Maalaistyttöjä

Viikonloppu vietettiin taas maalla ja tällä kertaa olin siellä itsekseni kolmen koiran kera :) Se täytyy kyllä sanoa, että maalla aika ei käy pitkäksi, kun siellä on aina sitä tekemistä...! Ja aika pätevästi hommista suoriuduinkin - ihana oli vielä käydä uimassa (jäätävää vettä!!!!) ennen saunaanmenoa ja onhan Nurkkalan puusaunassa maailman parhaimmat löylyt.

Koirat rakastavat maalla oleskelua: Jade & Nera viettävät suurimman osan ajasta ulkona, satoi tai paistoi :) Nyt oli niin hyvä tuuri säiden suhteen, että vain sunnuntaina satoi vettä, muuten saatiin nauttia auringonpaisteesta. Ulkoilun lisäksi käytiin pitkillä lenkeillä ja tokoiltiinkin kaikkien kanssa erikseen. Jopa Dina innostui hetkeksi hyppimään tokohyppyä ennen kuin lähti hajujen perässä omille teilleen ;)

Treenasimme lähinnä tokohyppyä Neran kanssa, otimme jäävät (todella hienot ja nopeat) ja paikallaoloa. Jaden kanssa hyppynoutoa, kaukoja ja jäävät. Jäävissä liikkeissä Neran kanssa ongelmana on ollut maahanmenon hitaus, mutta pallopalkalla siihen on tullut rutkasti vauhtia...! Tottistelut jatkuvat näillänäkymin torstaina.

Jade irvistää omalle peilikuvalleen ;)

Jäljellekin oli tarkoitus mennä, mutta jätin sen laiskana sunnuntaille - jolloin sitten saatiin sitä vettä kuin saavista kaatamalla. Onneksi on pitkä syksy edessä, paljon aikaa tehdä vielä jälkitreeniä :)

Näyttelyrintamallakin tapahtuu... Perjantaina suuntaamme kohti Etelä-Suomea ja pidämme Black Master's C-pentujen treffit Tervakoskella. Kiva nähdä Neran sisaruksia! Samalla tapaavat BM's L-tervupennut, joten matkaseurana meillä on Jabu omistajineen. Näyttely on lauantaina ja sinne on ilmottautunut 21 groenendaelia - mukava nähdä vähän vieraampiakin belgejä kehissä :)

Tervakosken jälkeen mietinnässä olisi Seinäjoen KV-näyttely, jossa Nerppu pääsisi erikoistuomarille näytille. Lokakuun loppuun mennessä se ehkä olisi jo kasvattanut turkkiakin...? :)

Loppuun kuvapari Neran kasvusta: Nera noin 5kk iässä ja samat kujeet 1v4kk iässä :)

Kameran putkena toimi kittilasi 18-55mm, ja eron näkee... Tarkennus toimi moitteettomasti ja tajusin tuolla kittilasilla kuvatessani, että vanhan putken automaattitarkennus oli vähitellen lakannut toimimasta, se ei siis hajonnut vain yhtäkkiä. Siltikään kittilasilla ei ole kiva kuvata, koska itse rakastan lähikuvia - noissa Neran keppikuvissa sen näkee hyvin, että kumpi kuva toimii paremmin. Uusi putki voisi hyvinkin olla se Tamronin 55-300mm. Katsotaan jos sellaisen saisi laitettua :)

Esineruutua ja kamerakikkailua

Viikonloppu vietettiin vielä niin kesäisissä tunnelmissa, mustikkametsiä koluten ja vähän esineruututreeniäkin otettin. Noh, mustikoita ei juurikaan löytynyt, mutta puolukkaa olisi metsät täynnä. Harmi vain, että puolukkapiirakka ei kuulosta ollenkaan niin houkuttelevalta kuin mustikkainen versio ;)

Lauantai oli ihana helteinen päivä ja sunnuntainakin lämmintä riitti niin, että piti käydä uimassa parikin kertaa. Ainoa harmistuksen aihe (vähäisen mustikkasaaliin lisäksi) oli se, että kamera ryhtyi oikuttelemaan... Yritin illalla vähäisessä valossa kuvailla ja zoomailla kaunista pientä yksityiskohtaa, saamatta yhtään onnistunutta kuvaa ja jotenkin putken automaattitarkennus rikkoutui siinä. En tiedä johtuiko se sitten siitä, että valoa ei ollut tarpeeksi ja polttoväli oli liian lyhyt/pitkä, mutta seuraavana päivänä kameraa kokeillessani automaattitarkennus oli sökönä.

