Ja taas opittiin uusi termi!

Tekniikka onkin sitten eri juttu ;-)

Eilisissä treeneissä törmättiin siis termiin JAAKOTUS. AgiWikin mukaan jaakotus on keino saada koira kiertämään hyppyesteen johde lyhyintä mahdollista reittiä:

"Juuri ennen ponnistusta ohjaaja alkaa kääntää selkäänsä kohti hyppyä vastapäivään koiran linjaan nähden. Koiran puoleinen käsi pysyy ohjauksessa, kunnes koira on laskeutunut. Laskeutumisen jälkeen välittömästi ohjaajan käännös on valmis ja hän jatkaa liikettä suoraan. Näin saadaan koira kääntymään mahdollisimman tiukasti."

Tätä harjoiteltiin yhdistelmällä rengas-hyppy-putki. Rengas on meille vielä aavistuksen haasteellinen, koska ellen ohjaa tarkasti renkaaseen (mikä tarkoittaa melkein koiran vetämistä renkaasta), Neppe saattaa juosta väliraudoista. Teimme tätä sitten niin, että koutsi ohjasi Neran kohti rengasta ja minä "vedin" toisella puolella ja jaakotuksella sitten hyppyesteen yli ja putkeen. Jaakotuskin on ihan hauska liike - pari kertaa tein ylimääräisen pyrähdyksen siinä, mutta kyllähän se sitten sujui.

Ja voi pojat, että oli meidän neidissä vauhtia eilen...! Aivan hurja vauhti oli, kun tehtiin pikkuinen radanpätkä hyppyesteillä ja kahdella putkella. Kouluttaja huomasi saman. Nerppu oli tosi tohkeissaan ja vähän "motivoin" sitä jo ennen meidän vuoroa, niin olipa pikkukoiralla melkein karata mopo käsistä. Onneksi vain melkein ;-) Se näkyi, kun ohjasin putkeen huonosti ja Nera hyppäsi putken päälle kävelemään ja siitä omatoimisesti puomille ja keinulle :-D Hirvee into hommaan on kyllä ja ohjaajan pitää olla skarppina ohjaustensa kanssa. Kun ohjasin tarkasti jokaisen esteen, niin oli ihan upeaa menoa ja irtosi viimeiselle hypylle hienosti namialustalle, jota kouluttaja piilotteli radan ajan.

Sitten otettiin hyppy-kepit-yhdistelmää, mutta väärältä puolelta kepit ja se tökki tällä kertaa rankasti :-P Kotiläksynä onkin hinkata keppejä väärältä puolelta ja sitä sulavampaa irtoamista kepeille. Oikealta puolelta suoritti kepit näppärästi :-)

Olisi ollut kiva suorittaa vielä koko rata, mutta aika ei valitettavasti riittänyt :-( Pitää katsoa, jos huomenna ehtisi hallille vähän kertailemaan asioita.

Ai niin ja tehtiin vähän tottista omaa vuoroa odotellessa, niin olipa rekku hyvässä vireessä :-D Pitäiskö ottaa tavaksi agilitylämmittelyt ennen tokoa...?

Kohta pääsee Potilaskin taas leikkimään :-)

Toipilas-Jade voi erinomaisesti :-) Leikkausarpi kutisee vielä, mutta rasvaillaan sitä aina kun muistetaan. Muuten akka on omasta mielestään elämänsä kunnossa ja hyvä niin ;-)

Valssia, keppejä, rengasta...

Otsikosta voinee päätellä mitä tämä postaus pitää sisällään: agilitya :-)

Treenit jäivät viime viikolla väliin Jaden sairastelun vuoksi, mutta nyt uskalsin jättää tytön jo yksin kotiin. Leikkausarpi on siisti, mutta Jade haluaisi luonnollisestikin putsailla arpea. Kauluria en viitsi Jadella käyttää, koska se ei pysty ollenkaan rentoutumaan kauluri päässään, vaikka ei muuten kauluria mitenkään protestoikaan. Pitää siis olla luova ;-) Olen pitänyt potilaalla erilaisia t-paita-viritelmiä, mutta houdinimaisesti tiukimmat ja ovelimmatkin viritykset ovat yön aikana lentäneet nurkkaan. Agitreenien ajaksi keksin laittaa Jadelle Jokke-fleecemanttelin, jossa on aika hyvät kiinnitykset ja se suojaa vatsan kohdan hyvin (mantteli on kokoa kultainennoutaja, eli melko iso 18kg tirppanalle). Mantteli osottautui kuitenkin ihan toimivaksi ratkaisuksi. Ainakin se oli vielä päällä koiralla, kun tulin kotiin...!

