11 kysymystä

Laitetaanpas pitkästä aikaa tällainen haaste eteenpäin :-) 11 kysymystä ja niihin vastauksia, aiheena tietysti koirat.

Mukaan haastamme Kiian ja Tidin, Tolleri-nelikon ja Tuiskun. Lukisin kyllä mielelläni muidenkin blogeista vastauksia näihin kysymyksiin, joten haastan myös kaikki satunnaisetkin ohikulkijat vastailemaan...!

1. Miksi päädyit hankkimaan koiran sieltä mistä sen hankit?

Jaden pentueessa eniten kiinnosti hyväluonteinen emä ja koska kasvattaja asuu lähellä, pääsin tutustumaan belgianpaimenkoiriin jo ennen oman pennun kotiutumista.

Neran pentueessa taas halusin tietyn uroksen pennun. Kasvattaja myös tuntee hyvin linjansa ja Neran emän puoleisesta suvusta oli paljon tietoa saatavilla.

2. Millä perusteella valitsit koirasi, jos sinulla oli mahdollisuus valita?

Jade oli pentueen ainoa narttu, joten valinta oli helppo :-)

Neran valitsimme yhdessä kasvattajan ja Neran toisen omistajan kanssa pentueen kahdesta nartusta. Itse olisin kallistunut ehkä enemmän toiseen narttuun, mutta luotin kokeneempien harrastajien valintaan, eikä ole tarvinnut katua.

3. Paras puolesi kouluttajana? Huonoin puolesi? 

Palkkaan runsaasti enkä säästele kehuja ;-) Huonoin puoli on ehkä se, että välillä suhtaudun harrastamiseen ja kisaamiseen liian totisesti, enkä aina muista sitä, että pääasia on hauskanpito...!

4. Minkälaisia metodeja käytät koirasi kouluttamiseen?

Lähinnä positiivista vahvistamista, joissakin asioissa lieviä pakotteita. Naksuttimen kanssa opetellaan paljon uusia juttuja. Jade oppii mielestäni niin nopeasti ja helposti, että sille ei oikeastaan tarvitse kuin vähän vihjaista mitä pitäisi tehdä - Nerpulla se oivaltaminen kestää joskus kauemmin :-D

5. Oudoin kommentti koiraasi liittyen?

Jadesta: "Onko se musta husky?"
Nerasta "Onpa se epätyypillinen belgi, kun se on niin rauhallinen"

6. Miten koiraharrastuksesi sai alkunsa?

Kimmoke oman koiran hankkimisesta lähti siitä, kun perheeseeni tuli Dina-cockeri. Halusin koiran, jonka kanssa voisi jotain harrastaakin ja belgianpaimenkoira tuntui oivalta vaihtoehdolta.

7. Tunnetko löytäneesi oman rotusi ja miten siihen päädyit?

Olen löytänyt ainakin paimenkoirat...! :-D Kaikki muut koirat (anteeksi nyt vain) tuntuvat belgiin verrattuna armottoman hitailta niin liikkeiltään kuin ajatuksenjuoksultaankin. Tykkään paimenkoirissa siitä, että ne haluavat tehdä hommia omistajan kanssa ja ovat jonkinsortin persekärpäsiä :-D 

8. Onko rodussa huonoja puolia? 

Terveys ja luonne, monissa linjoissa. Liian usealla kasvattajalla tuntuu olevan pääasia jalostuksessa koiran ulkonäkö. Näyttelyissä kyllä ravataan, mutta luonnetestissä ei ehditä käymään? Sen vielä ymmärrän, että monella voi olla sellainen elämäntilanne, että koiran kanssa ei kertakaikkiaan EHDI harrastamaan (muuta kuin niitä näyttelyitä), mutta luonnetesti vie saman verran aikaa kuin näyttelykäyntikin. 

Terveydessä vikoina on epilepsiaa, kivesvikaa, selkävaivoja, herkkävatsaisuutta ja mitäs kaikkea muuta...? Hermorakenteen puutteetkin voisi listata terveyteen. Valitettavasti kaikkia ei voi (belgi)jalostuksessa välttää ja kaikki valitsevat ne omat riskinsä, tietoisesti tai ei.

9. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

Molemmat nukkuvat. Jade sohvalla ja Nera omassa pedissään. 

