Potilaan kuulumisia

Jaden toipuminen leikkauksesta on lähtenyt käyntiin suht hyvin. Se syö ja juo, vatsa toimii ja virtsankarkailua ei ole tässä vaiheessa ollut. Omasta mielestään on täysin kunnossa ja koiran levossa pitäminen on hiukan haasteellista, kun se lyö koko ajan leikkiasentoon "tehdään jotain!"-asenteella. Niitä äkkinäisiä, voimakkaita liikkeitä kun tulisi välttää.

Tänään Jadella oli epilepsiakohtaus. Viimeisin kohtaus oli toukokuun alussa (pitää vielä tarkistaa muistanko oikein). Hormonitoiminta on nyt varmasti aika sekaisin, ja koko sairastuminen+leikkaus on ollut stressaava kokemus. Kohtaus oli keskitasoa, itse kramppaus kesti pari minuuttia.

Kohtaus alkoi tuttuun tapaan, takajalat jäykistyivät ja Jade tuli eteeni istumaan kummallisessa asennossa. Yritin saada Jaden seisomaan, mutta takajalat painuvat pihdissä alas. Jade oksensi ja kramppasi pari minuuttia, runsaasti kuolaten. Sitten kouristelut laantuivat ja koira palasi tähän maailmaan. Heti kohtauksen jälkeen Jade kävi pissalla ja vaikutti ihan normaalilta. Sisälle tultuaan se kuolasi vielä ja läähätteli, eikä olisi malttanut jäädä omaan petiinsä rauhoittumaan. Menin lattialle sen viereen istumaan ja silittelin tovin ja Jade rauhoittui pikkuhiljaa.

Katsotaan tuleeko kohtauksia lisää näin leikkauksen "jälkioireina".

Tänään irrotan liimasiteen leikkaushaavan päältä. Itse side on siistin näköinen, joten haava ei todennäköisesti ole vuotanut tai märkinyt. Laitan sitten blogiin kuvan leikkausarvesta, pitäähän se muistoksi ottaa.



 

Rankka päivä

Meillä on täällä tällainen toipilas...

Belgialainen potilas

Jadella alkoi muutama päivä sitten tiputtelu, limaista vuotoa. Jade ei vaikuttanut mitenkään kipeältä, ainoastaan joi hiukan enemmän kuin tavallista. Muita oireita ei ollut. Keskiviikkona vuoto runsastui ja aloin soitella eläinlääkärit läpi. Yhdessä paikassa osattiin jo sanoa, että kyseessä on todennäköisesti märkäkohtu ja sitä itsekin olin jo vähän epäillyt. Onneksi saatiin lyhyellä varoitusajalla lääkäriaika Eläinlääkäriasema Otukseen. Eilinen päivä sitten vierähtikin siellä.

Aamupäivästä kävimme tutkimuksissa. Jade ultrattiin ja märkäähän siellä kohdussa näkyi. Leikkausaika saatiin vielä samalle päivälle ja palasimme kahdeksi lääkäriin, missä Jadelle annettiin rauhoittavat aineet leikkausta varten. Tuntui aika pitkältä tovilta, minkä Jade jaksoi taistella nukahtamista vastaan, mutta antoi se sitten lopulta periksi. Tuli vähän orpo oli, kun piti jättää koira sinne eläinlääkärin lattialle, mutta osaaviin käsiinhän se jäi.

Neljän aikaan tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja Jade on herännyt. Kiireesti potilasta kotiin hakemaan. Tietysti oli ruuhka-aika ja meinasin jo, että kävelemälläkin ehtisin nopeammin Jaden luokse, mutta maltoin kuitenkin jäädä autoon istumaan. Matkaakin kun oli useampi kilometri.

Päästiin paikanpäälle ja hoitaja lähti heti hakemaan Jadea. Sieltä se raukka hoiperteli tötterö päässään luokse. Aika pihallahan se oli, mutta selvästi tunnisti kuitenkin omaksi ihmisekseen.