Sitten siihen agilityyn. Treenasimme tänään treenien alkuun valssia kahdella hyppyesteellä, niin että tehtiin vierekkäisillä esteillä kahdeksikkoa ja idea oli, että ohjaaja ei liikkuisi esteiden välistä minnekään. Tämä onnistui tosi hyvin, vaikka valssi ei vielä tulekaan luonnostaan minulta. Pitää ottaa enemmän valssitreenejä, niin se jää tuonne jonnekin takaraivoon.

Sitten otettiin kepit. Kouluttaja kehui, että olemme löytäneet vauhtia pujotteluun, mikä onkin totta :-) Yhdistimme pujotteluun hypyn. Irtoaminen kepeille oli ihan ok. Tajusin vain jälkeenpäin, että varmistelin liikaa kepeillä, mikä hidasti vauhtia. Pitäisi luottaa koiraan, kun se kerta osaa! Siinäpä minulle opettelemista.

Lisäksi otettiin rengasta erikseen. Muutaman kerran sujahti rautojen välistä, mutta siinä oli varmastikin kyse jonkinlaisesta ohjausvirheestä (käden heilauhdus tms.). Suurimmaksi osaksi hyppäsi kuitenkin sieltä mistä pitääkin.

Olipa hauskat treenit! Hirveän paljon ei ehditty, koska ryhmä on suuri ja aikaa vähän, mutta olen aina iloinen noista meidän onnistumisista ja etenkin siitä, jos minä opin ohjaajana jotain uutta. Käytännön harjoittelua pitää tehdä sitten itsekseenkin.

Todennäköisesti käymme perjantaina ottamassa pikkutreenit, harjoittelemassa vähän valssausta ja keppejä ja ottamassa lyhyttä rataa.

Potilaan kuulumisia

Jaden toipuminen leikkauksesta on lähtenyt käyntiin suht hyvin. Se syö ja juo, vatsa toimii ja virtsankarkailua ei ole tässä vaiheessa ollut. Omasta mielestään on täysin kunnossa ja koiran levossa pitäminen on hiukan haasteellista, kun se lyö koko ajan leikkiasentoon "tehdään jotain!"-asenteella. Niitä äkkinäisiä, voimakkaita liikkeitä kun tulisi välttää.

Tänään Jadella oli epilepsiakohtaus. Viimeisin kohtaus oli toukokuun alussa (pitää vielä tarkistaa muistanko oikein). Hormonitoiminta on nyt varmasti aika sekaisin, ja koko sairastuminen+leikkaus on ollut stressaava kokemus. Kohtaus oli keskitasoa, itse kramppaus kesti pari minuuttia.

Kohtaus alkoi tuttuun tapaan, takajalat jäykistyivät ja Jade tuli eteeni istumaan kummallisessa asennossa. Yritin saada Jaden seisomaan, mutta takajalat painuvat pihdissä alas. Jade oksensi ja kramppasi pari minuuttia, runsaasti kuolaten. Sitten kouristelut laantuivat ja koira palasi tähän maailmaan. Heti kohtauksen jälkeen Jade kävi pissalla ja vaikutti ihan normaalilta. Sisälle tultuaan se kuolasi vielä ja läähätteli, eikä olisi malttanut jäädä omaan petiinsä rauhoittumaan. Menin lattialle sen viereen istumaan ja silittelin tovin ja Jade rauhoittui pikkuhiljaa.

Katsotaan tuleeko kohtauksia lisää näin leikkauksen "jälkioireina".

Tänään irrotan liimasiteen leikkaushaavan päältä. Itse side on siistin näköinen, joten haava ei todennäköisesti ole vuotanut tai märkinyt. Laitan sitten blogiin kuvan leikkausarvesta, pitäähän se muistoksi ottaa.



 

Rankka päivä

Meillä on täällä tällainen toipilas...

