Kotona ollaan!

Nopan ensimmäinen viikko uudessa uudessa kodissa alkoi jännittävissä merkeissä, kun Susanna ja Rölli tulivat meitä tapaamaan ja pennut saivat leikkiä keskenään. Kokoerosta huolimatta estrelapoika ja shelttityttö tulivat erinomaisesti juttuun, alkuihmettelyn jälkeen. Pari tuntia jaksoivat leikkiä ja kävimme pikkulenkin tekemässä Kuivasjärven jäällä, missä pennut saivat pinkoa niin lujaa kuin pääsivät (mikä ei ollut mitenkään hirveän lujaa). Samalla harjoiteltiin vähän luoksetuloa ja nimensä Noppa tuntee jo. Se tietää myös, että minulta löytyy taskusta herkkuja, joten olen sellainen tyyppi, jota kannattaa vähän pitää silmällä ;)

Noppa vaikuttaa edelleen tosi reippaalta. Näitä minun aikuisia koiriani se mielellään seurailisi ja etenkin Nerppu näyttäisi olevan Nopan idoli. Nerasta Noppa on yhtä kiehtova kuin rutto - välillä Nera katselee pennun touhuja kiinnostuneenakin, mutta jos pentu puolestaan on liian kiinnostunut Nerasta, tahtoo Nerppu sitten omaan rauhaansa. Omaa rauhaa pitää aikuisille suodakin, niin paljon kuin ne tahtovat. Hajuraon pitäminen pikkukaveriin tässä vaiheessa on ihan sallittua - ja varmasti myöhemminkin. Onneksi on tuo koiraportti, jolla voi rajoittaa koirien kulkemista.

Asiat Noppa toimittaa melko tarkasti paperille, muutamaa hutia lukuunottamatta ;) Uloskin välillä saattaa lirahtaa, mutta siellä on paljon kaikenlaista kiinnostavaa, joten sisäsiisteysprojekti alkaa hitaanlaisesti. Talvipennun kanssa se ei ole mikään ihme. Ulkona ollaan ihmetelty mm. aurausautoa ja lumikolaa. Rohkea pentu ei ole kovistakaan äänistä vielä hätkähtänyt, mikä vaikuttaa lupaavalta. Sheltithän ovat monesti sellaisia herkkiksiä ja ennen pennun ottoa mietin, että miten minulle sopii herkkä sheltti harrastuskaveriksi, mutta miltään hirmuherkkikseltä Noppa ei onneksi ainakaan vaikuta.

Nopan yksi lempipaikka on pehmokäärmeen kainalo

Eilen hieman "tokoiltiin" Nopan kanssa ja harjoiteltiin istumista, paikallaoloa ja seisomista. Tuota seisomista saa nyt alkaa treenailemaan kovastikin, koska ilmoitan Nopan Seinäjoen pentunäyttelyyn, joka on jo toukokuussa - sitä ennen pitäisi opetella kehäkettuilemaan :D Nopalle onkin jo suunniteltu näto-treenejä ja jotkut mätsäritkin varmaan ehditään käydä ennen pentunäyttelyä.

Tänään harjoiteltiin myös yksinolemista. Onhan Noppa ollut pikkuhetkiä itsekseen ja välillä koiraportin toisella puolella yksin, mutta tänään se sai jäädä yksin kauppareissun ajaksi. Tai no, yksin ja yksin - olihan siinä portin toisella puolella belgitytöt "tukena ja turvana". Pentu oli nukkunut todennäköisesti suurimman osan ajasta, aika uneliaan oloinen pikkukamu minua köpötteli vastaan eteisessä.

Jade oli Muhoksella loukannut anturansa johonkin terävään ja haava piti paketoida, mikä luonnollisestikin teki Jadesta kolmijalkaisen konkkaajan. Sen takia olen vähän rajoittanut Nopan ja Jaden tutustelua; Jade saa potea kipeää koipeaan ilman pikkusheltin tungettelevaa seuraa nyt pari päivää ihan rauhassa.

Pakkanen paukkuu

Joulukalenterin sekaan vähän koirakuulumisia. Harkoissa ei olla tosiaan käyty, kun pakkasta on ollut reilusti yli pakkasrajan. Ensi viikolle on luvattu lauhempaa säätä, joten sitten Hurttaa hurtalle päälle ja kohti hallia :-) Toivon mukaan kauden viimeiset ohjatut pidetään ja voidaan sitten jäädä joulutauolle hyvillä mielin.

