Marraskuisia kuulumisia

Edelleen odotellaan talvea ja ennenkaikkea lunta... Tämä pimeys ja vetiset kelit eivät oikein innosta mihinkään. Lenkillä ollaan käyty ja tytöt ovat leikkineet paljon keskenään. Pikkutokoiluja ollaan otettu joka päivä lenkkien ohessa. Nerppu on jo edistynyt kovasti sivulletulossa ja seuraamisessa (muutamia askeleita otamme). Luoksetulokin on kivalla mallilla. Maahanmeno ja maassa pysyminen (paikallaolo) sitten ovatkin seuraava projektimme. Nerppu pysyy paikallaolossa istuen, mutta maassa olemista ei olla treenattu vielä tarpeeksi.


Jadella on virtaa kuin pienessä pitäjässä ja se tekeekin kovalla innolla ja hyvällä motivaatiolla kaikkea mitä keksitään tehdä. Yhteistreeneissä ei olla vähään aikaan käyty, ja juoksukin alkaa ihan pian, mutta kevätkaudella on tarkoitus taas aktivoitua Jadenkin kanssa treenailemaan tokojuttuja vähän tarmokkaammin. Jos me vaikka kokeltaisiin taas kokeitakin keväällä/kesällä... Katsotaan tilannetta sitten myöhemmin.


Eilinen reissu soramontuille olikin sitten vähän epäonnekas Jattuselle... :( Koirat juoksentelivat metsässä hurjaa rallia ja kohta ihmeteltiin Tillin kyljessä olevaa verta. Veri ei ollut Tillistä, eikä Nerasta, vaikka silläkin oli verta kuonossa. Tarkemmalla tutkinnalla sitten "syyllinen" löytyi: Jaden leukaan oli tullut haava, joka näytti aika pieneltä ja harmittomalta. Kamala määrä verta siitä oli kuitenkin vuotanut...! Missään vaiheessa ei ollut kukaan koira ulvahtanut tai leikki loppunut, tuskin Jii oli edes huomannut haavaansa. Onneksi oli sen verran lunta maassa, että saatiin sillä vuoto tyrehtymään. Siinä vaiheessa, kun se haava sitten bongattiin, siitä ei enää juurikaan verta tippunut.

Kotona puhdistin haavan ja sain katsottua sen tarkemmin. Pieni siisti viilto. Eläinlääkärireissua ei tarvinnut tehdä, kun haavanhoitoon oli kotona onneksi kaikki tarvikkeet. Koiran ensiaputarvikkeet pitäisikin laittaa taas ajantasalle... Eihän sitä koskaan tiedä miten nuo telovat itseään, kun sitä vauhtia on aina niin paljon. Ennemminkin hämmästelee miten vähän tällaisia haavereita on sattunut...! Nytkin oli sen verran onnea matkassa, ettei haava todellakaan ollut sen isompi ja Jade ei itse koko haavaa noteerannut mitenkään.


Tänään Nera pääsi treenailemaan Pohjoisen Belgien tottisvuorolle. Mukana Tilli ja Sussu. Paikalla taisi olla yhteensä seitsemän koirakkoa. Tillin läsnäolo olikin aika hyvä häiriö Neralle, joka oli sitä mieltä, että tännehän on tultu leikkimään... ;) Leikkikavereiksi olisi kyllä kelvanneet kaikki muutkin paikalla olleet belgit.

Saatiin me kuitenkin treenattuakin. Paikallaolo siis on meidän uusi projekti, jota aletaan hiomaan kuntoon kotona ja lenkeillä, sitten pikkuhiljaa kovemmassakin häiriössä. Ihan kivat treenit ja Nerppu oli oma iloinen itsensä, häntä heiluen menossa kaikkien luokse :P Minttu ja Saara katsoivat treenien päätteeksi Neran hampaatkin. Sitäkin on hyvä harjoitella aina, kun on vähän vieraampia ihmisiä hommaan "tarjolla".

Ensi viikolla saattaa olla, että treenaillaan itseksemme, jos ei PB:n treeneihin ehditä. Ja jos saisi vähän aurinkoa, pakkasta ja lunta, niin blogisihteerinkin ilme kirkastuisi kummasti ;)