10. Koiramaisia tulevaisuudensuunnitelmia/haaveita?

Odotan innolla ensimmäisiä agistartteja Nerpun kanssa. Haaveilen kolmannesta koirasta, mutta järki sanoo, että sen aika on vasta myöhemmin. Myös Neran tulevat pentusuunnitelmat ovat mielenkiintoinen lisä arkeen, mikäli toteutuvat :-)

11. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Hmm... paras hetki on, kun koira painautuu kainaloon nukkumaan tai Jaden onnenulvahdukset aamuisin, kun emäntä nousee punkasta ylös ruoanlaittoon ;-) Sekä ne pienet arjen oivallukset!

Rankka päivä

Meillä on täällä tällainen toipilas...

Belgialainen potilas

Jadella alkoi muutama päivä sitten tiputtelu, limaista vuotoa. Jade ei vaikuttanut mitenkään kipeältä, ainoastaan joi hiukan enemmän kuin tavallista. Muita oireita ei ollut. Keskiviikkona vuoto runsastui ja aloin soitella eläinlääkärit läpi. Yhdessä paikassa osattiin jo sanoa, että kyseessä on todennäköisesti märkäkohtu ja sitä itsekin olin jo vähän epäillyt. Onneksi saatiin lyhyellä varoitusajalla lääkäriaika Eläinlääkäriasema Otukseen. Eilinen päivä sitten vierähtikin siellä.

Aamupäivästä kävimme tutkimuksissa. Jade ultrattiin ja märkäähän siellä kohdussa näkyi. Leikkausaika saatiin vielä samalle päivälle ja palasimme kahdeksi lääkäriin, missä Jadelle annettiin rauhoittavat aineet leikkausta varten. Tuntui aika pitkältä tovilta, minkä Jade jaksoi taistella nukahtamista vastaan, mutta antoi se sitten lopulta periksi. Tuli vähän orpo oli, kun piti jättää koira sinne eläinlääkärin lattialle, mutta osaaviin käsiinhän se jäi.

Neljän aikaan tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja Jade on herännyt. Kiireesti potilasta kotiin hakemaan. Tietysti oli ruuhka-aika ja meinasin jo, että kävelemälläkin ehtisin nopeammin Jaden luokse, mutta maltoin kuitenkin jäädä autoon istumaan. Matkaakin kun oli useampi kilometri.

Päästiin paikanpäälle ja hoitaja lähti heti hakemaan Jadea. Sieltä se raukka hoiperteli tötterö päässään luokse. Aika pihallahan se oli, mutta selvästi tunnisti kuitenkin omaksi ihmisekseen.

Hoitaja antoi meille jatkohoito-ohjeet ja lääkärikin kävi kertomassa miten leikkaus oli sujunut. Kohtu oli kuulemma laajentunut, mutta ei vielä ollut mikään hengenvaarallinen tilanne kuitenkaan. Hyvä aika leikkaukselle jokatapauksessa.

Jadehan oli tarkoitus leikata seuraavan juoksun jälkeen eli tammi-helmikuussa, mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnitellaan. Jadekin on kuitenkin jo 6-vuotias narttu, jolla on ollut valeraskauksia noin 3-vuotiaasta lähtien - märkäkohtu-riskiryhmää takuulla. Siksi suosittelenkin sterilointia niille, jotka ovat asiaa pohtineet ja talosta löytyy jo aikuisen ikäinen narttu, jolle ei ole pentuja suunnitelmissa. Jatkossa en odota ihan yhtä kauan sterkkaamisen kanssa vastaavassa tilanteessa, mutta jälkiviisaushan se paras viisaus on.

Pääasia, että Jade on nyt leikattu ja on toipumassa. Kaksi viikkoa yritän pitää sen mahdollisimman rauhassa ja levossa, mutta jonkin muun koiran kuin belgianpaimenkoiran kanssa se olisi vähän helpompi homma ;-) Remmissä kuljetaan kaikki lenkit ja pihallekaan se ei pääse itsekseen, ja vielä vähemmän Neran kanssa.

Antibioottikuuri popsitaan ja siihen päälle kipulääkitys. Jade voi hyvin olosuhteisiin nähden - ehkä vähän liiankin hyvin, koska on omasta mielestään täysin kunnossa. Koira, joka reagoi nanosekunnissa kaikkeen, on hiukan haastava pitää totaalilevossa... Mutta yritys on kova!