Saapi nähdä tuleeko tauosta pitempikin - Nera nimittäin tekee juoksua kovasti ja naapurin pojat ovat Neran hyvät tuoksut jo haistaneet. Yksi aamu kaupungissa saatiin aamulenkille seuraa malamuuttipojasta, joka oli NIIN rakastunut meidän Nerppuliin. Nera ei niinkään innostunut kaverin lähentelyistä. Täällä maalla taas viime yönä oli pihalle portin raosta vääntäytynyt parin kilometrin päässä asuva labradori-uros, joka oli myllertänyt ja merkkailut pihassa oikein antaumuksella. Tuttu tyyppi ja odotettu näky tyttöjen juoksujen aikaan. Saa olla tarkkana näiden sulhojen kanssa sitten, kun juoksu todella alkaa.

Saisi Nerppu minun puolestani tehdäkin juoksun nyt joulutauolla, niin päästään treenien pariin mahdollisimman aikaisin kevätkauden alkuun. Juoksuhousut jalassa meidän hallilla kuulemma saa treenata, mutta en tiedä miten se käytännössä onnistuisi - todennäköisesti taukoilemme sitten reilusti vaan.

Ensi vuoden tavoitteiksi otamme Neran kanssa virallisen startin agilityssa ja korkkaamme myös AVO-luokan tokossa. Katsotaan miten pentusuunnitelmat toteutuvat, se luonnollisestikin vaikuttaa aika pitkälle kaikkiin muihin suunnitelmiin :-) Olen kyllä näistä tulevista pennuista innoissani, toivon mukaan molempien vanhempien hyvät luonteet periytyvät ja saadaan kivoja belgilapsia maailmaan. Raportoin luonnollisesti tänne blogiinkin juoksun alkamisesta ja astutuksesta sitten, kun on niiden aika. Mistäpä minä tänne en raportoisi...? ;-)

Jade syväjäässä

Jadelle kuuluu hyvää. Hieman kylmänarkuutta olen siinä huomannut, onkohan tullut iän myötä vähän mukavuudenhaluisemmaksi...? Tosin se on nyt täysin nollaturkissakin, joten liekö mikään ihme, että paleltaa. Pakkasia on ollut nyt noin viikon verran reilusti, 20° celsiuksessa pyöritty. Tuntuu se vain niin pirun kylmältä pitkän lauhan syksyn jälkeen, mutta kuten monesti blogissakin olen todennut, niin sata kertaa mieluummin vaikka paukkupakkaset kuin syksyn kurakelit...! Eli ei valiteta, vaikka nenä jäätyykin :-D

Ai niin, loppuun toive Joulupukille: minun pitäisi ehdottomasti saada tällainen menopeli. Jos ei ihan vetohommiin aleta vielä, niin ainakin pysyisin hyvin koirien perässä metsäteillä :-)

Tänään paistoi aurinko...

 

Tunnelmointikuvissa mallina Jade ja Nerasta tällä kertaa vain tällainen tarjolla... :)

Wohoo...!

Hurlumhei-fiiliksillä

Viime viikolla ei päästy ohjattuihin agitreeneihin, koska Neralla oli olkavarressa haava, joka täytyi näillä loska-kurakeleillä suojata siteellä. Side oli sen verran korkealla jalassa, että se hiersi kainaloa liikkeessä, joten sen takia oli sitten jätettävä treenitkin väliin. Haava oli reilu sentin pituinen, eikä mitään hajua mistä se oli tullut. Ilmeisesti osunut johonkin risukoissa rymytessään.

Tällä viikolla taas ohjattuja treenejä ei ole, mutta käytiin sitten eilen itseksemme hallilla. Mukana oli pikkusiskoni ja molemmat koirat pääsivät vähän pikkurataa tekemään. Neralle tein myös valssitreeniä ja irtoamista pussiin kaukaa (noin 5-7m päästä).

