Täältä tulee hirmuinen Rölli...

Pikkusiskoni Rölli-pentu kävi meitä moikkaamassa Tilli-siskon kera. Kovasti oli Rölli kasvanut viime kerrasta, se oli jo melkein Dina-cockerin kokoinen. Reipas ja rohkea se oli edelleenkin. Tällä kertaa Nera jopa innostui leikkimään Röllin kanssa - Rölli haukkui ja yritti ajattaa Neraa takaa, ja Nera oli mielissään, kun kerrankin löytyi kaveri, joka ei saa Neraa kiinni ;)

Rölli on siis 12-viikkoa vanha Estrelanvuoristokoira. Mielenkiintoista seurata näin läheltä tällaista itselleni ihan vieraan rodun edustajan kasvua ja kehitystä. Pelottomalla ja ystävälliselle luonteellaan Rölli onkin jo minut hurmannut :) Noissa nelijalkaisissa kavereissa Röllillä on vielä hommaa. Nera tosiaan jo koiraksi tunnisti sen, mutta Jaden mielestä Rölli voisi yhtä hyvin olla näkymätön. Vähän piti välillä ojentaa murahduksilla liian villiksi käyvää pentua, mutta muuten Jadea ei yksinkertaisesti kiinnostanut. 

Treeneihin ei olla vielä päästy, kun nilkkani ei ole juoksukunnossa. Toivon mukaan päästään ensiviikolla ainakin jotain pikkuista treenailemaan hallille, vaikkapa irtoamisharjoituksia makupala-alustan kanssa. Seuraavalla viikolla viimeistään sitten ohjattuihin, jos onnistun nyt pitämään nilkan levossa, enkä telo sitä uudelleen. Niin ja jos Nera panttaa vielä juoksuaan viikon päästä...!

Tilli

Jaden ja Tillin äiti Tara (FI MVA Nallehukan Taiga) kävi tänään näyttelykehissä pyörähtämässä. Tarahan on jo kunnioitettavassa vetskuiässä (13-v) ja niin vain mummeli oli porskuttanut näyttelyssä itsensä ROP-veteraaniksi ja PN2-sijalle. Hyvä Tara, siitä mallia nuoremmille :)

Kilttejä lapsia

Joulua on vietetty rauhallisissa tunnelmissa. Mitä nyt yksi Neran yli-innokkaista sulhoista piipahti pihalla taas kutsumattoman vieraan roolissa aattoaamuna. Neran juoksu ei ole vielä alkanut, mutta urosten ja oikeastaan narttujenkin mielestä Nera tuoksuu jo tosi hyvältä.

Joululahjoja on jaettu eilen ja tänään, kun jouluaatto vietettiin äidin luona ja joulupäivä siskoni luona. Koiratkin saivat ydinluut ja pehmolelut. Jade ei ollut niinkään innostunut lelusta, mutta paketin avaaminen oli siitä hauskaa. Neralle sen sijaan kelpasi lelut mainiosti ja nallejen suolestaminen onkin yksi sen lempipuuhista ;-)

Minä olen ilmeisesti ollut ihan kiltti tänä vuonna, koska pukki toi minulle paljon luettavaa Neil Youngin ja Keith Richardsin elämänkerroista hawaijilaisiin viisauksiin. Niiden parissa vierähtää hetki jos toinenkin :-)

Frank Sinatran, Michael Bùblen ja Vesku Loirin joululaulujen soidessa taustalla ollaan syöty hyvin ja paljon, kuten jouluperinteeseen kuuluu, ja suklaatakin on vielä useampi rasia tarjolla. Koirat saivat myös pienet maistiaiset kinkkua. Nera etenkin on kunnostautunut kokin apulaisena ja nukkunut keittiössä, vaikka asteet siellä nousevat melko korkealle, kun puuhellalla koko päivän kokkailee... Jos nukkuu kauempana, voi vaikka missata lattialle tippuneet ruoat.

Kuka tilasi yhden huurteisen pölkkärin?

Sylikoira-Nerppu

Siskoni luona meitä odotti uusi tuttavuus, estrelanvuoristokoira Rölli. Oikein reipas ja hauskanoloinen koirapoika, 7½-viikon ikäinen. Jade ei huomioinut Rölliä mitenkään, se oli aivan liian kiireinen Tillin paimentamisen kanssa. Nera huomasi kyllä ja melkein vähän leikkikin Röllin kanssa, mutta isojen tyttöjen seura oli hauskempaa. Rölli sai sitten tyytyä meihin ihmisiin ja kovasti me sitä rapsuttelimme ja paijasimme.