Kuvaan yleensä aukon tai valotusajan esivalintaohjelmalla, joten osaan jonkin verran pelailla säätöjen kanssa. Automaattiohjelmilla en kuvaa ollenkaan, koska en yksinkertaisesti saa niillä kuvia onnistumaan haluamallani tavalla. Mutta täysmanuaalina kuvaaminen vaikuttaa aika hemmetin haasteelliselta...! Varsinkin koirien kanssa. Varsinkin mustien koirien kanssa. Varsinkin mustien belgikoirien kanssa! En vain pysy perässä ehtiäkseni sekä zoomaamaan ja tarkentamaan käsikopelolla :P

Haaveissa onkin laittaa uusi putki pikaisesti. Katselin Tamronin halpisputkia, mutta ongelmana on, ettei niissä ole sisäänrakennettua kuvanvakainta. Se taas ei auta hirveästi liikekuvissa. Jos mitään kameroista tajuan...? Yhden mieleiseni löysin ja katsotaan, jos saisin sen tässä syksyn aikana laitettua. Kyseessä on 70-300mm putki, joka ei ole ihan yhtä valovoimainen kuin entinen putkeni - joka siis sekin automaattitarkennusta lukuunottamatta ihan käypä putki edelleen. Tämän "hajonneen" putken lisäksi minulla on 18-55mm kittilasi, jota pitänee nyt myös ottaa käyttöön... Tai sitten pitää vain sitkeästi opetella manuaalisäätöjä.

Tänään aamulenkillä metsässä sen huomasi erittäin hyvin, että en vain ehdi koirien mukaan manuaalitarkennuksella, jos haaveilen vähänkään vauhdikkaammista liikekuvista. Tai sitten koirien pitäisi juosta hyvin aukealla niityllä hyvin kaukaa minua kohti... :P

Ajoitus on kyllä täydellinen, ensiviikolla ollaan menossa pentumiittiin ja olisin ehdottomasti halunnut kuvata Neran sisaruksia. Mutta ei voi mitään ja tyytyminen on niihin kuviin, mitä näillä putkilla saa.

Valittaminen sikseen ja nyt siihen esineruutuosioon :) Joka meni ihan mukavasti. Jadelle kaksi esinettä ruutuun ja kolme lähetystä. Ensimmäinen pisto oli sellainen laiskanpulskea tutkimusmatka, jolloin merkkasi kyllä molemmat esineet, mutta sen sijaan että olisi nostanut ne, jatkoi ruudussa tallustelua. Käskin sitten nostamaan esineen ja Jade toi esineen rauhallisen verkkaisesti minulle. Esineen (hanska) kanssa sitten vähän leikittiin, koira autoon ja uudelleen ruutuun - seuraava pisto oli täydellinen ja nopea. Kunnon palkkaus (revittely esineellä) ja toinen pisto heti perään, sekin oikein nopea ja onnistunut.

Nera olisi halunnut jäljestää ruudussa, joten veimme esineen ruutuun yhdessä. Koira ruutuun, nopeaa ja innokasta työskentelyä ja hyvä palautus. Nerpulle kolme esinettä, kolme onnistunutta pistoa. Halusin ruututyöskentelyyn ideaa ja varmuutta Neralle, jolle jäljestys on selvästi "se juttu". Palkaksi leikkimistä esineellä.

Ensi viikonloppuna tarkoitus on tehdä jälkeä toisena päivänä, ruutua seuraavana. Ja jos niitä puolukoitakin poimisi muutaman vaikka mummulle :)

Tämän tekstin kuvista suurin osa on kuvattu manuaalilla. Onnistumisprosentti oli sen normaalin 10 sijasta 0,5% :D TAHTOO UUDEN PUTKEN...!!!

Tummissa sävyissä

Vihdoinkin sain aikaiseksi tutkailla tarkemmin Bloggerin uusia ominaisuuksia ja muokkailin ulkoasua erilaiseksi. Tämä pohja on melko tumma, mutta jotenkin kuvat tulevat tummasta pohjasta paremmin esille - ne ihan ponnahtavat silmille suorastaan ;)

Sivut löytyvät yläpalkista ja tein pienen esittelynkin omalle sivulleen. Tyttöjen omille sivuille lisäsin mm. terveystiedot. Näyttelyarvosteluihin pääsee koirien omilta sivuilta. Lisää sivuja tulossa pian ja englanninkieliset versiot sivuista ovat myös suunnitelmissa.

Hikistä tokoilua

Säät ei oikein suosineet meitä tänäänkään, kun tarkoitus oli vähän tokoilla ja saada Nerpulle häiriötreeniä. Iltapäivästä päällä oli ukkoskuuroja ja illemmasta vähän kirkastui - ja samalla lämpöasteet nousivat taas mukavan korkealle, aina 28 asteeseen saakka. Jade oli jo läkähtyä lenkillä ennen tokoiluja, joten otin sen kanssa pikkutreeniä läheisellä parkkiksella ja se jäi sitten kotiin, kun hypättiin Neran kanssa Pamun kyytiin ja kohti Yliopiston parkkista.