Hoitaja antoi meille jatkohoito-ohjeet ja lääkärikin kävi kertomassa miten leikkaus oli sujunut. Kohtu oli kuulemma laajentunut, mutta ei vielä ollut mikään hengenvaarallinen tilanne kuitenkaan. Hyvä aika leikkaukselle jokatapauksessa.

Jadehan oli tarkoitus leikata seuraavan juoksun jälkeen eli tammi-helmikuussa, mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnitellaan. Jadekin on kuitenkin jo 6-vuotias narttu, jolla on ollut valeraskauksia noin 3-vuotiaasta lähtien - märkäkohtu-riskiryhmää takuulla. Siksi suosittelenkin sterilointia niille, jotka ovat asiaa pohtineet ja talosta löytyy jo aikuisen ikäinen narttu, jolle ei ole pentuja suunnitelmissa. Jatkossa en odota ihan yhtä kauan sterkkaamisen kanssa vastaavassa tilanteessa, mutta jälkiviisaushan se paras viisaus on.

Pääasia, että Jade on nyt leikattu ja on toipumassa. Kaksi viikkoa yritän pitää sen mahdollisimman rauhassa ja levossa, mutta jonkin muun koiran kuin belgianpaimenkoiran kanssa se olisi vähän helpompi homma ;-) Remmissä kuljetaan kaikki lenkit ja pihallekaan se ei pääse itsekseen, ja vielä vähemmän Neran kanssa.

Antibioottikuuri popsitaan ja siihen päälle kipulääkitys. Jade voi hyvin olosuhteisiin nähden - ehkä vähän liiankin hyvin, koska on omasta mielestään täysin kunnossa. Koira, joka reagoi nanosekunnissa kaikkeen, on hiukan haastava pitää totaalilevossa... Mutta yritys on kova!

Bloginkin kautta pitää vielä kiittää Jaden hyvästä hoidosta Otuksen henkilökuntaa...! Täällä toivutaan pikkuhiljaa, entistä ehommaksi :-) Kiitokset myös kotijoukoille kaikesta avusta!

Mielenkiinnolla odotan myös miten sterilointi vaikuttaa Jaden epilepsiaan. Sehän olisi ollut se päällimmäinen syy leikkauttaa Jade - märkäkohdun ajattelin olevan vanhempien narttujen vaivoja...

Kohtauspäiväkirja

Unohdin kirjoittaa noihin aikaisempiin postauksiin Jaden epikohtauksista, jotka olivat 25. ja 26.5.

Perjantain kohtaus oli todella lievä, lähinnä seiniä päin kävelyä ja tuli pissat/kakat/oksennus samassa rytäkässä. Toki sekin kuulostaa pahalta näin, mutta Jade ei kaatunut eikä krampannut juuri ollenkaan. Jadella on muutaman kerran aikaisemminkin ollut tällainen pikkukohtaus.

Lauantaina sitten kramppasi vähän kauemmin, ehkä pari minuuttia.

Viime syksynä oli sama homma, että näitä kohtauksia tuli useampi juuri muutamaa kuukautta ennen juoksua. Jadelle odotan juoksua heinäkuulle ja se juoksee melkotarkasti kuuden kuukauden välein. Sterilointi on sitten alkuvuodesta 2013, toivottavasti se vähentäisi kohtauksia, vaikka helpollahan tässä on päästy.

Jade oli minusta outo jo pari päivää ennen kohtausta. Erittäin levoton ja silmissä sellainen vähän poissaoleva, lasittunut katse. Mielestäni se oli kohtausaura, jonka voi havaita ennen varsinaista kohtausta.

Tässä linkki erittäin hyvään artikkeliin koirien epilepsiasta.

Nyt Jade on ollut oma itsensä taas, mutta voihan olla, että tässä ennen juoksua vielä joku kohtaus tulee. Kummasti sitä vain oppii elämään tämmöisenkin asian kanssa.

Epipeikon vierailu

Jadella oli eilen epikohtaus. Tälle vuodelle ensimmäinen, viimeistä aikaa reilut viisi kuukautta.

