Hyvällä tuulella

“Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).”

Tämän haasteen olen nähnyt jo monen blogissa, ja Pamu haastoi meidätkin mukaan  Olen taas hirmutylsä, enkä jatka haastetta eteenpäin kenellekään, vaan jätän haasteen avoimeksi - kuka tahansa voi tämän bongatessaan ottaa osaa haasteeseen :)

Hyvän mielen asioita:

1. Luonto
Luonnossa liikkuminen on terapeuttista ja eheyttävää :) Luonnon kauneus inspiroi ja antaa voimaa ja energiaa.

2. Jade & Nera
Ei voi hymyilemättä katsoa näiden kahden riemukasta leikkiä keskenään. Ihanat, uskolliset ystävät, jotka toki harmaita hiuksiakin aiheuttavat, mutta myös sitä hyvää mieltä rutkasti :)

3. Valokuvaus
Harrastus, jossa voi aina oppia uutta ja missä saa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta :) Kamera kaulassa on pakollinen asuste. Aina sitä täydellistä kuvaa metsästämässä ja paremmasta putkesta haaveillen ;)

4. Vuodenajat
Suomessa parasta on kaikki neljä vuodenaikaa. Rakastan kevään tuoksua, kesän lämpöä, syksyn värejä ja talven tunnelmaa.

5. Puusauna
Puusaunaa on ihana lämmittää ja siellä on tietysti maailman parhaimmat löylyt. Pulahdus jokeen ennen saunaa tekee kokemuksesta täydellisen :)

6. Joulu
Olen ehdottomasti joulufani, mutta en mikään täydellisyyden tavoittelija siinäkään - parasta joulussa on hyvä ruoka, läheiset, tunnelma ja musiikki.

7. Takkatuli
Tunnelmallinen ja vilukissan paras kaveri :)

8. Komedia
Rakastan kunnon sitcomeja, amerikkalaista stand up-komediaa, roasteja, leffoja ja rakastan nauramista. Arkielämän komedia on kylläkin toisinaan/monesti vielä parempaa :D

9. Bloggaus
Blogia olen kirjoittanut kuuden vuoden ajan, lähinnä omaksi ilokseni ja on aina mukava palata vanhojen muistojen ja kuvien pariin. On aina myös mukava tavata uusia ihmisiä, jotka ovat blogissa vierailleet ja tietävät minut & blogin päätähdet sitä kautta. Blogi on pitkäaikaisin päiväkirjani, joka on avoin kaikille.

10. Onnistuminen/itsensä ylittäminen
Paras tunne maailmassa :) Kaikesta oppii.

Nerppu luonnetestissä

Perjantaina suuntasimme Saaran kanssa auton nokan kohti Nokiaa ja Nokian kautta Raisioon, missä pidettin Turun Palveluskoiraharrastajat RY:n järjestämä luonnetesti. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Sirpa Heilä. Black Master's koiria mukana oli kuusi, mm. Neran veli Cima.

Yön vietimme Nokialla Viinikanniemen leiriskällä, perinteiseen Road Trip-tyyliin :D Paistoimme makkaraa, kävimme katsomassa Suomi-Kanada peliä respassa, saunoimme ihanassa rantasaunassa ja heitimme talviturkit hyytävän kylmään Pyhäjärveen. Sää oli sateinen ja hyvin tuulinen, mutta ei se haitannut - mukavaa oli silti...!

Kylmä tuuli vain yltyi testipäiväksi ja melkein olisi saanut olla toppatakit niskassa, jotta olisi pysynyt lämpimänä. Ja me kun luultiin, että etelässä on jo kesä! Käytiin välillä autossa lämmittelemässä, ettei ihan kokonaan palelluttu.

Nerppu odottaa makkaraa...

