Vuodatuksen puolella...

... jatkuvat jutut taas. Tämä blogi jää kuitenkin "elämään" ja ns. varablogiksi. Mistä sitä tietää jatkuvatko Vuodatuksen ongelmat uudistuksista huolimatta.

Vuodatuksen etuja Bloggeriin on kuitenkin selkeys ja helppokäyttöisyys, sekä muokattavuus. Itse en osaa bloggeria muokata mieleisekseni.

Vuodatukseen on myös helpompi kommentoida. Sinne on matalampi kynnys vieraidenkin jättää kommenttia kuin tänne.

Bloggerin ulkomuoto miellyttää minua enemmän kuin Vuodatuksen... Pienet kehystetyt kuvat ja teksti. Ne ovat kuitenkin melkeinpä ainoita plussia Vuodatukseen verrattuna. Sekä tietysti se, että bloggerin kanssa ei ole ollut itsestäni johtumattomia vaikeuksia ;)

Lomailua

Norjasta kotiuduttuani lähdimme vielä samana aamuna mökille, matkalla kaappasimme kyytiimme pikkusiskot, Sussun ja Tillin (Taiga Doo's Desiree).

Kolme kaverusta, Jade, Tilli ja Dina saivat hurjat leikit aikaan. Kolmikko viihtyi pihalla ajaen toisiaan takaa, jahdaten toistensa sijaan palloja ja keppejä, vahtimalla tonttia kuorossa haukkuen... Hauskaa tuntui olevan.

Sisällä riekkuminen oli kielletty ja siellä tytöt rauhoittuivatkin kiltisti lepäämään - kunhan malttoivat sisälle asti tullakaan!

Jade ja Tilli pääsivät myös tositoimiin, jäljelle.

Ensin esineruutua, jossa Jadekin kolmannella lähetyksellä toi esineen! Jes ;) Tillille otettiin ruudun alkeita.

Vanhentumaan oltiin jätetty Jaden jälki ja Tillille kaksi lyhyttä jälkeä.

Tilli pääsi ensimmäisenä hommiin. Tein yhden ihan tuoreen jäljen Tillille niin, että Tilli oli siinä katselemassa. Jäljellä oli pituutta 10 metriä ja päässä oli keppi.

Hienosti käyttää Tilli-pentu nenäänsä. Eteni jäljellä suoraan kepille ja nosti sen, mistä iso palkka.
Sitten seuraavalla jäljelle, joka oli vähän pitempi ja kaareva. Jälleen Tilli jäljesti tarkasti ja nosti kepin. Sama toistui myös kolmannella jäljellä.

Jaden jälki oli n. 300 m, kolmella kepillä, jälki risteili vähän sinne sun tänne, yhdellä terävällä kulmalla. Janalähetys.

Jiillä taas oli totutusti vauhtia, jota hillitsin parhaani mukaan. Kaikki kepit nousivat, mutta jotenkin hommassa oli sellainen hönköttämis-meininki - kiireellä eteenpäin ja välillä katseli tielle päin, missä meitä odoteltiin. Keskittyminen ei siis ihan kymppi tällä kertaa.

Dina tuli sitten paikanpäälle ja ajoi kaikki jäljet kertaalleen :D

Keskiviikkona kävimme tekemässä Jadelle ja Dinalle jäljet. Jiille alokasluokan jälki ja Deelle n. 300m pitkä jälki, yhdellä kulmalla.

Dee suoritui omastaan alle kahdessa minuutissa. Me emme olleet vielä Jaden kanssa ehtineet edes lähteä jäljelle, kun nämä äiti ja Dina jo palasivat...!

Jade eteni jäljellä hyvin. Janalla taas oikaisi jäljen suuntaan, mutta jäljesti todella maltillisesti ja tarkkaan. Keppejä jäljellä oli neljä, joista viimeinen jäi metsään. Kulmat ajoi pyöreästi, tien ylityksessä hukkasi hetkeksi jäljen, mutta ilmavainulla nosti jäljen uudelleen ja jatkoi matkaa löytäen pian keppi-kolmosen.

Vika kepin olin laittanut törpösti tavallaan suoraan kulmaan, josta olin poistunut. Jii meni taas kulman pyöreästi ja keppi jäi poimimatta. Muuten erinomainen suoritus ja ennenkaikkea rauhallinen!

Lumisten vuorten maassa

Viikonloppu vierähti näyttelytunnelmissa. Mukana ei tällä kertaa ollut oma haukkuni, vaan läksin Paulaa tuuraamaan ja vein kehiin Hippa-göötin. Ihan lähikylässä näyttely ei ollut, vaan löysimme itsemme pitkän bussimatkan päätteeksi Norjasta, Tromssasta.

Hippa oli rauhallinen matkatoveri, joka ei tuntunut oudoksuvan ollenkaan tapahtumien käänteitä, vaan tottuneena Norjan matkaajana ja kokeneena kehäkettuna taapersi mukanani. Kehässä en saanut Hippaa juoksemaan ihan niin iloisesti ja pirteästi kuin olisin halunnut, mutta lopputuloksena silti SERT, CACIB ja VSP - näin ollen Hipasta tuli Norjan Muotovalio!

