Kotona ollaan!

Nopan ensimmäinen viikko uudessa uudessa kodissa alkoi jännittävissä merkeissä, kun Susanna ja Rölli tulivat meitä tapaamaan ja pennut saivat leikkiä keskenään. Kokoerosta huolimatta estrelapoika ja shelttityttö tulivat erinomaisesti juttuun, alkuihmettelyn jälkeen. Pari tuntia jaksoivat leikkiä ja kävimme pikkulenkin tekemässä Kuivasjärven jäällä, missä pennut saivat pinkoa niin lujaa kuin pääsivät (mikä ei ollut mitenkään hirveän lujaa). Samalla harjoiteltiin vähän luoksetuloa ja nimensä Noppa tuntee jo. Se tietää myös, että minulta löytyy taskusta herkkuja, joten olen sellainen tyyppi, jota kannattaa vähän pitää silmällä ;)

Noppa vaikuttaa edelleen tosi reippaalta. Näitä minun aikuisia koiriani se mielellään seurailisi ja etenkin Nerppu näyttäisi olevan Nopan idoli. Nerasta Noppa on yhtä kiehtova kuin rutto - välillä Nera katselee pennun touhuja kiinnostuneenakin, mutta jos pentu puolestaan on liian kiinnostunut Nerasta, tahtoo Nerppu sitten omaan rauhaansa. Omaa rauhaa pitää aikuisille suodakin, niin paljon kuin ne tahtovat. Hajuraon pitäminen pikkukaveriin tässä vaiheessa on ihan sallittua - ja varmasti myöhemminkin. Onneksi on tuo koiraportti, jolla voi rajoittaa koirien kulkemista.

Asiat Noppa toimittaa melko tarkasti paperille, muutamaa hutia lukuunottamatta ;) Uloskin välillä saattaa lirahtaa, mutta siellä on paljon kaikenlaista kiinnostavaa, joten sisäsiisteysprojekti alkaa hitaanlaisesti. Talvipennun kanssa se ei ole mikään ihme. Ulkona ollaan ihmetelty mm. aurausautoa ja lumikolaa. Rohkea pentu ei ole kovistakaan äänistä vielä hätkähtänyt, mikä vaikuttaa lupaavalta. Sheltithän ovat monesti sellaisia herkkiksiä ja ennen pennun ottoa mietin, että miten minulle sopii herkkä sheltti harrastuskaveriksi, mutta miltään hirmuherkkikseltä Noppa ei onneksi ainakaan vaikuta.

Nopan yksi lempipaikka on pehmokäärmeen kainalo

Eilen hieman "tokoiltiin" Nopan kanssa ja harjoiteltiin istumista, paikallaoloa ja seisomista. Tuota seisomista saa nyt alkaa treenailemaan kovastikin, koska ilmoitan Nopan Seinäjoen pentunäyttelyyn, joka on jo toukokuussa - sitä ennen pitäisi opetella kehäkettuilemaan :D Nopalle onkin jo suunniteltu näto-treenejä ja jotkut mätsäritkin varmaan ehditään käydä ennen pentunäyttelyä.

Tänään harjoiteltiin myös yksinolemista. Onhan Noppa ollut pikkuhetkiä itsekseen ja välillä koiraportin toisella puolella yksin, mutta tänään se sai jäädä yksin kauppareissun ajaksi. Tai no, yksin ja yksin - olihan siinä portin toisella puolella belgitytöt "tukena ja turvana". Pentu oli nukkunut todennäköisesti suurimman osan ajasta, aika uneliaan oloinen pikkukamu minua köpötteli vastaan eteisessä.

Jade oli Muhoksella loukannut anturansa johonkin terävään ja haava piti paketoida, mikä luonnollisestikin teki Jadesta kolmijalkaisen konkkaajan. Sen takia olen vähän rajoittanut Nopan ja Jaden tutustelua; Jade saa potea kipeää koipeaan ilman pikkusheltin tungettelevaa seuraa nyt pari päivää ihan rauhassa.