Bloginkin kautta pitää vielä kiittää Jaden hyvästä hoidosta Otuksen henkilökuntaa...! Täällä toivutaan pikkuhiljaa, entistä ehommaksi :-) Kiitokset myös kotijoukoille kaikesta avusta!

Mielenkiinnolla odotan myös miten sterilointi vaikuttaa Jaden epilepsiaan. Sehän olisi ollut se päällimmäinen syy leikkauttaa Jade - märkäkohdun ajattelin olevan vanhempien narttujen vaivoja...

Meilläkin asuu epileptikko...

Vähän ikävämpiä kuulumisia; Jade sai eilen kaksi epilepsiakohtausta. Viime kohtauksestahan on aikaa jo reilusti yli vuosi, ja jotenkin se alkoi jo tuntua niin etäiseltä jutulta, ettei asiaa ole paljoa mietiskellyt. Eilinen kuitenkin herätti siihen karuun todellisuuteen, että meilläkin asuu epileptikkobelgi :/

Kohtaukset eivät olleet niin rajuja kuin se edellinen, eivätkä kestoltaan pitkiä. Pahin kouristusvaihe kesti vain muutaman sekunnin. Koira oli kyllä sekaisin kohtausten aikana ja jonkin aikaa niiden jälkeenkin. Pahintahan noissa kohtauksissa on se, että itse ei voi oikein tehdä mitään...

Nyt sitten katsellaan millainen kohtausväli tulee olemaan. Jos kohtauksia alkaa tulla tiheämmin, niin sitten lähdetään kokeilemaan lääkitystä. Syksylle on suunnitelmissa myös sterilisaatio, josta voi kuulemma olla hyötyä.

Muuten elämää jatketaan tavalliseen tapaan. Tänään on jo käyty koirakamuja tapaamassa ja leikkimässä ihan normaalisti. Life goes on ja toivotaan, että kohtausväli pysyisi mahdollisimman pitkänä.

Jade ihmettelee miksi Nerppu pilaa kuvaussession ;)

Päästä hännänpäähän

Kennelliitolta nopeaa toimintaa, Neran kuvat olivat tulleet jo lausuttuina takaisin ja ihan terve tytteli meillä on päästä hännänpäähän :) Eli A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Hienolta tuntuu!

Koulun koneelta ei tuoreempaa fottista Nerpusta löytynyt, mutta tämä oikeastaan passaa aiheeseen hyvin. Kuva on melkolailla vuosi sitten otettu, eikä vauhti tuosta ole hiipunut :D Päinvastoin!

Jälkiviisaat

Pientä treeniraporttia ja muita kuulumisia luvassa :) Aloitetaan vaikka siitä, että kävimme Neran kanssa terveystarkissa keskiviikkona. Silmät peilattiin ja samalla kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Silmät ovat terveet ja luuston osalta jäädään odottelemaan virallisia lausuntoja Kennelliitosta, mutta ihan hyviltä näyttivät kuvat.

Muun puuhastelun ohella ollaan käyty jälkimetsällä ja tokoiltu. Vaikka aioin jättää janan opettelun Neran kanssa keväälle, tein ensimmäisen janalähdön viime viikolla ja Nerahan suoritti janan kuin vanha konkari. Koko jälki n.400m, kaksi kulmaa, kolme keppiä sujui yhtä pikku "mokaa" lukuunottamatta hienosti, kepit löytyivät ja kulmat ajettiin tarkasti. Nera kääntyi tarkistamaan ensimmäisen kulman, jossa olin seissyt pitemmän aikaa kiinnittäessäni kreppiä, ilmeisesti ajatteli ohittaneensa siinä kohtaa kepin, mutta pikaisesti kulman tsekattuaan jatkoi matkaa oikeaan suuntaan.

Jadella oli vähän liikaa vauhtia jäljellä, johtui varmaan siitä, että annoin sen mennä normaalia kauempana liinan päässä. Ensimmäisen kepin jätti nostamatta ja kulman ajoi ohi. Melkein meinasi usko mennä koiran pyöriessä etsimässä oikeaa suuntaa, mutta Jade kuitenkin löysi takaisin jäljelle ja löysi kaksi viimeistä keppiä. Jana sujui Jadeltakin hyvin, mutta vähän kaahottamisen makua jäljen alkupuolella oli.

Belgihyökkäys...!

Syyslomalla (eli ensi viikolla) ajetaan vielä parit jäljet ja treenataan ruutuakin. Sitten jätetään jälkiopit muhimaan talveksi ja jatketaan hommia keväällä.

