keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Lomailua


Norjasta kotiuduttuani lähdimme vielä samana aamuna mökille, matkalla kaappasimme kyytiimme pikkusiskot, Sussun ja Tillin (Taiga Doo's Desiree).

Kolme kaverusta, Jade, Tilli ja Dina saivat hurjat leikit aikaan. Kolmikko viihtyi pihalla ajaen toisiaan takaa, jahdaten toistensa sijaan palloja ja keppejä, vahtimalla tonttia kuorossa haukkuen... Hauskaa tuntui olevan.

Sisällä riekkuminen oli kielletty ja siellä tytöt rauhoittuivatkin kiltisti lepäämään - kunhan malttoivat sisälle asti tullakaan!

Jade ja Tilli pääsivät myös tositoimiin, jäljelle.

Ensin esineruutua, jossa Jadekin kolmannella lähetyksellä toi esineen! Jes ;) Tillille otettiin ruudun alkeita.

Vanhentumaan oltiin jätetty Jaden jälki ja Tillille kaksi lyhyttä jälkeä.

Tilli pääsi ensimmäisenä hommiin. Tein yhden ihan tuoreen jäljen Tillille niin, että Tilli oli siinä katselemassa. Jäljellä oli pituutta 10 metriä ja päässä oli keppi.

Hienosti käyttää Tilli-pentu nenäänsä. Eteni jäljellä suoraan kepille ja nosti sen, mistä iso palkka.
Sitten seuraavalla jäljelle, joka oli vähän pitempi ja kaareva. Jälleen Tilli jäljesti tarkasti ja nosti kepin. Sama toistui myös kolmannella jäljellä.

Jaden jälki oli n. 300 m, kolmella kepillä, jälki risteili vähän sinne sun tänne, yhdellä terävällä kulmalla. Janalähetys.

Jiillä taas oli totutusti vauhtia, jota hillitsin parhaani mukaan. Kaikki kepit nousivat, mutta jotenkin hommassa oli sellainen hönköttämis-meininki - kiireellä eteenpäin ja välillä katseli tielle päin, missä meitä odoteltiin. Keskittyminen ei siis ihan kymppi tällä kertaa.

Dina tuli sitten paikanpäälle ja ajoi kaikki jäljet kertaalleen :D

Keskiviikkona kävimme tekemässä Jadelle ja Dinalle jäljet. Jiille alokasluokan jälki ja Deelle n. 300m pitkä jälki, yhdellä kulmalla.

Dee suoritui omastaan alle kahdessa minuutissa. Me emme olleet vielä Jaden kanssa ehtineet edes lähteä jäljelle, kun nämä äiti ja Dina jo palasivat...!

Jade eteni jäljellä hyvin. Janalla taas oikaisi jäljen suuntaan, mutta jäljesti todella maltillisesti ja tarkkaan. Keppejä jäljellä oli neljä, joista viimeinen jäi metsään. Kulmat ajoi pyöreästi, tien ylityksessä hukkasi hetkeksi jäljen, mutta ilmavainulla nosti jäljen uudelleen ja jatkoi matkaa löytäen pian keppi-kolmosen.

Vika kepin olin laittanut törpösti tavallaan suoraan kulmaan, josta olin poistunut. Jii meni taas kulman pyöreästi ja keppi jäi poimimatta. Muuten erinomainen suoritus ja ennenkaikkea rauhallinen!

6 kommenttia:

  1. Dina kuulostaa nenunkäytön mestarilta! Ootteko kokeilleet Diille verijälkeä? Varmasti innostuis kovasti, kun riistaviettiäkin cockerilta löytyy. Treeni-intoa koko jengille!

    VastaaPoista
  2. Dina on tuossa hommassa luonnonlahjakkuus! Ja se into touhuun on valtava - Dina tietää kyllä milloin ollaan menossa jäljestämään, eikä taida cockerineidon mielestä parempaa puuhaa ollakaan :)

    Pitäisi itse tutustua tarkemmin verijälkeen.

    VastaaPoista
  3. Ostatte vaan marketista naudanveripulloja (pakaste) ja veretätte esim. superlonsienen. Se sitten narunpäähän kiinni ja jälkeä kävelemään. Ekalla kerralla jälkeä kannattaa vanhentaa ainakin 8 h, ehkä jopa pidempään. Yleensä verijäljen annetaan vanhentua kunnolla (12-24 h). Ennen jäljen ajamista jäljen loppuun viedään "kaato", esim. hirvensorkka.

    VastaaPoista
  4. Paula vielä kerran23. lokakuuta 2008 klo 19.14

    Lisäys...

    Ostin kerran useamman naudanveripullon meille pakasteeseen Hipan verijälkiharkkoja varten. Olin ostamassa putelleja perjantai-iltana. Tuli vähän hassu fiilis, kun toiset lappoivat kassahihnalle kaljaa ja minä veripulloja. ;-b

    VastaaPoista
  5. Juu, pitää kokeilla! Dina varmaan villiintyy täysin :)

    VastaaPoista