Riiviö!

Röllissä oli vielä se ihana pikkupennun haju. Nuo aikuiset koirat vain eivät näyttäneet huomaavaan mitään ihanaa ja vastustamatonta pennussa.

Näitähän on yksi liikaa!

Tätä kirjoittaessani jaloissa pyörii kolme belgianpaimenta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kolme belkkaria yhdellä ihmisellä on sulaa hulluutta ;-) Vaan mistäpä sitä koskaan tietää. Never say never ja niin edelleen.

Kaivon kannella Nera & Jade, maassa Tilli

Onneksi tilanne on tilapäinen :-D Yön yli hoidossa meillä on Tilli, pikkusiskoni 4-vuotias grotskunarttu. Täällä maalla kun ollaan, niin on kolmellakin koiralla tilaa juosta. Näiden kolmen lempileikki on juosta pihaa ja taloa ympäri, niin että Jade juoksee joukon edessä. Jade on jengin pomo ja sen verran tiukkapipoinen akka, ettei hevillä johtajan paikkaa ole luovuttamassa. Leikissä onkin tarkka järjestys, vaikka ulkopuolisen silmin tämän kolmikon piharalli voi näyttää täysin päättömältä menolta. Jade päättää vauhdin ja suunnan, Tilli ajattaa takaa ja Nera juoksee jengin jatkona ja luulee olevansa kovastikin leikissä mukana, mutta tosiasiassa Jade näkee vain Tillin ja Tilli Jaden. Pääasia, että kaikilla on hauskaa ;-)

Ralli alkakoon!

Eilen oli tullut Oulussakin lunta. Täällä on vain ollut pakkasta, liki 10 astetta, mutta ei lunta. Saadaan siis odottaa koirien lumiposeerauskuvia vielä hetken aikaa.

Muutaman pakkaspäiväkuvan otin, kun valokuvauskurssilla oli aiheena viiden kuvan sarja omasta päivästä.

Poroja pellolla

Alimmissa kuvissa Jade ja Nera puuhailevat aamuisella pihalla, lelujen parissa. Jäistä palloa on vähän huono potkia, mutta kyllä siitä vielä ilo irti saadaan. Jade kantaa palloa pihalla ja sen rähjäisestä ulkonäöstä päätellen (pallon siis) myös maistelee palloa välillä :-)

Molemmat tytöt ovat aloittaneet karvanlähdön. Nera on omansa jo lopettanutkin, aivan nakuna siis mennä viilettää (onneksi Hurtan mantteli on jo tilattu) ja näin ollen juoksuakin voidaan odotella parin kuukauden sisään - jännää...! Tosin nyt kun Jade on leikattu, niin nähtäväksi jää millaiseksi Neran juoksukierto muodostuu. Viime juoksu Neralla oli kesäkuussa ja väliä edelliseen puoli vuotta.

Luontopolulla

Tänään kävimme aamusta lenkkeilemässä Pilpasuon luontopolulla ja yhteensä 7km tuli matkaa tallailtua kauniissa maisemissa. Sää oli hiostavan lämmin ja aamu pilvinen, tosin välillä aurinkokin kurkisteli pilvien lomasta. Mukava reissu ja koirat juoksivat taas varmaan tuplaten saman verran kuin mitä me ihmiset kävelimme. Mennään kyllä toistekin :)

Siis minnepäin?

Kaikkea sitä luonnosta löytää

Taas tuli mieleen ajatus miten hauskaa olisi lähteä lyhyelle vaellusreissulle Lapin maisemiin. Ehkä sitten joskus myöhemmin. Kuntoa pitäisi kohottaa melkoisesti ennen moista urakkaa, enkä oikein ole vakuuttunut omasta erähenkisyydestänikään, vaikka ennemmin minä metsään menenkin kuin kaupunkiin :)

Pentuja siellä, pentuja täällä...

No ei sentään täällä täällä ;) Meillä ei ole pentuja vielä, eikä sitä omaa pentuakaan ole tulossa aikoihin, mutta aina silloin tällöin ilmenevään pentukuumeeseen on nyt paljon apuja lähistöllä. Saaralla on ihania shelttipentuja ja Paulalla 9-viikkoa vanha Pääsky-belgi.