Jade on sen verran helposti nollasta sataan kiihtyvä, että agilityn katsominen ei ole mikään helppo pala sille - varsinkaan, kun emäntä huitoo radalla menemään väärän koiran kanssa. Jaden desibelit olivat aika kovat ja Nerpulle se oli pikkuisen liiankin kiihdyttävä elementti :-P Nera pysyi kyllä hanskassa ja radalla, mutta ei ollut niin hyvin kuulolla kuin normaalisti. Tai sitten se ei oikeasti kuullut ;-) Mutta tuollaiseen huutoon saa tottua, jos meinaa joskus kisatakin. Samanlaisia kiljukauloja löytyy radan vierestä useampikin kisoissa, eli otetaan Jade treeneihin mukaan toistekin ;-)

Sussun kanssa

Meininki olisi siis vähän sitä hurlumheitä. Mentiin lujaa, mutta rimat eivät lennelleet ja silloin, kun oli kuulolla, niin ohjautui nätisti vaikeammatkin kulmat. Edelleen sai ihastella sitä miten hienosti Nera on alkanut irtoamaan :-) Hieno tyttö.

Jadekin meni hyvin, mutta se on niin kamalan nopea, että turhautuu välittömästi, jos ohjaus on sekunnin sadasosan myöhässä. Sillä oli kuitenkin kivaa, joten se on pääasia :-)

Ensiviikolla päästään sitten Nerpun kanssa taas ohjattuihin treeneihin oppimaan uusia kimurantteja kieputuksia...! Sitä odotellessa treenataan vähän keppikulmia itseksemme.

Hurttaa hurtille

Vaikka talvi nyt antaa odottaa itseään, niin jotain meillä on jo pakkaspäivien varalle valmiina :-) Tuossa muutama postaus alempana mietin minkälainen mantteli olisi hyvä tytöille ja Hurttaan sitten päädyin tällä kertaa. BoT-loimikin ostetaan keväämmällä, mutta eiköhän tällä takilla tarkene talven yli...

Nerpun agilitytreenejä varten (lihasten lämmittelyyn) tuo lähinnä on, mutta hyvin takki sopii Jadellekin. Rakenteeltaan tytöt on melko erilaisia, kuitenkin molemmilla on säkää se 56cm.

Missä vaiheessa sitä ostaisi itselle uuden talvitakin...? :-D No ehkä näissä säissä on se hyvä puoli, että vielä tarkenee vähän kevyemmissäkin kamppeissa...!

Wanhoja kuvia

Löytyipäs netin kätköistä vanhoja kuvia Jadesta - kävin pitkästä aikaa tutkailemassa hylättyä Picasa-galleriaani ja siellähän oli paljon sellaisia kuvia, joita en ole uuteen galleriaan siirtänyt ja paljon hauskoja, unohdettuja otoksia. Kuvien laatu ei ole hääppöinen, koska ne on otettu joko kännykkäkameralla tai ikivanhalla pokkarilla; se voi olla yksi syy, miksi olen kuvat Picasaan unohtanut.

Mutta koska on ihan hauska nähdä miten sitä on kuvaajanakin kehittynyt ja muuten vain jakaa näitä jotenkin tosi hellyyttäviä wanhoja fotoja, niin tässäpä näitä blogiinkin esille. Laittelen varmaan kuvat.fi-galleriaankin joitain näistä, muistoksi :-)

Nalle!

Pentu on päässyt toisen kainaloon :-)

Kolvat!

Poppanen sylkyssä :-)

Poppis ja Jade Karinkannan jäällä

Ikää kummallakin reilu vuosi

Jade saa halin Sussulta

Jade saa halin iskältä ;-)

Tästä olis voinut saada hienon kuvan :-)

Jade antaa pusun

Jade tokoilee

Jade sängyn alla

Pikku-Poppis ja Pikku-Jade 

Nyt on jo marraskuu! Kohta se on tämäkin vuosi vain muistojen arkistoissa muiden joukossa, kuviin tallennettuna.

Olispa jo talvi...

Syksy ja sateet. On ihan liian aikaista toivoa pakkasia ja lunta, mutta saisi niitä jo tulla! Tämä osa syksyä on kaikista inhottavin: on pimeää ja märkää ja ruskalehdet mätänevät maassa. Jos edes joskus pilkahtaisi auringonpaiste niin sekin jo helpottaisi :-D

Käytiin Nerpun kanssa hallilla aksaamassa, ja kyllä, koko matkan ajan niin mennessä kuin tullessa satoi kaatamalla. Ei se sinällään harmittanut siinä kävellessä, koska minkäpä sitä säille mahtaa ja ei kukaan pakottanut treenaamaan. Kaunis joutsenparikin nähtiin usvaisella järvellä. Harmitti  vasta siinä vaiheessa, kun tulin kotiin ja käytin Jaden lenkillä ja sen jälkeen molemmat koirat pääsivätkin pesulle ja paleltaa ja kurkku on kipeänä. Onneksi kohta sentään pääsee saunaan ja tämä syysangstailu helpottaa ;-) Villasukat ja kupillinen teetäkin auttaa kummasti...!