Tokoa ollaan otettu vähän jokavälissä. Jaden kanssa ruutua, voi-kaukoja, noutoa - lähinnä kaikkea vauhdikasta ja hauskaa. Neran kanssa ollaan treenailtu paikallaoloa erilaisissa häiriöissä istuen, maaten ja seisten, sekä kaikkia muitakin ALO-liikkeitä ja BH-kuvioita. Seuraamisessa tarvitaan vähän hienosäätöä: vaikka se pitääkin kontaktin hienosti ja tekee perusasennot hyvin, se seuraa hieman vinossa välissä. Jäävät ovat tosi nopeat ja hyvät (liikkeestä maahan, seiso ja istu), joten yritän olla jankkaamatta niitä liikaa. Eilen otettiin hallilla hyppyäkin pitkästä aikaa ja se liike pitää vielä koota kasaan. Kokonaisuutena alkaa näyttää tosi kivalta :)

Eilen otettiin myös agiesteistä pujottelua ja puomia, jotka sujuivat molemmat mukavasti. Ehkä keväällä voisi ottaa taas aginkin kuvioihin ja hakea ohjattuun ryhmään :) Syksyn aikana on tarkoitus vuokrata halliaikaa ja käydä itsekseen treenailemassa agia. Siitä lisää myöhemmin.

Viikonloppuna mustat belgineidot saivat vahvistusta riveihinsä, kun Tilli tuli juoksuttumaan tyttöjä oikein urakalla. Vesisateesta johtuen kuvasaalis jäi laihanlaiseksi, mutta muutama fottis oli tietty pakko napata siltikin :)

Jade, Nera & Tilli (Taiga Doo's Desiree)

Galleriaankin tulee tänään päivityksiä pitkästä aikaa :) Mukavia syyspäiviä kaikille!

Keskikesän kuulumisia

Eilen käytiin tokoilemassa Pamun ja Hirmujen seurassa. Mukana tällä kertaa vain Nera, jonka kanssa yritetään nyt hioa kaikkia kuvioita kuosiin ja saada sitä häiriötreeniäkin enemmän.
Otin Neran kanssa seuraamista ja paikallaoloa lyhyen pätkän. Seuraamisessa Nera ei enää poikita niin pahasti ja muutenkin on edistynyt, mutta nyt pitäisi keskittyä ohjaajan maneereihin ja vireen ylläpitämiseen :)

Seuraamisessa pitäisi muistaa myös palkata lelulla useammin, jättää ne ainaiset makkarat vieläkin vähemmälle...!

Paikallaolo oli ihan ok, häiriötä oli teinien frisbeeleikit läheisellä nurtsilla. Nera vilkaisi pari kertaa muualle, mutta oli ihan rauhallinen ja makoili paikoillaan kiltisti.

Kiitos Pamulle meidän koutsaamisesta ja vinkeistä, sekä kuvista! Seuraavalla kerralla tarkoitus olisi saada jotain tekemistä videollekin, että itse näkisi omat maneerit ym. vielä paremmin kuin pelkistä kuvista.

Ennen tokoiluja meillä oli vieraita ja kävimme seikkailemassa soramontuilla Dina-cockerin ja äitini kanssa. Oikein mukava reissu, käveltiin pitkästi ja belgitytöt + Dina saivat juosta metsässä ja rantavedessä. Kameran jätin kotiin, vaikka kivoja kuvia siltäkin reissulta olisi varmasti saanut...! :) Ens kerralla sitten varustaudutaan Nikonin voimin!

Jade on voinut hyvin, eikä vatsaongelmia ei ole ollut nyt kahteen viikkoon. Hieman olen lisäillyt yksinkertaiseen ruokavalioon muutakin, katsotaan mitä kaikkea vatsa kestää.

Juhannuksena on tarkoitus sitten tehdä jälkeä ja esineruutua molemmille tytöille. Nera vaikuttaa todella hyvältä jäljestäjältä luonnostaan, se on innokas ja tarkka ja pysyy jäljellä hyvin. Kepit ilmaisee pysähtymällä, eli keppien nostamista treenaillaan vielä erikseen. Jaden kanssa suunnitelmissa janatreeniä :)

Ennen juhannusta pitäisi hakea tytöille yrttipannat kaulaan. Sääskiä on ollut nyt alkukesästä ihan tajuttomasti ja kaikista eniten niitä on juuri Yli-Iissä. Täällä kotonakin niitä piisaa, suon päällähän tässä asutaan...! ;) Alla olevaa kuvaa klikkaamalla isommaksi näkyy sääskimääräkin!