Tällä kertaa shelttipennuista ei ole kuvasaastetta ollenkaan, mutta tässä on linkki kuvagalleriaan, jossa pentusia voi käydä ihailemassa. Aivan ihania, tomeria pikkupentuja ovat :)

Sen sijaan Pääsky-belgi pääsi muutamaan kuvaan, joista tässä pari maistiaista ja lisää galleriassani. Harmi, että oli vähän harmaa, pilvinen ilta, niin säätöjen kanssa sai kyllä kikkailla liikaakin. Toivottavasti seuraavilla Pääsky-treffeillä aurinkokin paistaa :)

Pääsky oli myös oikein reipas ja suloinen pikkuriiviö.

Takaaleikkausta

Eilen käytiin ohjatuissa agitreeneissä ja pääpaino harjoituksissa oli takaaleikkaamisessa. Sää oli sateinen, kylmä ja tuulinen, ja mietinkin ennen treenejä miten kiva olisi ollut jäädä kotiin peiton alle katselemaan telkkaria. Varsinkin, kun harkkaamme ulkokentällä. Mutta sitten mieleeni tuli, että monella muulla voi olla sama ajatus, eikä treeneissä varmastikaan olisi juuri muita meidän lisäksi, joten päätin lähteä treenaamaan. Ja hyvä päätös se olikin. Opeteltiin nimittäin takaaleikkaamista ja siinä minulla onkin rutkasti harjoittelemista. Onneksi mökiltä löytyy muutama hyppyeste, joilla voidaan jatkaa harjoituksia.

Nera & kapula

Treeneissä oli meidän lisäksi vain yksi koirakko, joten saatiin melkein yksityisopetusta. Treenattiin takaaleikkaamista estesarjalla hyppy-hyppy-putki, ja tarkoitus oli tehdä takaaleikkaaminen toisella hyppyesteellä.

Ei ollut mikään helpoin mahdollinen harjoitus meille. Syystä, että en osaa vieläkään ohjata oikealta puolelta, eikä koira osaa lukea minua oikealta puolelta. Joten, kun lähdin kiertämään koiran takaa vasemmalle puolella (koira oikealla), putkeen irtoaminen ei oikein luonnistunut. Pakko harjoitella tuota oikealla puolella olemista ja sinne suuntaan palkkaamista, niin Nerakin oppisi katsomaan ohjausta myös siltä puolelta. Myös irtoamista pitää vielä treenailla.

Sain kyllä kouluttajalta hyviä vinkkejä ja kärsivällistä ohjausta, mutta itselleni agilityn ohjauskiemurat on joskus hankala hahmottaa. Tajusin sentään mitä takaaleikkauksella haetaan, mutta helpointa olisi ollut juosta koira vasemmalla puolella vaan :D

Jade palloilee

Saatiin kuitenkin pari ok suoritusta tästäkin. Pitää vain itse keskittyä siihen, etten huido käsillä ja että pidän vartalon menosuuntaan päin koko ajan. Innokkaana jatkamme tämän parissa treenaamista ja ensi viikolle olenkin jo suunnittelut irtoamis- ja takaaleikkaustreenejä.

Tässä vielä muistilistaa takaaleikkaamisesta
- Ohjaajan täytyy vaihtaa puolta samaan aikaan, kun koira lähetetään esteelle
- Koiran on oltava edellä, eli irrottava hyvin
- Takaaleikkausta kannattaa käyttää, kun ohjaajan pitää vaihtaa puolta, esteeltä käännytään tai koira on kaukana edessä

Tatti vetää

Valkovarvas Jade

Tara-mummukka tomerassa kunnossa

Mallina oleminen on tylsää...!

Loppuun otettiin vielä rengasta ja putki+rengas-yhdistelmää. Rengas on vähän vieraampi este meille, mutta ei Nera sitä ihmetellyt. Pari kertaa hyppäsi renkaan vierestä, mutta todennäköisesti vain siksi, että ei hahmota estettä vielä kunnolla. Rengastakin pitää treenata ihan yksittäisenä esteenä ja siihen irtoamista myös.

Mukavat treenit ja saatiin tosiaan paljon "kenttäaikaa", kun oli niin vähän porukkaa paikalla. Sateisella, kylmällä säällä on siis hyvätkin puolensa :) Tosin ohjaajalla on nyt aavistuksen flunssainen olo...

Eilen käytiin myös katsomassa shelttipentuja Saaralla ja vähän kuvailemassa lauman pölkkärivahvistuksia. Tekstin lomassa siis kuvasatoa eiliseltä :)