Nera oli testivuorossa seitsemäntenä. Vähän tietty jännitti omaa vuoroa odotellessa, mutta Nerppu oli koepaikalla erittäin rauhallinen ja itsevarma. Läheiseltä treenikentältä kuului välillä laukauksia, eikä Nera niitä noteerannut mitenkään. Ennen testiä moikattiin Cima-veljeä ja Viola-siskoa, mutta jälleennäkeminen ei ollut mitä lämpimin - Cima oli Neran mielestä turhan innokas tekemään tuttavuutta ja siskon kanssa ei oikein yhteistä säveltä löytynyt. Kyllä Nera lopuksi innostui vähän leikkimäänkin Ciman kanssa, mutta meni sillä tovi lämmetä velipojan leikkiyrityksille.

Black Master's Call the Man "Cima"

Cima

Black Master's Craddle of Love "Viola"

Sitten itse testiin :)

Aluksi menimme tuomarin juttusille ja Nera kävi heti moikkaamassa uutta tuttavuutta. Tuomari kyseli ne perinteiset asiat: montako koiraa, kuka koirista on pomo, miten asutaan, vahtiiko Nera pihaa, onko sillä ollut ääniarkuutta. Tuosta ääniarkuudesta tuomari sanoikin, että oli katsonut jo meidän odotellessa omaa vuoroa, kun viereisellä tottiskentällä ammuttiin, että Nera ei siihen mitenkään reagoinut.

Sitten taisteluhalun testaamiseen, eli tuomari leikitti Nerppua. Tämähän meillä olikin hyvin tiedossa, että Neralla ei ole mikään suurensuuri taisteluhalu, vaan se on keppien ja motskareiden repimisessä vähän tuulella käyvä - eli joskus taisteluleikit on erittäin mieluista puuhaa ja joskus se on EVVK. Tänään se oli vähän EVVK. Nera leikki minun kanssani, mutta ei sitten alkanut tuomarin kanssa revittelemään.

Kelkalla Nera haukkui kovasti, mutta heti kelkan pysähdyttyä Nera uskaltautui kelkkaa haistelemaan. Sen jälkeen minun piti kumartua kelkan viereen ja kehua koiraa, mutta Nera oli jo unohtanut koko kelkkaepisodin eikä ollut kiinnostunut kelkasta enää - se näkyi myös kelkan ohittamisessa, koska Nera ei kelkkaa väistänyt takaisintullessa.

Puolustamishalua Neralla ei juurikaan ollut (paitsi kelkalla). Kun toinen tuomareista "hyökkäsi" kontin takaa keppiä heiluttaen ja huutaen, Nera vain seisoi vierelläni pihahdustakaan päästämättä remmi löysällä, eikä väistänyt tai osoittanut minkäänlaista pelkoa hyökkääjää kohtaan. Siinä se vain katseli, että "jaa tällainen juttu tällä kertaa". En tiedä tajusiko se edes, että kyseessä piti olla uhkaava tilanne vai katsoiko se, että eipä tuo emäntäkään näytä mitään panikoivan, niin hätiäkös tässä. Vaikka Nera ei puolustanut minua tai itseään siinä tilanteessa, niin hieno juttu minusta oli se, että koira ei pelännyt ollenkaan.

Sitten vuorossa "temppurata" eli haalarin ja tynnyrin ohittaminen, pehmeyden testaaminen. Kun haalari räpsähti pystyyn Neran naaman edessä, niin Nera hätkähti, mutta palautui oitis. Haalaria ohitettaessa Nera käveli haalarin päälle sitä hetkeksi haistelemaan ja se oli siinä. Tynnyrin kanssa vähän sama juttu, ei Nera ollut oikein moksiskaan moisesta rämistelystä eikä väistänyt tynnyriäkään takaisintullessa.

Pimeässä huoneessa ehdin istahtamaan tuolille ja kuulin hetken päästä, kun Nera päästettiin sisälle taloon - siitä pari sekuntia, niin Nera nuolaisi minua polvesta ja hyppäsi syliin. Testin sihteeri oli ihan ihmeissään, kun tulimme samantien ulos ja tuomareiden mukaan Nera olikin päivän nopein pimeässä huoneessa.

