Meni ihan putkeen

Agitreenit aamuyhdeksältä ennen kouluunmenoa. Siinäpä oli meidän suunnitelma, joka toteutui tänään. Agiliitoseurana meillä oli  team Sussu&Tilli, minulla mukana molemmat belgiakat :)

Vähän hirvitti etukäteen Jaden innostuksen ja kuumumisen taso, mutta sehän olikin aika hiljainen. Vauhdikas, mutta suht äänetön. Kepit oli sellainen este, jonka suorittaminen vähän sai desibelit nousemaan, mutta muuten suhteellisen hillittyä ja hallittua menoa! Sitäpaitsi, äänetön belgi agissa taitaa olla melko harvinainen ilmestys...! Muistan yhden nähneeni ja ihmetelleeni sitä hiljaisuutta ennen kuin tajusin, että se kyseinen belgikoira oli ihan mykkänä :D

Kyseinen halli on aika pieni, joten mitään pitkää rataa sinne ei saanut aikaiseksi, eikä se ollut tarkoituskaan. Jaden kanssa viimekerrasta on kuitenkin aikaa, joten idea oli vain käydä esteitä vähän läpi ja palautella mieleen homman perusteet.

No, ei Jade muistuttelua kaivannut. Ihan heti ensimmäiseksi se juoksi itsekseen läpi  sen simppelin radan pätkän, jonka olin sille suunnitellut :D Niin ja virheettä, rimaakaan tiputtamatta ;)

Sitten itse treeniin. "Rata" oli hyppy + hyppy + L-muotoinen putki + hyppy ( + kepit). Neran ja Tillin kanssa otettiin ensin ihan irtoamista ja esteitä erikseen, sitten yhdisteltiin. Tilli tajusin homman nopeasti, siitä tulee vielä hyvä agikoira :) Neralle vaikeuksia tuotti putkeen irtoaminen hypyn jälkeen (vaikka putki sinänsä on erittäin jees Nerpusta), mutta aika vähän otimme ihan erikseen putkeen irtoamista, ja sitä olisi voinut ottaa alkuun muutaman kerran lisää. Lisäksi putki oli ehkä turhan lähellä hyppyä, eikä ohjaajakaan oikein osannut ohjata maltilla, vaan posotti menemään jo toisessa suunnassa ;) Kootut selitykset olivat siis tässä. Ensi kerralla treenataan putkeen irtoamista vähän eri tavalla.

Jadelle irtoaminen ei siis ollut ongelma, eikä putki todellakaan ;) Sen kanssa vain pujottelu on aika töksähtelevää ja hidasta vielä. Kävelen itse vieressä, mutta koira sentään pujottelee ihan itsenäisesti ilman apuja. Kepeille irtoamista pitää treenailla ja keppejä lisää muutenkin.

Jaden kanssa muistuteltiin mieleen vielä kontaktit ja nehän se muisti ihan itse. Ei siitä hullumpi agiotus tulisi, kun saisi vain treenattua ja ehkä itsekin oppisi ohjaamaan.

Neran kanssa yksittäisiä esteitä otettiin vielä A-este ja pujottelua. A:n se suoritti kuin vanha tekijä (en kyllä edes muista ollaanko A:ta joskus muinon treenattu...?) ja kontaktille pysäytin. Pujottelussa vein namilla.

Tillillä oli samat kuviot kuin Nerallakin. Se ei ole agiesteillä käynytkään kuin pari kertaa elämänsä aikana.

Videoimme muutaman harjoituksen. Videolta juuri bongailin näitä tännekin naputtelemiani huomioita siitä mitä pitää tehdä erilailla ensi kerralla. Ja ensi kertahan tulee :) Pitää vain sovitella useamman ihmisen aikataulut agitreeneille sopiviksi ;)

Videot on vielä kameralla, mutta latailen ne tällä viikolla tännekin. Luotan siihen, ettei tällä blogilla edes ole lukijoita, joten omat mokailuni viitsin laittaa esille :D Videoissa on myös Nerpun seuraamispätkä, laitan senkin tänne, vaikka se oli vähän lässähtänyttä menoa - ihan siedettävän näköistä kuitenkin... Ja pitäähän teidän nähdä miten sievä Nera taas on, kun se alkaa olla turkissaan ;) Se musta malinois videoilla on sitten Jade. Tai Tilli.

Uusia kuvia ei ole, ja nekin suht tuoreet on porukoiden koneella - minulla on nyt uusi kone (KIITOS ISKÄ!) ja kaikki vanhat kuvat on vanhalla kovalevyllä odottamassa mahdollista pelastusta. Tekstiä piristämässä tässä postauksessa on muutama otos viime talvelta. Tuollaisia pakkasia odotellessa... :)