Olimme koko päivän Leppiniemessä siskoni luona, ja belgikolmikko tietenkin leikki kolmestaan ulkona niinkuin aina. Jade oli ollut jo aikaisemmin minusta tavallista levottomampi, joten tavallaan ei ollut yllätys, että kohtaus pamahti päälle, vaikka ainahan ne tulee yhtä yllättäen.

Tytöt olivat siis pihalla ja olivat leikkineet varmaan tunnin ajan, kun kuulin jonkin oudon ääneen. Kukaan muu ei sitä kuullut, mutta menin tietenkin heti katsomaan ulos, että kaikki on kunnossa. Jadella oli kohtaus päällä, se makasi maassa oven lähellä kouristellen. Nera oli tulossa sisälle, koska se hakeutuu aina pois Jaden läheltä kohtauksen aikana.

Kohtaus kesti varmaan pari minuuttia ja oli minusta sellainen keskitason kohtaus Jadelle: kramppaamista, kuolaamista, lasittunut katse ja takapään jäykistyminen. Kovasti Jade pyrki ylös, mutta pidin sitä maata vasten, koska kohtauksen aikana ei ole hyvä lähteä toikkaroimaan minnekään. Siinä silittelin ja juttelin rauhoittavasti Jadelle ja pikkuhiljaa alkoi silmiin palata normaali katse. Takapään jäännityksen laukeaminen kesti vielä jonkin aikaa. Sitten putsailtiin vedelle ja pyyhkeellä pahimmat kuolat ja liat pois, ja kun Jade oli rauhoittunut, pyysin sen luokse. Jalat kantoivat jo, mutta vähän piti emäntää vasten vielä nojailla.

Kohtauksen jälkeen otin Jaden sisälle lepäämään ja ehkä tunnin levättyään se oli taas oma itsensä.

Ilmoitin Jaden tiedot tanskalaiselle epilistalle, mihin epileptikkobelgianpaimenkoirien omistajat voivat ilmoittaa koiristaan. Olin lomakkeen aikaisemminkin täyttänyt, mutta siinä oli tullut jotain häikkää, koska Jaden tiedot eivät listalle päätyneet. Nyt nekin on sinne päivitetty.

Epilepsiastahan ei valitettavasti tiedetä miten se perityy, enkä usko, että täysin epi-riskitöntä linjaa belgianpaimenkoirissa edes on (valitettavasti), mutta ainakin, kun kohtauskoirista puhutaan avoimesti, niin kasvattajat ja tavalliset belgiharrastajat saavat tietoa.

Missä viipyy talvi...?

Ei vieläkään kunnon pakkasia ja lunta...! Ylihuomenna ollaan sentään jo joulukuun puolella. Viime talvi oli monen mielestä liian luminen, mutta minusta melkolailla täydellinen - ainoastaan hankikanto jäi vähäiseksi keväällä, mikä rajoitti metsissä kulkemista jonkin verran enimmän lumen aikana.

Eilen oltiin melkein 10 pakkasasteessa ja meillä oli tokotreenit hallilla. Onneksi saatiin kyyti treeneihin; oli nimittäin sen verran pureva viima, että olisimme jäätyneet jo menomatkalla. Kotiinpäin kuljettiin reippaalla vauhdilla, turhia pysähtelemättä. Itse treenit olivat ihan ok, mutta kyllä tuo -10 astetta alkaa olla meidän (tai ehkä ennemminkin minun) kipurajoilla. Harjoiteltiin lähinnä hyppyä, ruutua ja kaukoja. Tila oli jaettu tällä kertaa kahtia, ja vähän turhan tiiviisti joutui tokoilemaan muiden kanssa. Haluan kuitenkin edes vähän tilaa ympärilleni. No, yleensähän hallilla onkin tilaa.

