Hurlumhei-fiiliksillä

Viime viikolla ei päästy ohjattuihin agitreeneihin, koska Neralla oli olkavarressa haava, joka täytyi näillä loska-kurakeleillä suojata siteellä. Side oli sen verran korkealla jalassa, että se hiersi kainaloa liikkeessä, joten sen takia oli sitten jätettävä treenitkin väliin. Haava oli reilu sentin pituinen, eikä mitään hajua mistä se oli tullut. Ilmeisesti osunut johonkin risukoissa rymytessään.

Tällä viikolla taas ohjattuja treenejä ei ole, mutta käytiin sitten eilen itseksemme hallilla. Mukana oli pikkusiskoni ja molemmat koirat pääsivät vähän pikkurataa tekemään. Neralle tein myös valssitreeniä ja irtoamista pussiin kaukaa (noin 5-7m päästä).

Jade on sen verran helposti nollasta sataan kiihtyvä, että agilityn katsominen ei ole mikään helppo pala sille - varsinkaan, kun emäntä huitoo radalla menemään väärän koiran kanssa. Jaden desibelit olivat aika kovat ja Nerpulle se oli pikkuisen liiankin kiihdyttävä elementti :-P Nera pysyi kyllä hanskassa ja radalla, mutta ei ollut niin hyvin kuulolla kuin normaalisti. Tai sitten se ei oikeasti kuullut ;-) Mutta tuollaiseen huutoon saa tottua, jos meinaa joskus kisatakin. Samanlaisia kiljukauloja löytyy radan vierestä useampikin kisoissa, eli otetaan Jade treeneihin mukaan toistekin ;-)

Sussun kanssa

Meininki olisi siis vähän sitä hurlumheitä. Mentiin lujaa, mutta rimat eivät lennelleet ja silloin, kun oli kuulolla, niin ohjautui nätisti vaikeammatkin kulmat. Edelleen sai ihastella sitä miten hienosti Nera on alkanut irtoamaan :-) Hieno tyttö.

Jadekin meni hyvin, mutta se on niin kamalan nopea, että turhautuu välittömästi, jos ohjaus on sekunnin sadasosan myöhässä. Sillä oli kuitenkin kivaa, joten se on pääasia :-)

Ensiviikolla päästään sitten Nerpun kanssa taas ohjattuihin treeneihin oppimaan uusia kimurantteja kieputuksia...! Sitä odotellessa treenataan vähän keppikulmia itseksemme.