Nyt sitten tämän postauksen positiiviseen osioon. Oli erinomaiset treenit :-) Saatiin tehtyä juuri ne harjoitukset, mitä olin suunnitellutkin.

Rakensin 8 esteen radan, joka muistutti vähän keskiviikkoisten ohjattujen rataa. Radalla oli pussi, josta mentiin hyppyesteelle, jonka jälkeen oli ne kolme rinnakkaista hyppyestettä (valssitreeni), hypyltä putkeen, joka oli puomin alla, putkesta toiseen putkeen, joka oli hieman hankalassa kulmassa ja viimeinen este oli rengas.

Pussi ei tuottanut Nerpulle enää ongelmia. Aikaisemmilla kerroillahan Nerppu on katsonut, että pussi on viallinen putki, mistä ei pääse läpi ja on tarvinnut muistuttaa asiasta :-) Nyt sujahti jo ensimmäisellä kerralla pussiin innokkaasti.

Valssitreenikin sujui mainiosti - minä ehdin tehdä sen valssin ja tein sen kompuroimatta ja luultavasti suht. sulavastikin, koska Nerppu ohjautui niin hyvin. Hyvä me :-D

Rengaskin meni hyvin - otettiin sitä naksun avulla ensin erikseen, sitten yhdistin sen putkeen ja lopuksi koko rataan. Toistoja tuli varmaan noin 10-15 (niistä suurin osa siis pelkkää rengasta) ja kerran sujahti rautojen välistä, ihan hyvä saldo.

Hirmuhyvät treenit, mutta nyt pitää kiinnittää huomiota hallintaan. Nerppu on sen verran innostunut lajista jo, että se mielellään varastaisi lähdössä ja mielellään suorittaisi esteitä itsenäisestikin omassa järjestyksessään :-P  Koska en halua sikailevaa agikoiraa, niin ei voi antaa liikaa löysiä missään vaiheessa. Toki itsenäiseen etenemiseen/irtoamiseen pyritään jossain määrin, mutta kuulolla tarttis olla koko ajan jokatapauksessa. Eli selkeyttä ohjaamiseen ja lähdöissä odotetaan lupaa.

Kyllä siitä hyvä tulee :-) Lisää treeniä ensiviikolla taas.

Jaden kanssa ollaan opeteltu koiratanssista tuttuja temppuja ja tehdään niistä sitten ohjelmakin :-D Ihan omaksi iloksemme touhuilemme ja Jadelle aivojumppaa, kun se saa miettiä miten tempuista suoriudutaan. Naksuttimen kanssa opetellaan. Hauskaa ja varsin vauhdikasta hommaa, koska Jadehan ehtii käydä aina koko temppurepertuaarinsa läpi tarjotessaan eri vaihtoehtoja :-D Se on kuin nopeutettua filmiä katselisi...

Ja asiasta kolmanteen. Pitäisi ostaa Neralle Back on Track-loimi tai jokin Hurtan mantteli. Pysyisi koira lämpimänä jäähdyttelylenkillä ja omaa vuoroa odottaessa. Itselleni haluaisin ehdottomasti uuden treeniliivin. En tajua miksi olen kuusi vuotta sitten ostanut niin ison liivin, että siihen mahtuisi kaksikin meikäläistä :-D

Auringonlaskun ratsastajat

Laitetaanpas kuvasaastetta iltalenkiltä :-) Kuvista näkee tämän meidän "toipilaankin" nykyisen kunnon. Kahden viikon pakkolepo on lusittu ja Jade saa taas päästellä täysiä. Vauhtia onkin riittänyt :-D

Nerppu vaanii vedessä tolskaavaa Jadea...

Jade läksyttää pikkusiskoa :-)

Poseerausta ilta-auringossa

Ja tätä mieltä Jade on poseeraamisesta :-P