Matkatoverimme Diva (Sysisalaman Diiva) oli groenendael-kehässä PN2, saaden vara-SERTin ja vara-CACIBin. Onnea vielä, Sari ja Diva! Kiitos teille mukavasta seurasta matkan varrella!

Reissulla nähtiin lumisten vuortenhuippujen lisäksi upeita vuonoja, hassuja norjalaistaloja vuorien rinteissä, sekä revontulia, poroja ja lunta - kolme viimeksi mainittua Suomen puolella! Hengästyttäviä maisemia palaamme katselemaan (ja kuvaamaan) paremmalla ajalla... Jade mukana!

Pimeetä tokoilua

Tänään illalla yliopistolla kokoontui pieni jengi innokkaita belgiharrastajia tokoilun merkeissä. Mukana menossa Paula ja Poppanen, Jenni ja Rulla, Sussu, Pekka ja Tilli, sekä tietty allekirjoittanut kaksikko!

Jadelle tekee ihan hyvää treenata sysipimeässä. Sitä siellä todellakin on... Muutama lamppu kun on katuvaloista palanut. Tässä se häiriöherkkyys näkyy, kun pimeässä kaikki näyttää vähän erilaiselta.

Jade kuitenkin malttoi seurata ok hihnassa. Vapaana se seurasi kuin kokeessa, eli lähti edistämään ja sitten katseli vähän jokapuolelle mitä oli liikkeessä. Eli lisää treenaamme vain liikkeelle lähtöä, jota olenkin naksutellut kohdilleen. Pitäisi vain malttaa sitä lyhyttä seuraamista junnata.

Jäävät olivat todella hyvät. Myös se seisominen, jossa en antanut tällä kertaa mitään apuja, onnistui hienosti. Jes!

Kaukot erinomaiset, luukunottamatta viimeistä maahanmenoa, jossa jouduin antamaan toisen käskyn - siinä oli vähän liikaa häiriötä, kun Pamu ja Pop olivat juuri tulossa paikalle. Tahallani annoin käskyn juuri silloin, kun se katsoi lähestyviä kamujaan - tahdoin vain nähdä onko koira kuulolla. Juuri ja juuri siis...!

Paikallaolo 2 minuuttia liikkeenomaisesti ryhmässä. Hyvä. Pikkuisen levotonhan se oli, katseli toisia koiria ja ohikulkevia ihmisiä. Mutta pysyy paikalla, eikä edes näytä siltä, että olisi lähdössä. Hyvä juttu siis. Jaden puolustukseksi on sanottava, että se yrittää uutterasti pitää kontaktia ja sihtailla emäntäänsä, mutta jotkut jutut nyt on vain pakko pikaisesti tarkistaa: kuten se millainen kamu vieressä makaa...

Luoksepäästävyyden testasi Jenni. Peffa nousi maasta hiukan, mutta muuten ihan normi suoritus. Sitä pitäisi muutaman kerran treenata taas ennen koetta jonkun vieraamman ihmisen kanssa. Muuten liikkeessä ei ole ongelmaa, mutta haluaisin vahvistaa sitä, että se peppu pysyy maassa, ettei menetetä niin helposta liikkeestä pistettä.

Loppuun vielä minuutin paikallaolo selkä koiraa päin. Erittäin hyvä suoritus.

Kokonaisuutena ihan kivat pikkutreenit, vaikka ei mitään skarpeinta tekemistä missään vaiheessa. Paikallolot ja jäävät liikkeet jättivät treeneistä hyvän fiiliksen.


Kiitos Jennille kyydistä ja kaikille treeniseurasta! Katsellaan josko saisimme ensi viikollakin aikaiseksi yhteistreenejä... :)

Erikoistuomareiden terveiset belgilehdessä 5/08

Selailin tuossa uusinta belgilehteä, jonka parasta antia tällä kertaa rotumestisjutun lisäksi oli erikoisnäyttelyn 2008 tuomareiden terveiset.

Pauline Stern- Hanfin tekstissä oli paljon hyviä pointteja. Hän kehui suomalaisten belginarttujen tasaista laatua, erityisesti korkealuokkaisena pitämässään avoimessa luokassa, jossa ERI:ä jakoikin varsin avokätisesti. Nuorten- ja valioluokkien nartut eivät ole ilmeisesti sykähdyttäneet häntä juurikaan, niissä laatu vaihteli hänestä jyrkemmin.

Sitä hän pahoittelee, että ajankohdan takia kaikki nartut eivät olleet hyvässä karvassa (erkkarihan oli siis 19.7).

Stern-Hanfin oma tyyppi on belgianpaimenkoira, jossa yhdistyy eleganssi ja riittävä substanssi. Myös avoin ja ystävällinen luonne on tärkeä.