Belgialainen potilas

Jadella alkoi muutama päivä sitten tiputtelu, limaista vuotoa. Jade ei vaikuttanut mitenkään kipeältä, ainoastaan joi hiukan enemmän kuin tavallista. Muita oireita ei ollut. Keskiviikkona vuoto runsastui ja aloin soitella eläinlääkärit läpi. Yhdessä paikassa osattiin jo sanoa, että kyseessä on todennäköisesti märkäkohtu ja sitä itsekin olin jo vähän epäillyt. Onneksi saatiin lyhyellä varoitusajalla lääkäriaika Eläinlääkäriasema Otukseen. Eilinen päivä sitten vierähtikin siellä.

Aamupäivästä kävimme tutkimuksissa. Jade ultrattiin ja märkäähän siellä kohdussa näkyi. Leikkausaika saatiin vielä samalle päivälle ja palasimme kahdeksi lääkäriin, missä Jadelle annettiin rauhoittavat aineet leikkausta varten. Tuntui aika pitkältä tovilta, minkä Jade jaksoi taistella nukahtamista vastaan, mutta antoi se sitten lopulta periksi. Tuli vähän orpo oli, kun piti jättää koira sinne eläinlääkärin lattialle, mutta osaaviin käsiinhän se jäi.

Neljän aikaan tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja Jade on herännyt. Kiireesti potilasta kotiin hakemaan. Tietysti oli ruuhka-aika ja meinasin jo, että kävelemälläkin ehtisin nopeammin Jaden luokse, mutta maltoin kuitenkin jäädä autoon istumaan. Matkaakin kun oli useampi kilometri.

Päästiin paikanpäälle ja hoitaja lähti heti hakemaan Jadea. Sieltä se raukka hoiperteli tötterö päässään luokse. Aika pihallahan se oli, mutta selvästi tunnisti kuitenkin omaksi ihmisekseen.

Hoitaja antoi meille jatkohoito-ohjeet ja lääkärikin kävi kertomassa miten leikkaus oli sujunut. Kohtu oli kuulemma laajentunut, mutta ei vielä ollut mikään hengenvaarallinen tilanne kuitenkaan. Hyvä aika leikkaukselle jokatapauksessa.

Jadehan oli tarkoitus leikata seuraavan juoksun jälkeen eli tammi-helmikuussa, mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnitellaan. Jadekin on kuitenkin jo 6-vuotias narttu, jolla on ollut valeraskauksia noin 3-vuotiaasta lähtien - märkäkohtu-riskiryhmää takuulla. Siksi suosittelenkin sterilointia niille, jotka ovat asiaa pohtineet ja talosta löytyy jo aikuisen ikäinen narttu, jolle ei ole pentuja suunnitelmissa. Jatkossa en odota ihan yhtä kauan sterkkaamisen kanssa vastaavassa tilanteessa, mutta jälkiviisaushan se paras viisaus on.

Pääasia, että Jade on nyt leikattu ja on toipumassa. Kaksi viikkoa yritän pitää sen mahdollisimman rauhassa ja levossa, mutta jonkin muun koiran kuin belgianpaimenkoiran kanssa se olisi vähän helpompi homma ;-) Remmissä kuljetaan kaikki lenkit ja pihallekaan se ei pääse itsekseen, ja vielä vähemmän Neran kanssa.

Antibioottikuuri popsitaan ja siihen päälle kipulääkitys. Jade voi hyvin olosuhteisiin nähden - ehkä vähän liiankin hyvin, koska on omasta mielestään täysin kunnossa. Koira, joka reagoi nanosekunnissa kaikkeen, on hiukan haastava pitää totaalilevossa... Mutta yritys on kova!

Bloginkin kautta pitää vielä kiittää Jaden hyvästä hoidosta Otuksen henkilökuntaa...! Täällä toivutaan pikkuhiljaa, entistä ehommaksi :-) Kiitokset myös kotijoukoille kaikesta avusta!

Mielenkiinnolla odotan myös miten sterilointi vaikuttaa Jaden epilepsiaan. Sehän olisi ollut se päällimmäinen syy leikkauttaa Jade - märkäkohdun ajattelin olevan vanhempien narttujen vaivoja...