Hassuja tapoja

Mulla on ollut tarkoituksena jo pitemmän aikaa rustata tänne pieni selonteko koirieni kummallisista ja huvittavista tavoista. Varmasti kaikkien koirilla on outoja päähänpistoja, mutta Jade varsinkin on taitava kehittelemään itselleen uusia hassuja vinkeitä. Voi olla, kuten useiden ihmislastenkin äitien tapauksessa, että nämä hassuttelut huvittavat lähinnä itseäni, mutta ihan pakko silti jakaa ne tänne blogiinkin ;-)

Aloitetaan Jadesta.

Aina, kun tulen kotiin, Jade heittäyttyy leikkiasentoon monta kertaa ja jos/kun otan sukat pois jaloista (se on taas minun outo tapani), Jade varastaa sukan ja menee omaan petiin sitä aarretta nuuhkimaan :-D Jade mielellään myös auttaisi sukkien poissaottamisessa. Olen monesti pohtinutkin, että siitä tulisi hyvä avustajakoira...

Jade muistaa kaiken. Täällä uudessa asuinpaikassamme on asumaton talo, jonka pihalla oli pari kuukautta sitten kissa. Kissa oli tosi rohkea ja Jaden kanssa tutkailivat toisiaan tovin verkkoaidan välistä. Nykyään taloa ohittaessamme Jaden pitää jokakerta tarkistaa olisiko kissakaveri paikalla, aina yhtä innostuneena.

Jade haluaa tassunpesulle lenkin jälkeen. Kevään kurakelien aikaan joka lenkin jälkeen piti suunnata tassunpesulle. Jade ilmeisesti tykkää kovastikin tavasta, koska se haluaa tassunpesulle silloinkin, kun sille ei olisi tarvetta :-P Se istuu lenkin jälkeen kylppärin ovelle odottamaan, että ovi avataan ja juoksee suihkuun. Jos ovea ei avata, Jade raapaisee ovea tassulla. Tätä tapaa olen pikkuhiljaa häivyttänyt, mutta jos kylppärin ovi on auki, kun tulemme lenkiltä, niin sinnehän Jade ensimmäisenä suuntaa vieläkin.

Jaden tyylinäyte vedessä tolskaamisesta

Jade pyytää lupaa sängylle/sohvalle tulemiseen. Jade on aina kotona saanut olla sohvalla ja sängyllä, mutta muutama vuosi takaperin se kehitti itselleen tavan, missä ilman lupaa ei ole sohvalle/sänkyyn asiaa. Jade laittaa pään sohvaa/sänkyä vasten ja seisoo siinä niin kauan, että annan luvan hypätä. Melko kohtelias koira ;-) Tämänkin se on keksinyt ihan itse.

Lenkillä Jade tykkää kävellä ihmisten jalkojen välissä... Kesken kävelyä Jade tunkee pään jalkojen väliin ja kävelisi mielellään siinä koko lenkin ajan. Se ei kuitenkaan ole ihan helpoin tapa lenkittää koiraa ja moisista yllätyshyökkäyksistä olen joskus melkein kaatunutkin.

Jade talvella haluaa kantaa minun lapaseni postilaatikolta kotiin. Tein sille kerran tai pari niin, että annoin lapaset kannettavaksi, koska postia oli niin paljon, että sain ne paljailla näpeille paremmin kannettua. Tämän jälkeen Jade odottaa AINA saavansa lapaset kannettavaksi ja on oikein ylpeä tehtävästään.

Jade leikkii Neran kanssa edelleen kuin Nera olisi pentu. Se juoksee liioitellun hitaasti Neraa karkuun, niin että Nera saa sen kiinni ja heittäytyy selälleen hirveän dramaattisella tömähdyksellä :-D

Jade haukkaa vettä

Jos Jade on hirveän innostunut esim. ruoan saamisesta, se pakittaa. Se voi peruttaa huoneesta poiskin, steppailemalla taaksepäin. Ja tulee kohta takaisin, vain pakittaakseen taas pois.