Itseään Nera ei puolustanut seinään jätettäessä, ja oli ilmeisesti siinäkin ollut pitkään ihmeissään hyökkääjästä, mutta kuitenkin väistänyt lopuksi.

Laukaukset kuultiin, mutta niihin ei reagoitu mitenkään, joten siinäkään ei ollut ongelmaa.


Pisteet jakautuivat sitten näin:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

+++ laukausvarma

+150 ja -10, yhteensä +140 pistettä ja laukausvarma.


Tuomarikommentteja en muista juurikaan, mutta tuosta toimintakyvystä sanoivat, että se on kohtuullisen toimintakyvyn paremmassa päässä. Tuomareiden mukaan Nera paineistui hieman, mutta selvitti kaiken vastaantulevan ilman suurempia ongelmia ja että se on rehellisesti vilkas koira. Taistelutahdon jäädessä pieneksi loppupisteet sitten tipahtivat hieman, mutta minusta tämä testitulos on kyllä Neran näköinen. Se on kiva, täyspäinen koira, jonka kanssa on helppo elää ja olla, mutta hirveän isoa moottoria (taistelutahto, terävyys) sillä ei ole - onneksi Nerppu on tosi ahne, joten motivointi sentään onnistuu makkaralla :D

Nerasta luonnetesti oli pala kakkua, se oli minusta rento ja itsevarma lähestulkoon koko testin ajan, ja unohti sekunnissa koko testin :D Hyvä Nerppuli!

C-sisaruksia: Cima, Nera & Viola

Hyvä palkka - hyvä treeni

Kun jaksaa vähän panostaa tuohon palkkaamiseen ja palkkaamisen etukäteen suunnitteluun, niin johan löytyy virtaa ja tekemisen intoa taas pikkumustasta. Meillä oli oikein sypäkät treenit tänään ja hyvää häiriötä vähän jokapuolella.

Aloitimme paikallaololla, missä häiriönä oli krikettipeliään aloitteleva joukko intialaismiehiä noin 15 metrin päässä meistä. Paikallaolon pituus noin kaksi minuuttia ja hyvä suoritus kovasta häiriöstä huolimatta. Palkka odotti repussa.

Sitten seuraamista krikettityyppien vierestä ja siinäkin Nerppu malttoi pitää kontaktia. Vire tuntui olevan heti alusta kohdillaan, ja se todennäköisesti johtui siitä, että A) Nera oli nälkäinen (iltaruoka saamatta) ja B) ennen tokoilun aloittamista tein vähän mielikuvaharjoittelua ja sain itsenikin hyvään vireeseen.

Vaihdettiin paikkaa ja siirryttiin läheiselle nurmikentälle, minne oli tullut viisi koirakkoa treenaamaan. Alkuun otin sivulletuloja ja perusasennosta maahanmenoa ja istumista, missä Nera monesti hidastelee, jos häiriö on liian paha. Tätä otin takapalkan kanssa ja Nera keskittyi hienosti.

Sitten paikallaolo, missä Nera oli aavistuksen levoton ja haisteli maata. Pitää nyt ottaa eripituisia paikallaoloja erilaisilla alustoilla - nurmella ei olla tehty paikallaoloa pitkään aikaan. Eipä tuota nurmikkoa ole oikein ollut näkyvissäkään pitään aikaan ;)

Takapalkan kanssa liikkeestä seisominen ja maahanmenot. Ihan superhienot ja nopeat.

Paikallaolo istuen ja sitten luoksetulo, joka oli todella vauhdikas Nerpputyyliin :)

Nouto oli ihan ok suoritus - lähti vähän hitaasti kapulalle, mutta palautti vauhdikkaasti ja hyvin piti kapulaa. Jos tälleen tekisi kokeessa, niin erittäin tyytyväinen olisin.

Loppuun otin häiriössä sivulletuloja ja maahan menemistä perusasennosta. Siitä sitten loppupalkalle, mikä repussa odotteli. Vire pysyi koko treenin ajan hyvänä ja palkkaus oli todella onnistunutta. Nyt pitää ennen koetta saada hyppytreeniä alle ja panostaa palkkaukseen ja vireeseen, liikkeet kun on hallussa.