Tarkempaa tokoraporttia sitten loppuviikosta. Lauantaina suuntaamme OKK:n hallille Pohjoisen Belgien tottisvuoroa testaamaan :)

Suurta draamaa ;)

 Jadella oli epikohtaus lauantaina 26.11. Kohtaus oli lievä ja näkyi ainoastaan takapään jäykkyytenä ja sitä seuranneena sekavuutena, joka kesti max minuutin. Toipuminen kesti myös minuutin verran. Missään vaiheessa ei ollut kouristuksia. Kohtauksesta toivuttuaan Jade lähti hakemaan palloa. Viime kohtauksesta aikaa pari viikkoa ja sitä edeltäneestä melkein 11kk. Voi hyvinkin olla, että kohtauksia tulee lisää nyt tyttöjen juoksun aikana - tämäkään ei ollut yllätys, vaikka ikävä juttu tietenkin olikin. Kummankaan juoksu ei ole vielä alkanut, mutta alkaa olla ainakin Jaden kohdalla kysymys ennemminkin päivistä kuin viikoista milloin se alkaa. Nerpun juoksut on mulle suuri mysteeri, mutta kun edellisestä juoksusta on pian vuosi aikaa, ja silloin tytöt juoksivat yhtä aikaa, niin voisi kuvitella, että Nerankin juoksut ovat tuloillaan.

Jade melkein nollaturkissaan; mitä sitä turkilla talvella tekee...? 

Ja ihan päinvastoin mitä sääennustuksissa on luvattu, minä odotan lunta ja pakkasia saapuvaksi ihan näinä päivinä ;)

Epistä

Jadella oli tänään epikohtaus, viime kohtauksesta aikaa noin 10 kuukautta. Oltiin metsälenkillä isomman koiraporukan kanssa ja loppuvaiheessa lenkkiä otimme Jaden syrjään karstattavaksi. Siitä kun se lähti muiden perään, ei takajalat toimineetkaan ja kohtaus pamahti päälle. Kohtaus oli onneksi melko lievä, pari minuuttia kesti kouristelu/tärinä ja jalkojen jäykkyys, sitten helpotti. Palautui myös melko nopeasti. Ehkä viisi minuuttia kohtauksen jälkeen takajalat olivat vielä melko jäykät, mutta sitten oli jo ihan normaali oma itsensä.

Mietin tässä, että voiko kohtaus johtua tulevasta juoksusta. Viime kohtaus liittyi selvästi tyttöjen juoksuihin (juoksivat joulukuun lopulla yhtäaikaa) ja nyt taas joulukuulle odotan molemmille juoksua. Molemmat kovasti tekevät juoksua jo, Jade on juossut aina säännöllisesti 6kk välein ja Nera ilmeisesti kerran vuodessa. Toivottavasti tulevat juoksut eivät nyt aiheuta enempää kohtauksia, mutta jos näin käy, niin sterilointia täytyy harkita jo ensi vuodelle. Katsotaan.

Tässä Jade vuodelta 2008. Kuva © Sari Eskelinen

Meilläkin asuu epileptikko...

Vähän ikävämpiä kuulumisia; Jade sai eilen kaksi epilepsiakohtausta. Viime kohtauksestahan on aikaa jo reilusti yli vuosi, ja jotenkin se alkoi jo tuntua niin etäiseltä jutulta, ettei asiaa ole paljoa mietiskellyt. Eilinen kuitenkin herätti siihen karuun todellisuuteen, että meilläkin asuu epileptikkobelgi :/

Kohtaukset eivät olleet niin rajuja kuin se edellinen, eivätkä kestoltaan pitkiä. Pahin kouristusvaihe kesti vain muutaman sekunnin. Koira oli kyllä sekaisin kohtausten aikana ja jonkin aikaa niiden jälkeenkin. Pahintahan noissa kohtauksissa on se, että itse ei voi oikein tehdä mitään...

Nyt sitten katsellaan millainen kohtausväli tulee olemaan. Jos kohtauksia alkaa tulla tiheämmin, niin sitten lähdetään kokeilemaan lääkitystä. Syksylle on suunnitelmissa myös sterilisaatio, josta voi kuulemma olla hyötyä.

Muuten elämää jatketaan tavalliseen tapaan. Tänään on jo käyty koirakamuja tapaamassa ja leikkimässä ihan normaalisti. Life goes on ja toivotaan, että kohtausväli pysyisi mahdollisimman pitkänä.

Jade ihmettelee miksi Nerppu pilaa kuvaussession ;)