Kilttejä lapsia

Joulua on vietetty rauhallisissa tunnelmissa. Mitä nyt yksi Neran yli-innokkaista sulhoista piipahti pihalla taas kutsumattoman vieraan roolissa aattoaamuna. Neran juoksu ei ole vielä alkanut, mutta urosten ja oikeastaan narttujenkin mielestä Nera tuoksuu jo tosi hyvältä.

Joululahjoja on jaettu eilen ja tänään, kun jouluaatto vietettiin äidin luona ja joulupäivä siskoni luona. Koiratkin saivat ydinluut ja pehmolelut. Jade ei ollut niinkään innostunut lelusta, mutta paketin avaaminen oli siitä hauskaa. Neralle sen sijaan kelpasi lelut mainiosti ja nallejen suolestaminen onkin yksi sen lempipuuhista ;-)

Minä olen ilmeisesti ollut ihan kiltti tänä vuonna, koska pukki toi minulle paljon luettavaa Neil Youngin ja Keith Richardsin elämänkerroista hawaijilaisiin viisauksiin. Niiden parissa vierähtää hetki jos toinenkin :-)

Frank Sinatran, Michael Bùblen ja Vesku Loirin joululaulujen soidessa taustalla ollaan syöty hyvin ja paljon, kuten jouluperinteeseen kuuluu, ja suklaatakin on vielä useampi rasia tarjolla. Koirat saivat myös pienet maistiaiset kinkkua. Nera etenkin on kunnostautunut kokin apulaisena ja nukkunut keittiössä, vaikka asteet siellä nousevat melko korkealle, kun puuhellalla koko päivän kokkailee... Jos nukkuu kauempana, voi vaikka missata lattialle tippuneet ruoat.

Kuka tilasi yhden huurteisen pölkkärin?

Sylikoira-Nerppu

Siskoni luona meitä odotti uusi tuttavuus, estrelanvuoristokoira Rölli. Oikein reipas ja hauskanoloinen koirapoika, 7½-viikon ikäinen. Jade ei huomioinut Rölliä mitenkään, se oli aivan liian kiireinen Tillin paimentamisen kanssa. Nera huomasi kyllä ja melkein vähän leikkikin Röllin kanssa, mutta isojen tyttöjen seura oli hauskempaa. Rölli sai sitten tyytyä meihin ihmisiin ja kovasti me sitä rapsuttelimme ja paijasimme.

Riiviö!

Röllissä oli vielä se ihana pikkupennun haju. Nuo aikuiset koirat vain eivät näyttäneet huomaavaan mitään ihanaa ja vastustamatonta pennussa.