Kuvat on Leppiniemen reissulta ja Nerpun tassu on paketissa anturahaavan takia. Haava alkaa olla jo arpeutumassa, joten hyvältä näyttää sen suhteen.

Taiga Doo's Desiree - Tilli

Nerppu tassu paketissa

Epipeikon vierailu

Jadella oli eilen epikohtaus. Tälle vuodelle ensimmäinen, viimeistä aikaa reilut viisi kuukautta.

Olimme koko päivän Leppiniemessä siskoni luona, ja belgikolmikko tietenkin leikki kolmestaan ulkona niinkuin aina. Jade oli ollut jo aikaisemmin minusta tavallista levottomampi, joten tavallaan ei ollut yllätys, että kohtaus pamahti päälle, vaikka ainahan ne tulee yhtä yllättäen.

Tytöt olivat siis pihalla ja olivat leikkineet varmaan tunnin ajan, kun kuulin jonkin oudon ääneen. Kukaan muu ei sitä kuullut, mutta menin tietenkin heti katsomaan ulos, että kaikki on kunnossa. Jadella oli kohtaus päällä, se makasi maassa oven lähellä kouristellen. Nera oli tulossa sisälle, koska se hakeutuu aina pois Jaden läheltä kohtauksen aikana.

Kohtaus kesti varmaan pari minuuttia ja oli minusta sellainen keskitason kohtaus Jadelle: kramppaamista, kuolaamista, lasittunut katse ja takapään jäykistyminen. Kovasti Jade pyrki ylös, mutta pidin sitä maata vasten, koska kohtauksen aikana ei ole hyvä lähteä toikkaroimaan minnekään. Siinä silittelin ja juttelin rauhoittavasti Jadelle ja pikkuhiljaa alkoi silmiin palata normaali katse. Takapään jäännityksen laukeaminen kesti vielä jonkin aikaa. Sitten putsailtiin vedelle ja pyyhkeellä pahimmat kuolat ja liat pois, ja kun Jade oli rauhoittunut, pyysin sen luokse. Jalat kantoivat jo, mutta vähän piti emäntää vasten vielä nojailla.

Kohtauksen jälkeen otin Jaden sisälle lepäämään ja ehkä tunnin levättyään se oli taas oma itsensä.

Ilmoitin Jaden tiedot tanskalaiselle epilistalle, mihin epileptikkobelgianpaimenkoirien omistajat voivat ilmoittaa koiristaan. Olin lomakkeen aikaisemminkin täyttänyt, mutta siinä oli tullut jotain häikkää, koska Jaden tiedot eivät listalle päätyneet. Nyt nekin on sinne päivitetty.

Epilepsiastahan ei valitettavasti tiedetä miten se perityy, enkä usko, että täysin epi-riskitöntä linjaa belgianpaimenkoirissa edes on (valitettavasti), mutta ainakin, kun kohtauskoirista puhutaan avoimesti, niin kasvattajat ja tavalliset belgiharrastajat saavat tietoa.

Mihin mun pentu on kadonnut...?

Huhtikuun tytöistä tänään synttäreitään viettää Nerppu :) Neralle tulee jo kolme vuotta täyteen: mihin mun pentu on kadonnut...?! Kai se on jo aikuinen, ainakin iän puolesta.

Taitava tokotyttö

Aina ei pysy kaikki jalat maassa ;)

Nerpun synttärit osuu vappuaattoon, joten ainakin grilliherkuista on luvassa pientä maistiaista :) Synttärilahjaksi saatiin paikka BH-kokeeseen, johon on vielä tovi aikaa treenatakin.

Synttärionnittelut meidän pennulle! Pentu-tittelistä emme hevillä luovu - aikaisintaan joskus sitten, jos saadaan taas ihan oikea pentu taloon :) Siihen asti Nerppu saa toimittaa junnukoiran virkaa.