Missä hän haluaisi nähdä parannusta: korvien muodossa! Stern- Hanf olisi halunnut nähdä enemmän kolmionmuotoisia korvia.

Jaden korviahan tuomari suitsutti, mutta ne eivät kyllä ole ihan kolmionmalliset - niitä voi luulla ihan kolmionmallisiksi, jos Jade on tarpeeksi skarppina ja korvat pysyvät valppaina korkealla. Ihmettelinkin, että miksi tuomari kehui erityisesti korvia, mutta nyt sen ymmärtää, kun lukee hänen ajatuksistaan... Itse olen ihan samaa mieltä belgien korvista. Jotkut belgit eivät edes näytä enää belgeiltä, kun niillä on niin pitkät, leveät ja pyöreäkärkiset korvat.

Ehkä se kuitenkin on tärkeämpää mitä koirilla on korvien välissä... :P

Stern-Hanf huomautti myös, että nartuissa oli liian pieniä yksilöitä. Selkeästi hän valitsi isompikokoisia, vahvaluustoisia narttuja jatkoon avoimessa luokassa. Jade oli näitä avoimen luokan narttujen pienimpiä koiria, vaikka oli siellä muuta selvästi alimittainenkin koira.

Gert Christensen taas kehuu kuinka hyväluontoisia belgejä paikanpäällä oli. Hänkin oli kiinnittänyt huomiota liian isoihin korviin, sekä stopin (otsapenger) puuttumiseen, mitä molempia pitää huonona suuntana ulkomuojalostuksessa.

Minustakin belgillä kuuluu olla otsapenger. Toki on erittäin kauniita yksilöitä, joilla otsapenger on vähäinen, mutta tyypiltään ja ilmeeltään nämä koirat ovat ihan erinäköisiä kuin "normi" belgit.

Liian paljon laskevia lantioita, huomauttaa Gert Christensen, kehuessaan kaula- ja selkälinjoja suomalaisissa belgeissä. Myös Christensen haluaa nähdä vahvempiluustoisia koiria. Erikoisnäyttelyssä hän oli kiinnittänyt huomiota takakulmauksiin, joissa liian korkeat kintereet haittaavat jo rodunomaista liikehdintää.

Mielenkiintoisia, hyviä pointteja ulkonäköjalostuksen kannalta. Tottakai luonne ja terveys ovat ulkonäköä tärkeämpiä, mutta toivon, että belgianpaimenkoiran jalostuksessa rodunomainen ulkonäkökin otettaisiin huomioon. Eiväthän nämä kolme asiaa sulje toisiaan pois.

14. Viikon Koirakuva: KAUNIS/RUMA

Tässä muutama kaunis kuva Jadesta. Ensimmäisen otin vuosi sitten kesällä ja se on edelleen lempikuviani Jadesta.


Dinassa kauneinta on ruskeat ilmeikkäät, kaikenkertovat silmät.


Ja rumia kuviahan ei meidän tytöistä saakaan!


Kuvat saa klikkaamalla isommaksi! Linkki haasteeseen tässä.

Lokakuinen viikonloppu

Viikonlopun vietossa mökillä... Ihanaa. Uusi kamera pääsi tositoimiin! Ulkoilutin siis koiran lisäksi kameraa ahkerasti ja säät suosivat hetkittäin - kuten syyssäiden kuuluukin.

Jade vietti taas paljon aikaa ulkona. Se nauttii pihalla olemista ja käy sisällä vain nukkumassa ja syömässä. Satoi tai paistoi. Ihan kaatosateessa ei tosin pääse ulos, vaikka haluaisikin.

Kuvaamassa kävin lähimaastoissa. Sunnuntai-aamuna kävelimme jokirantaan ja kiipeilimme liukkailla patokivillä hyvin kuvien toivossa. Oli upea, raikas syysaamu ja aurinko paistoi.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla!



Jade kävi uimassa. Tosin pulahtaminen taisi olla vahinko... Utelias pikkubelgi tuijoitteli liian kauan veteen ja tipahti liukkaalta kiveltä.



Jade pääsi myös treenailemaan pk-tyylistä hyppyä, iskän ohjauksessa. Palkintona onnistuneista loikista 90cm esteellä oli kepin kanssa riehumista!



Jadelta sujuivat hypyt hyvin, heti kun se hoksasi, että esteen ylittäminen ON mahdollista... ;) Aluksi helpompi ratkaisu oli tietysti esteen kiertäminen...!



Syysloma viikolla palaamme taas mökille ja suunnitelmissa on kaikenlaista mukavaa. Jälkimetsäänkin päästään, ja saadaan seuraksi sinne Sussu ja Tilli-belgi.

Enää viikko koulussa kärvistelyä ennen lomaa!





Syyslomalla on siis luvassa koiramaisissa merkeissä riehumista ja rentoutumista :) Saa nähdä mitä kaikkea keksitään!

Testing testing

Kunhan kokeilen miltä näyttää... Harkitsen vaihtoa Vuodatuksesta Bloggeriin...