Revontulia ja kennelyskää

Otsikossa olikin tiivistettynä hiihtolomaviikon sisältö. Vietimme suurimman osan viikosta maalla ja ihan suksiakin pääsin kokeilemaan Iijoen jäälle. Ennen pohjoisempaan päin suuntaamista kävimme perjantaina hallilla tokoilemassa Neran kanssa ja Nerppu oli oma iloinen ja sypäkkä itsensä - ei tietoakaan valeraskauskoomailuista ja kaikki tokottelut sujuivat hienosti. Treenasimme ruutua, piilopaikallaoloa, kaukoja käskytettynä ja jääviä. 

Sisko ja sen sisko (no ainakin puolikas)

Lauantaina vierailimme Sussun, Pekan ja Tilli-belgin luona Muhoksella, siitäkin kuvia tekstin lomassa. Ihana uusi koti Tillillä perheineen :)

Nera löytää AINA lelut :)

Sitten tuohon ikävämpään uutiseen: kennelyskää on ollut todella paljon liikkeellä ja Nerakin siihen sitten sairastui. Tornion näyttelystä on moni tuttu koira yskän saanut, mutta ihan treeniryhmässämmekin on suurin osa koirista sen sairastanut nyt alkukeväästä. Neralla yskä alkoi maanantaina ja limaakin se oksenteli. Jade on ollut oireeton toistaiseksi ja toivottavasti pysyykin niin. Pahimmat päivät Neralla olivat maanantai ja tiistai, mutta jo keskiviikkona se vaikutti ihan terveeltä. Koko ajan Nerppu on ollut pirteä ja iloinen, joten kuumetta ei ole ollut, eikä ilmeisestikään muutenkaan pahana tuo kennelyskä.

Vaikka yskä vaikuttaa jo parantuneen, niin tämähän tietää meille vaihteeksi treenitaukoa. Nera saa vielä ainakin ensi viikon tyytyä tavallisiin remmilenkkeihin, eikä pääse leikkimään muiden kanssa tai vapaana juoksentelemaan. Jälkitauteja emme halua, emmekä muita tartuttaa. Harmi tietenkin joutua taas treenitauolle, kun vastahan taukoilimme juoksun takia, mutta pääasia on tietysti, että Nera saa toipua rauhassa. 

Tilli susihukkanen

Jade tahtoo leikkiä!

Neralla on omaa hauskaa... 

Revontulia on tullut bongailtua useampanakin iltana, mutta huikeaa väriloistoa ei meilläpäin nähty. Siksi en edes yrittänyt valokuvata näkemääni, vaan tallensin ne vain muistini lokeroihin ;) Upeimmat revontulet näin muutama vuosi sitten Norjan näyttelyreissulla, taisimme olla jo Suomen puolella taukoilemassa ja koko taivas leiskui vihreänä ja punaisena. Harmi, ettei silloin jaksanut aamuyöstä kameraa lähteä hakemaan. Mutta kyllä ne revontulet vielä kamerankin tähtäimeen osuvat.

Jadesta on pakko mainita, että se oli äärimmäisen huolestunut minusta, kun kävimme hiihtelemässä. Mikälie epäusko sillä oli etenemiseeni, kun sen oli pakko hipsutella koko ajan vieressä ja katsoa pysynkö pystyssä ja jaksanko kotiin asti ;) Ehkä sen paimennusvietti iski taas, kun emännän meno ei näyttänyt varmastikaan kovin vakuuttavalta. Mutta vaikka tekniikassa on hiomista ja suksissakin ehkä liikaa luistoa, niin olipa se hiihtäminen mukavaa. Polvi ei oikein tykännyt siitä, mutta ehkä sekin siinä vertyy, kunhan pääsen useamman kerran suksille tälle keväälle. 

Treenirintamalla siis hiljaiseloa toistaiseksi. Nerpun kanssa treenailemme kotosalla pieniä motivoivia treenejä ja hiotaan tekniikoita, mutta mitään sen kummempaa ei nyt ymmärrettävästä syystä ole luvassa. Itse menen huomenna tokokokeeseen talkoilemaan - mukava kerrankin päästä seuraamaan muiden suorituksia ilman, että pitäisi jännittää omaa suoritusta koko ajan :)