Jäljet olivat noin 400m pitkiä. Molemmilla oli kolme keppiä. Neran jäljellä oli yksi tiukka kulma ja yksi loiva käännös. Jaden jälki oli V-mallinen. Maasto oli märkää sammallikkoa, Jaden jälki oli osittain hirvittävää ryteikköä. Jälkien kohdalla oli poron jälkiä (missäpä niitä ei täälläpäin olisi...?) ja Jaden jälkeä tehdessäni irtokoira juoksi jäljen poikki. Molemmille janalähtö. Neran jälki vanheni noin 40 minuuttia ja Jaden tunnin ajan.
Ekaksi jäljelle pääsi Nera. Hienosti tyttö muisti mitä ollaan tekemässä ja ajoi koko jäljen maltillisesti ja tarkasti. Kaikki kepit nousivat. Kulmatkin ajoi todella hyvin.
Jade oli vuorossa seuraavaksi ja sillähän sitten olisi taas vauhtia piisannut. Silti malttoi ajaa kulman tarkasti ja nosti kepitkin. Vauhtia oli vaan niin pirusti loppua kohti, että annoin pahimman ryteikön ajan jäljestää liina perässään ja kävelin vain mukana. Siinä se vauhtikin kummasti hidastui...? Ehkä se johtui maastostakin :)
Jokatapauksessa erittäin hyvä kauden aloitus molemmilla. Jaden kanssa pitäisi edelleen harjoitella malttia (miten sitä edes treenataan ja onko vauhti huono juttu, kunhan pysytään jäljellä...?). Neran kanssa ehkä erilaisia maastoja ja vieras ihminen tallomaan jäljet + hajustamaan kepit.
Tästä jatketaan huomenna esineruudun parissa. Ehkä yhdet jäljetkin käydään vielä illan päälle ajamassa :)
Nämä taitaa olla niitä parhaimpia jäljestyssäitä pitkään aikaan? Kohta päästään "nauttimaan" verenimijä-hyttysistä. :DDD Sitten taas syksyllä on mukava rämpiä koissujen perässä metsässä.
VastaaPoistaAurinkoista huhtikuun loppua! Keskiviikkoon. :o)