Hyvä päätös, sillä tokoilut olivat melko tuskallisen nihkeän hikistä hommaa tällä kertaa. Nera oli aluksi sitä mieltä, että se oli tullut vain leikkimään Tillin kanssa, ei alkuunkaan tokojuttuja puurtamaan :P Olikin ihan hyvää harjoitusta Neralle, että Tilli oli näköetäisyydellä, mutta silti "saavuttamattomissa". Kuumuuskin vaikutti, selkeästikään Nera ei ollut missään parhaassa vedossa. Eikä ollut ohjaajakaan.

Jokatapauksessa saatiin hirmuhyvää häiriötreeniä. Pystyin pitämään Neran vapaana liikkeiden välissä, vaikka ihan lähellä treenasi täysin vieraita koirakoita ja sitten (ehkä vaikeampi vastustaa) niitä ihania tuttuja ihmisiä koirakamuineen. Sivulletulot olivat vähän löysähköjä ja seuraamisia otin vain pikkupätkiä. Pääpaino treenissä olikin paikallaoloissa ja noudoissa. Lisäksi leikittiin ja otettiin kontaktitreeniä.

Paikallaoloa otin neljä kertaa. Kaikki 1-2 minuuttia ja häiriö oli kovempi kuin koskaan aikaisemmin. Yritin pitää paikkamakuut lyhyinä, mutta koska kaksi ensimmäistä sujuivat niin mielettömän hyvin, niin tokihan samantien pidensin ja vaikeutin paikallaoloja - vaikka häiriöitäkin oli niin paljon.

Kaksi viimeistä paikallaoloa olivat pitempiä kuin 2 minuuttia ja niissä molemmissa Nera nousi kertaalleen istumaan. Toisessa vieras koirakko ohitti meidät parin metrin päästä etupuolelta (mitä ei ole koskaan harjoiteltu), Nera nousi istumaan, mutta sillä ei ollut aikomustakaan lähteä paikallaolosta, kunhan nousi katsomaan. Samoin viimeissä paikallamakuussa koirakko lähestyi Neraa päin ja se käväisi istumassa. Näitä täytyy treenailla sitten, kunhan paikallaoloon tulee varmuutta häiriössä enemmän. Nyt pitää vain pitää ne suht lyhyinä ja käydä palkkaamassa välillä.

Noudoissa harjoiteltiin ensin patukalla, jonka Nera noutaa mielellään ja nopeasti. Palauttaa käteen, mutta perusasentoa patukka/kapula suussa pitää treenailla erikseen. Kapulan kanssa treenattiin vain nostamista. Käytössä on Jaden raskaamman mallinen pk-kapula, jota Nera ei mielellään ole hakenut, mutta tällä kertaa kapula nostettiin ja tuotiin käteen asti kolmen toiston verran. Pitää ostaa Neralle ihan oma kevyempi kapula, jolla aletaan treenailla pitämistä ja perusasentoa.

Positiivisinta treeneissä oli se, että Nera sai paljon hyvää häiriötreeniä :) Syksyllä sitä on toivottavasti tarjolla enemmänkin ja säännöllisemmin, jos päästään ryhmään treenaamaan.

Pilvibongausta ja keppien keräilyä

Vietimme kesäloman viimeisen viikon maaseudulla. Helteiden jälkeinen viikko oli melko sateinen ja kunnon ukkosmyrskyjäkin on ollut. Onneksi kumpikaan tytöistä ei salamointiin ja jyrähtelyihin reagoi, eikä meitä ilmeisesti sokeristakaan ole tehty, kun emme sateesta sulaneet ;) Välillä aurinko on kurkistellut harmaan pilviverhon takaa ja uimassakin on käyty useita kertoja päivässä, niin koirat kuin ihmisetkin. Kaikista ihaninta (tai ainakin makoisinta) on ollut mansikkasadon keräily ja maistelu :)

Jaden ja Neran kanssa on lomailun lisäksi otettu tottista ja käyty katsastamassa josko keppejä löytyisi metsästä. Tokoiluissa treenailimme Neran kanssa tokohyppyä ja nopeaa maahanmenoa pallopalkalla, Jaden kanssa hyppynoutoa ja ruutua.

Metsätreenissä ajatuksena oli ottaa Jadelle pitempi jälki janalähdöllä, ja Neralle keppisulkeisia ;)

Sunnuntaina kävin tekemässä iltapäivällä jäljet. Jadelle noin 700m jälki kahdella terävällä kulmalla, kaksi metsätien ylitystä, yksi ojanylitys ja jälki ylitti myös kaatuneen puun. Viisi keppiä. Kulmat talloin tarkemmin, koska Jadella on ollut nyt tapana vetää mutkat suoriksi, vaikka jäljelle löytääkin takaisin nopeasti. Jälki vanheni tunnin. Maasto kuivahkoa jäkälää, kova tuuli.

