Tänään löytyi erinomainen metsäpolku, jossa juoksuttaa koiraa vapaana. Ilta oli kuitenkin jo hämärtymässä, joten kovin pitkälle emme polkua kulkeneet. Näyttäisi kuitenkin, että siellä päin ei ihan heti tule mitään asutusta vastaan - onhan siinä paikoin jo kaupunginrajakin ja edessä vain lisää metsää.
Joku kommentoi tuohon alempaan postaukseeni, että Kuivasjärvellä olisi jo kuollut kolme koiraa noihin myrkkysyötteihin. Tarkkana saa olla, varmasti KAS:sin hallillakin kulkevat, ettei koira nappaa maasta suuhunsa mitään kiellettyä.
En ala edes pohtimaan millainen sairas, yksinäinen, surkea perverssi noita myrkkysyöttejä näpertelee iltojensa iloksi, mutta toivotaan, että hänenkin elämäänsä tulisi jotain muuta sisältöä.
******
Jaden kanssa olemme nyt lenkkien ohella ottaneet alokkaan liikkeitä, jotka edelleen ovat hallussa. Ehkäpä juuri sen vuoksi ei ole ollut inspistä treenailla, kun koira osaa jo alon ja avon liikkeet, ja voittajan liikkeistä en oikein tiedä mistä aloittaisin. Keväämmällä otetaan sitten hienosäätöön avoimen luokan liikkeet ja tarkoitus olisi tietysti taas joku tokokoekin käydä kokemassa ;)
Seuraaminen häiriössä on edelleen meidän heikoin liike: vaikka Jade pysyykin jotenkuten vauhdissa mukana, se kontakti tippuu yleensä käännöksien jälkeen. Kun jaksaisikin jankata tätä paremmaksi, mutta laiskottaa. Lyhyemmät seuraamiset ovat ihan mainioita, samoin täyskäännökset. Pitäisi siis ottaa tarkasteluun nuo oikealle ja vasemmalle käännökset.
Kuten kirjoituksista voi huomata, poden vähän huonoa omaatuntoa sen suhteen, ettei tehdä mitään. Jade on tyytyväinen lenkkeilyyn, leikkimiseen ja pikkutokoiluihin. Se ei todellakaan hypi pitkin seiniä, vaikka hiljaiseloa treenirintamalla vietetäänkin. Kevättä kohti mennessä innostus varmasti palailee... Haaveilenkin jo jälkimetsään pääsystä! Ja esineruudun kanssa pähkäilemisestä ;)
*****
Ihania aurinkoisia helmikuun päiviä odotellen...!