Jos tarjolla on jotain superherkkua, Jade tekee kaikki temppunsa nanosekunnissa. Se pitäisi joskus kuvata, kun belgiakka kertaa temppurepertuaarinsa namien toivossa.

Jade ulvoo, jos tapahtuu jotain tosi hauskaa. Sellainen tosihauska juttu voi olla sekin, että emäntä nousee aamulla sängystä.

Jade=hassu. Toki sillä on ärsyttäviäkin tapoja, mutta suurin osa on tällaisia harmittomia ja huvittavia.

Neralla on muutama outo tapa.

Se rakastaa kuoppia ja koloja. Okei, moni koira tykkää kaivaa kuoppia ja koloja, mutta Nera riehaantuu, jos se löytää valmiita kuoppia ja koloja, mihin mahtuu tunkemaan päänsä. Ei ehkä mikään maailman terveellisin tapa tämäkään, mutta huvinsa kullakin ;-)

Ehkä tämä lasketaan tuohon kuoppafetissiin, mutta Nera rakastaa myös siltarumpuja. Se on pennusta asti juossut siltarumpuja läpi ja juoksee vieläkin, jos löytää tarpeeksi ison. Jos rumpuun ei mahdu koko koira, vähintään pää pitää yrittää tunkea sinne.

Nera tykkää muutenkin ahtaista paikoista. Se nukkuu mieluiten sängyn alla. Mitä matalampi sänky, sen kovemmin Nerppu "kiroilee" sängyn alle ryömiessään ja sittenkin mouruaa kuin kissa siellä ahtaassa kolossaan. Tuota Nerpun ääntelyä on hankala kuvailla, se on sellaista lievästi "harmistunutta" mölinää :-D

Treenitaukoa ja treeniä

Tottiksen suhteen en ole juuri treenannut Neran kanssa yhtään mitään. Juoksun takia se ei ole parhaimmassa iskussa ja ehkä tauko tottiksesta tekee hyvääkin.

Sen sijaan ollaan oltu vähän ahkerampia maastossa :) Esineruututreenissä olen tehnyt suunnitelman mukaan pitkää ja kapeaa ruutua, missä esine on ollut joka kerta siellä ruudun takalinjalla. Harjoitellaan ruutuun irtoamista ja vahvistetaan ajatusta, että esine löytyy sieltä takaa. Nerppu on hoksannut idean jo hyvin, mikä ei ollutkaan yllätys minulle - kyllähän se nopeasti omaksuu uudet asiat, kunhan ne oikein sille opettaa.

Esine löytyi!

Jälki ajettiin viime maanantaina. Tein melkein täysmittaisen alokasluokan jäljen Neralle todella vaihtelevaan ja hankalaan maastoon, missä olin nyrjäyttää nilkkani jyrkkää rinnettä alas kompuroidessani. Jälki vanheni puolisen tuntia. Ihan täysin tyytyväinen en jäljen ajamiseen ollut, mutta osittain siinä oli omaakin syytäni. Hyviäkin juttuja oli, kuten se että kuudesta kepistä viisi löydettiin. Se yksi keppi jäi metsään, kun Nera ajoi piikistä ohi ja kiersi sitten aika kaukaa takaisin jäljellä - keppi oli jossain siinä lähellä.

Eli plussaa:
- Nera nosti jäljen janalta erinomaisesti
- kepit löytyi 5/6, vaikka vauhtia oli vähän liikaakin
- hankala maasto: ryteiköt, ojat ja leveän tien ylitys sujuivat ongelmitta
- ajoi tiukan ensimmäisen kulman todella tarkasti

Miinusta:
- hirveä vauhti ja pieni hosumisen meininki, mikä on hyvin epätyypillistä Neralle. Se pääsi vauhdin makuun heti janalta jäljen nostettuaan, kun liina jäi kiinni ryteikköön ja päästin liinan irti - Nera paahtoi jo menemään kaukana ennen kuin sain liinan päästä taas kiinni.
- hukkasi jäljen piikillä ja kiersi pitkän mutkan kautta takaisin jäljellä. Taas sitä hosumisen meininkiä.