Helteillä meitä ei ole hemmoteltu, mutta nyt on kelitkin lämpenemässä. Jospa uimaan taas tohtisi muutkin kuin koirat :)

Oikein mukavaa ja lämmintä Juhannusta kaikille blogiin eksyville...! :)

Ei mikään tavallinen toukokuu

Se ois niinku kesä nyt :D Ihan tällaisia helteitä en osannut odottaa, kun lupasivat lämmintä säätä. Meillä on paukuteltu hellerajoja useampana päivänä jo reilun viikon verran. Ei siis mikään ihan tavallinen toukokuu!

Hellepäiviä on vietetty muuten mukavissa tunnelmissa, lukuunottamatta Jaden sairastelua :(

Jadella on ollut vatsavaivoja ja viime sunnuntaina se oli vaisu ja väsyneen oloinen, eikä ruoka kelvannut ollenkaan. Aamupäivästä huomasin Jadea silitellessäni sen toisella etujalalla verta. Haavaa ei kuitenkaan löytynyt mistään. Muutama minuutti myöhemmin näimme Jaden oksentavan verta :( Lähdimme eläinlääkärin päivystykseen. Verikokeissa todettiin anemia, mutta muuten lääkäri totesi koiran olevan virkeä ja hyvässä peruskunnossa. Myrkytystä lääkäri piti epätodennäköisenä verikokeen perusteella, mutta varmuuden vuoksi Jade sai K-vitamiinipistoksen. Jade sai myös lääkekuurit suolistotulehdukseen ja vatsahaavaan.

Jade on kuitenkin nyt jo hyvässä kunnossa. Se on ollut keskiviikosta asti ihan oma itsensä ja vauhtia ja intoa olisi jo puuhata kaikenlaista, mutta lääkärin määräyksestä Jii on pidettävä levossa lääkekuurien loppuun asti. Olemmekin käyneet vain pikkulenkeillä nyt ja viikonloppukin otetaan iisisti ilman sen kummempia suunnitelmia. Tärkeintä on, että Jade saa toipua rauhassa.

Suurella säikähdyksellä selvisimme tästä siis! Kiitos äiti kaikesta avusta ja kiitos kaikille muillekin tsemppaamisesta...! Jadea hoitavalla lääkärillä oli huonoja kokemuksia belgeistä, mutta Jadea hän kehui luottavaiseksi ja luonteen puolesta täyden kympin koiraksi :)

Koska Jade oli jo niin hyvässä kunnossa eilen, kävimme Neran kanssa ajamassa muutamat jäljet ja treenaamassa esineruutua. Poppaselle makasin mättäällä maalimiehenä, kun team P&P on hurahtanut hakuiluun. Mikäs siinä oli pötkötellä viltin päällä, kun sää oli mitä mainioin :D Eikä siinä mennyt kuin hetki, kun Poppis minut löysi. Nerppu ajoi kaksi lyhyttä jälkeä, toisen tuoreeltaan ja toinen vanheni noin parikymmentä (?) minuuttia. Molempien jälkien päissä oli kepit.

Nerpulla on selkeästi idea, mitä tehdään, kun jälkivaljaat isketään niskaan - nenä menee heti maahan hakemaan hajua. Se ajaa jälkeä melko rauhallisesti (siinä missä Jade puuskuttaa menemään kuin höyryveturi ;) ja keppeillä pysähtyy haistelemaan tarkemmin. Kepit nousivat molemmat, mutta luovutusta pitää vielä treenailla erikseen ja tehdä siitä keppien löytämisestä maailman kivoin juttu.

Esineruudussa ensimmäinen esine vietiin yhdessä ja se oli Nerpusta helppo nakki! Toinen pisto tehtiin turhan vaikeaksi, mutta ainakin nyt minulla on ihan selkeä visio miten jatketaan ruudun hiomista :)

Kiitos treenikamuille! Oli mukavaa ja mennään pian uudestaan! Jadekin pääsee taas mukaan, kunhan pillerit on popsittu kunnialla loppuun asti :) Loppuun pari kesäistä kuvaa ja lisää kuvia (mm. KAS:sin agikisoista) löytyy galleriasta.