttä piilopaikallaoloa. Ryhmäpaikallaoloon ei ehditty tällä kertaa jäämään, kun piti lähteä kotiin hieman aikaisemmin, mutta tosi kovassa häiriössä nuo omat paikkikset sujuivat kyllä hienosti. Tein yhden paikallaolon seisten niin, että Neran edessä parin metrin päässä toinen koirakko harjoitteli vauhtinoutoa (ohjaaja ja koira lähtivät vauhdikkaasti juoksemaan) - tulipahan testattua miten hyvin Nerppu malttaa pysyä paikoillaan tällaisessakin häiriössä: vilkaisi kyllä koiraa, mutta ei liikahtanutkaan. Hyvä Nerppu! 

Treenien ei-niin-onnistuneeseen osioon voi kyllä lukea meidän luoksetulon pysähdysharjoittelut putken avulla. Ei Nera hoksannut ideaa ollenkaan, vaan rymisteli vain täysillä putkeen ja täysillä sieltä minun luokse. Ihan niinkuin ollaan treenattukin; agissa. Eli tämän putki-idean voinee haudata meidän kohdalta - ei se toimi. Jatkamme sitten läpijuoksuja ja pysähtelyjä erikseen :) 

Tänään käytiin aamulenkillä soramontuilla tutussa mustassa laumassa. Kuva on kylläkin edelliseltä reissulta, mutta ei kerrota kenellekään ;)

Ja lisää tokoa, tottakai...

Ollaan jo marraskuussa; eipä uskoisi ainakaan sään puolesta. Lumi ja pakkanen olisivat tervetullutta vaihtelua tähän harmaaseen syksyyn. Kohtahan kummastakaan ei liene pulaa, joten odotellaan rauhassa ;)

Neran kanssa käytiin eilen ohjatuissa treeneissä ja tässäpä lyhyt treeniraportti. 

Nerppu & pallo

Aloitimme paikallaololla, kesto pari minuuttia. Kävin piilossa ja osan aikaa olin osittain piilossa (= vakoilin väliseinän takaa). Nerppu oli skarppina ja rauhallinen. Ei häiriintynyt siitä, että viereinen koira lähti kävelemään, eikä liikkurin kävelemisestä ja vieressä seisoskelusta. Namikuppi oli repussa ja reppu näkyvillä. Alussa aion pitää repun=palkan Neran näköetäisyydellä ja sitten, kun piilopaikallaolossa alkaa olla varmuutta, reppukin jätetään "kehän ulkopuolelle". 

Minä en ollut eilen ihan tokoiluiskussa. Liekö flunssa tulossa, mutta oli todella väsynyt fiilis ja ajatus ei ollut ihan mukana kaikessa tekemisessä. Olin kyllä suunnittellut meille ohjelman, jota noudatettiinkin, mutta esim. palkkauksen kanssa olisi pitänyt olla tarkempi. Nerppu oli ihan kivassa vireessä ja teki hienosti hommia, joten sinällään oma huono tokoiluvire ei vaikuttanut treenailuun sen kummemmin. 

Hyppyä otettiin neljä kertaa. Ensin kahdesti AVO-tyyliin: Nera hyppää, käsken sen istumaan esteen taakse ja hyppäämään takaisin (käsky "tänne") ja suoraan eteen. Sivulletuloa en ota, jotta Nera ei alkaisi ennakoimaan sitä. Kahdesti otettiin hyppy niin, että juoksin itse palkkaamaan taakse - tällä hain ihan sitä, että se irtoaisi vähän kauemmas hypystä ja on helpompi sitten hypätä takaisin. Hyvin sujui molemmilla tyyleillä. 

Sitten ohjatusti ruutuun lähetystä kosketusalustan luokse. Nerppuhan irtoaa ruutuun vauhdilla, joten tässä vaiheessa liikettä pitäisi alkaa viedä eteenpäin -> seuraava vaihe olisi se, että palkkaa ei haeta minulta, vaan se tulee ruutuun/ruudun taakse. 

Otin kaukoja, joihin kaipaan hiukan intoa ja vauhtia vaihtoihin. Pitää kokeilla sitä takapalkkaa tässä miten sen kanssa sujuisi. 

Jade poseeraa :D

Sitten oli tarkoitus ottaa koemaista treeniä, ketjuttaa kaksi liikettä ja palkata niinkuin kokeessa, mutta tässä vaiheessa olin ilmeisesti puoliunessa, koska palkkasin ylenpalttisesti nameilla ensimmäisen liikkeen (luoksetulon läpijuoksu). Seuraavan liikkeen (liikkeestä seisominen AVO) palkkasin sitten iloisesti silittelemällä ja kehumalla. Ideaalihan tässä olisi ollut loppupalkan yhdistäminen koemaiseen treeniin, mutta tehdään niin sitten ensi kerralla :) Liikkeestä seisominen oli muuten hieno! Sitä pitää ottaa välillä takapalkalla, jotta seisahtumiset pysyvät nopeina.

Otin myös paikallaolot istuen ja seisten, hyvät suoritukset molemmat ja loppuun vielä lyhyen piilopaikallaolon loppupalkalla. 

Katsotaan mahdutaanko Pohjoisen Belgien tottisvuorolle mukaan. Pääsisi Nerppukin ottamaan tuntumaan OKK:n halliin, kun sielläkin todennäköisesti joskus kisataan tokossa. 

Luin juuri Pärssisen Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet-kirjan ja sain siitä ainakin paljon ajattelemisen aihetta. Pitää pohtia enemmän omia vahvuuksiani ohjaajana ja koiran vahvuuksia, ja ottaa ne huomioon treenejä suunnitellessa, jotta saadaan jatkossa meistä molemmista 100% irti treeneissä :)