Olisi pitänyt puuttua siihen kaahottamiseen heti, koska kiireen maku jäi koko jäljen ajamiseen. Se vain oli yllätys minulle, koska Nera on yleensä hyvin rauhallinen ja tarkka jäljestäjä ja nyt oli menossa sata lasissa koko ajan. Loppujäljestä roikuin liinassa vähän tiukemmin, niin vauhtikin tasaantui. Silti, aika pitkälle ohjaajan moka. Ensi kerralla mennään taas vähän rauhallisemmin ja tarkemmin, emme ota tavaksi tätä koheltamista :P

Jade loukkasi etutassunsa, kun oltiin vierailemassa Susannan & Tilli-belgin luona. Molemmista anturoista irtosi riekaleet, kun Jade ja Tilli juoksivat sepelikivitiellä edestakaisin. Jade olikin sitten useamman päivän saikulla, kun se ontui molempia etujalkojaan. Siksi tämän postauksen kuva ovat Nerasta, joka lähti minulle malliksi kivipadolle loikkimaan ja poseeraamaan :)

Molempien juoksut alkavat olla loppusuoralla. Katsotaan josko jo ensi viikolla päästäisiin mukaan ohjattuihin agitreeneihin.

Varoitus: seuraava postaus sisältää pentukuvia!

Kuvissa 6-viikkoiset Taiga Doo's H-pennut ja galleriasta löytyy lisää pentukuvia pentukuumeisille :)

Meillä juostaan

Nera sitten aloitti juoksun. Tähän asti juoksuväli on ollut tosiaan yli vuoden reilustikin ja tämä onkin Neran kolmas juoksu. Edellinen juoksu oli tammikuussa, joten noin 6kk jäi nyt väliksi. Jännä nähdä milloin seuraava juoksu tulee, pysyykö väli tässä puolessa vuodessa niinkuin Jadella.

Nera todennäköisesti astutetaan seuraavasta juoksusta, mutta siitä (ja tulevasta isäehdokkaasta) lisää sitten myöhemmin.

Tänään oli aikomus mennä kuvailemaan Oulun KV-näyttelyyn belgikehiä, mutta edellinen ilta venähti hauskassa seurassa pitkäksi ja aamulla nukutti niin makeasti, että jäi kuvailut tältä erää. Nerppua ei oltu ilmoitettu, koska ilmottautumisaikaan arvelin sen olevan nollaturkissa kesällä - mikä nyt ei ihan pitänytkään paikkaansa. Turkki on ihan jees, joten sen puoleen näyttelyyn olisi voinut mennäkin.

Nyt jäädään juoksutauolle ohjatuista treeneistä. Kotosalla hiotaan AVO-liikkeitä kondikseen ja hömpötellään aksaakin vähän kotikutoisilla esteillä. Jälkeä ja esineruutua otetaan myös ensi viikolla :)

Luontopolulla

Tänään kävimme aamusta lenkkeilemässä Pilpasuon luontopolulla ja yhteensä 7km tuli matkaa tallailtua kauniissa maisemissa. Sää oli hiostavan lämmin ja aamu pilvinen, tosin välillä aurinkokin kurkisteli pilvien lomasta. Mukava reissu ja koirat juoksivat taas varmaan tuplaten saman verran kuin mitä me ihmiset kävelimme. Mennään kyllä toistekin :)

Siis minnepäin?

Kaikkea sitä luonnosta löytää

Taas tuli mieleen ajatus miten hauskaa olisi lähteä lyhyelle vaellusreissulle Lapin maisemiin. Ehkä sitten joskus myöhemmin. Kuntoa pitäisi kohottaa melkoisesti ennen moista urakkaa, enkä oikein ole vakuuttunut omasta erähenkisyydestänikään, vaikka ennemmin minä metsään menenkin kuin kaupunkiin :)