Eteni janalla vähän vinosti kuin ottaakseen takajäljen, mutta tultuaan jäljelle lähti oikeaan suuntaan. Jäljesti melko tarkasti, mutta vauhdilla, ja vähän hidastelin vauhtia liinan perässä. Ajoi eka kulman suoraan ja kiersi takaisin jäljelle kaarevasti parin kolmen metrin päästä. Tämän kulman jälkeen tulevan kepin jätti nostamatta. Malttoi hidastaa vauhtia ja alkoi kepitkin löytymään - ne palautettiin vauhdikkaasti ja jäljestämistä jatkettiin maltillisesti. Teiden ylityksissä ei ollut ongelmia, eteni suoraan.

Kaiken kaikkiaan todella hyvä jälki. Viidestä kepistä eka jäi metsään alkukaahottamisen takia, muut löytyivät vaivatta. Hyvä Jade :) Pientä viilaamista ja hienosäätöä kulmiin ja janalähtöön edelleen.

Neran jälki oli noin 150m, sekin vanheni tunnin verran. Kahdella kepillä, yhdellä terävällä kulmalla. Nerppu oli taas innoissaan päästessään jälkimetsään ja alkoi heti hakea hajuja jo ennen valjaiden laittamista. Jadeen verrattuna Nera etenee melko rauhallisesti jäljellä, mutta vaikuttaa myös hiukan tarkemmalta jäljestäjältä. Kulman se ajoi tarkasti ja molemmat kepitkin löytyi, ensimmäisen vain käytti suussa ja pudotti, toisen jo palautti hienosti :) Jonkin verran Neraa häiritsi Jaden haukkuminen ja välillä se pysähtyi seisomaan ja katselemaan Jadeen päin. Jatkoi kuitenkin jäljestämistä itse nopeasti hetken isosiskoa ihmeteltyään.

Tiistaina kävin tekemässä Neralle toisen jäljen. N. 100m, kolme keppiä. Maasto märkää sammallikkoa. Kaksi 90 asteen kulmaa, kaatunut puunrunko jäljen yli ja marjastajien tekemiä "harhajälkiä". Vanheni noin 40 min.

Itse mokailin keppien kanssa, koska kaksi viimeistä tuli liian lähelle toisiaan (väliä korkeintaan 10-15m). Maasto muuttui todella vetiseksi suoksi ja jouduin lopettamaan jäljen lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut.

Nera ajoi jäljen taas tarkasti, eteni empimättä ja ajoi kulmat tarkasti. Löysi ja palautti hienosti eka kepin. Löysi myös toisen kepin, joka tuli melko pian toisen kulman jälkeen. Viimeinen keppi jäi metsään, koska se oli ihan tien reunassa, mihin jälki loppui. Leikimme viimeisellä kepillä ja palautuksista hirmuisesti lohipullia ja kehuja.

Otimme myös esineruutua pitkästä aikaa. Vein ruutuun kaksi esinettä, jotka Nera näki. Se haki ensimmäisenä ruudusta pallon, vasemmasta kulmasta, mättään takaa. Seuraavaksi lähetin sen hakemaan nallen, joka oli oikeassa reunassa. Nera kävi ensimmäisenä tarkastamassa pallon paikan, mutta malttoi sitten haistella ja etsiä nallen. Palautti vauhdikkaasti käteen asti nallen, jolla leikittiin yhdessä. Vein nallen vielä kerran ruutuun ja hyvän piston Nera teki. Ensi kerralla ruutuun pitää viedä jotain vieraampia esineitä.

Nyt on jäljestysinto iskenyt oikein sopivasti loppukesäksi. Ei ole liian kuuma, molempien kanssa ollaan edistytty ja Nera oppii hirveän nopeasti kaikkea uutta. Siitä tulee oikein taitava tyttö tässä lajissa, kunhan ohjaaja saa pidettyä paletin kasassa - ja miksei saisi ;) Tarkoituksena on tehdä ensi viikonloppuna esineruutu ja jälkeä molemmille.

Tottistelua jatketaan todennäköisesti sunnuntaina. Jos sää sallii, voisi videollekin saada jotain liikkeitä :) 

~ It's been a rainy week, but we've been quite busy anyways ;) Been tracking twice and Nera's getting better and better all the time. Also I was very pleased with Jade's nosework. She'd like to go very fast on the track and I have to slow her down a bit. Still she found the sticks (=objects) and stayed on trace.

The weather has been perfect for this activity. It's not too hot anymore, so we'll be doing lots of tracking this fall. Getting the bits and pieces together :)

The summer's not over yet -  and when it is, I'll be waiting for an Indian Summer :) ~