Here comes the sun...

Pääsiäisen aika vietettiin kaukana kapungin rapakoista ja kurakeleistä, yöpakkasten kovettamilla keväthangilla auringonpaisteesta nauttien. Tavaallan nyt on ihanin aika keväästä ja tavallaan ei - kaupungissa tiet alkaa olla sulia ja joka lenkin jälkeen saa mennä tassupesulle, kun pelkkä pyyhkiminen ei tunnu riittävän. Maalla taas on vielä tukevasti lunta jokapaikassa ja siellä kevät näyttääkin kauniimmalta :)

Kotiutuminen uuteen paikkaan on alkanut. Nera on sopeutunut kivasti, mutta Jadella näyttää kestävän hetki tottua uusiin kuvioihin. Se on sen verran vahtiviettisempikin kuin pikkusiskonsa, että naapurista kantautuvat kolahdukset ym. noteerataan murahtelulla. Ulos lähdettäessäkin Jade tuntuu olevan vielä "lähdössä kotiin", sen verran innokkaana se on uudesta asunnosta lähtemässä aina ;) Mutta kyllähän se tästä pikkuhiljaa tottuu ajatukseen, että nyt ollaan kotona. On se tottunut ennenkin.

Molempien kanssa ollaan tottisteltu. Nerpun kanssa lähinnä kaukoja, piilopaikallaoloa ja jääviä (istuminen on jo aika näpsäkkä), Jaden kanssa höpötelty kaikenlaisia kuvioita. Eilen otin treeneihin molemmat koirat, kun en raaskinut jättää Jadea vielä yksin kotiin pitemmäksi aikaa. Hiukan arvellutti miten Jade malttaa odotella omaa vuoroaan, kun tokoilen Neran kanssa, mutta hienostihan se oli. Kaipa tuo rouvaikä alkaa näkyä jo hiukan ja Jade jaksaa pitää mölyt mahassaan vuoroaan odotellessa. Eilen se pääsikin tokoilemaan Paulan kanssa ja itse otin Jaden kanssa loppuun putkeen irtoamista ja muuta Jaden mielestä extrahauskaa puuhailua.

Neralla treenien alku sujui kivasti ja se oli hyvässä vireessä. Otin seuraamista käännöksineen ja Nerppu seurasi oikein hyvällä paikalla ja kontaktilla tehden melko napakat kääntymisetkin. Kaukotkin sujuivat mainiosti - se "vaikein" osuus, eli ensimmäinen maasta istuminenkin onnistui kaikilla toistoilla. Sitten otin hyppyä, ja hyppytreenikin sujui hyvin. Paikallaolot piilossa ja näkyvillä olivat erinomaiset, Nera oli oikein rauhallinen kovasta häiriöstä huolimatta.

Sitten vire vähän lässähti ja esim. noudot olivat melko ponnettommia, vaikka teknisesti ihan ok suorituksia. Otettiin myös ohjattua noutoa, joka oli tällä kertaa Nerpusta silkkaa hepreaa ja noutokapulakin oli vähän äklö siinä liikkeessä.

Lopputreeni menikin siinä, että yritin etsiä sitä kadonnutta vauhtia ja intoa, mutta jokatapauksessa treenien loppuosa oli meidän osalta... tai pikemmin juuri sen vireen osalta... epäonnistunut. Ei niistä treeneistä kuitenkaan huono maku suuhun jäänyt. Pitää vain suunnitella ensikerran treenit etukäteen ja muistaa ottaa ne tauot siihen suunnitelmaan, pitää treenit lyhyinä ja innostavina ja asenne kohdallaan :) Sekä koiralla, että ohjaajalla.

Ja otsikkoon viitaten, keväinen loppukevennys by G. Harrison :)

Zen ja tokoilun taito

Pitänee luoda tälle kirjoitukselle ihan oma tunnisteensa: treeni-pälinää. Ei sitä tiedä, jos joskus muulloinkin on liikaa aikaa pohtia asioita ja tulee tarve raapustella/naputella niitä mietelmiä ihan lauseiksi asti.

Lueskelin vanhaa Canis-lehteä, jossa oli juttua treenien suunnittelemisesta. Minähän olen päässyt jo siihen asti, että 99%:sesti treenit on etukäteen suunniteltu. Harmi, että niiden toteutus on vain jotain 50%:n luokkaa, kun aina tulee mieleen jotain muutakin mitä vielä voisi tehdä ja toistojenkin kanssa käyn joskus ahneeksi. Tottakai suunnitelman täytyy joustaa, mutta olisi kiva, että se alkuperäinen idea treeneistä näkyisi jotenkin siinä tekemisessäkin.

Pitää nyt alkaa suunnitella treenejä hiukan syvällisemmin ja todellakin miettiä se konkreettinen tavoite jokaiselle harjoitukselle. Koiran palkitsemisessa tarvitaan paljon enemmän yllätyksellisyyttä. Olen yrittänyt miettiä eri tapoja ja hetkiä palkata, mutta niissäkin olen taas juurtunut samoihin kuvioihin. Myös vihjeet tuleviin liikkeisiin pitää ottaa taas käyttöön, mistä varmasti on hyötyä esim. kaukoissa.

Aikaisemminkin olen aina silloin tällöin muistanut pitää treeneissä taukoa, mutta tästä lähtien tulen kirjaamaan ne ihan treenisuunnitelmaan ylös. Toivottavasti oikein ajoitetut paussit auttavat pitämään vireen yllä.

Canis-lehdessä on kyllä monesti ollut mielenkiintoisia juttuja. Pitäisköhän se tilata, niin voisi kokea jatkossakin tällaisia valaistumisen hetkiä...? :D Palveluskoiralehti pitäisi tilata myös, saisi katsella sitä kevään koekalenteria jo...! Ehkä sitten, kunhan nää muuttohommat saa alta pois...